Niederschönhausen on yksi Berliinin kaupunginosista (saks. Ortsteil). Se sijaitsee Pankowin hallintoalueella (Bezirk) Berliinin pohjoisosassa. Kaupunginosa tunnetaan myös nimellä Pankow-Schönhausen, erotuksena Lichtenbergin hallintoalueella sijaitsevasta Hohenschönhausenin alueesta.
Vuoden 2019 lopussa Niederschönhausenin kaupunginosassa oli 31 996 asukasta.[1] Kaupunginosan pinta-ala on 6,47 km² ja väestötiheys 4 949 asukasta/km².[1]
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Schönhausenista (nimellä Schonenhusen inferior tai Nydderen Schonhusen) ovat vuodelta 1375 keisari Kaarle IV:n maakirjasta, mutta kylä oli luultavasti perustettu jo 1230-luvulla osana Ostsiedlungia. Vuonna 1691 Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik III hankki alueen omistukseensa ja rakennutti Schönhausenin linnan barokkityyliseksi residenssiksi.[2] Vuonna 1740 Fredrik Suuri jätti linnan puolisolleen Elisabeth Christinelle, joka eli siellä kuolemaansa asti v. 1797.
1900-luvun alussa Niederschönhausenista tuli Berliinin esikaupunki. Alueen rakennuskantaa luonnehtivat vanhat huvilat ja vuokratalot. Se liitettiin osaksi Suur-Berliiniä vuonna 1920, jolloin muodostettiin Pankowin hallintoalue.
Niederschönhausen oli osa Itä-Berliiniä kylmän sodan vuosina, ja Schönhausenin linna toimi v. 1949-1960 Itä-Saksan presidentti Wilhelm Pieckin virka-asuntona, ja sen jälkeen Itä-Saksan hallituksen vierastalona. Majakowskiringin alueella asui useita DDR:n johtoportaan jäseniä, kunnes he siirtyivät Wandlitziin 1960. Vuosina 1961-1989 Niederschönhausenin ja Länsi-Berliinin Reinickendorfin kaupunginosan välinen raja oli osa Berliinin muuria.[2]
Berliinin S-Bahnin linjat S1, S25 ja S85 kulkevat Niederschönhausenin kautta ja pysähtyvät Schönholzin rautatieasemalla. Myös raitiotielinja M1 ja bussilinjat 107, 150, 155 ja 250 palvelevat aluetta.