Niitty-yökkönen | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Yökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
Suku: | Cerapteryx |
Laji: | graminis |
Kaksiosainen nimi | |
Cerapteryx graminis |
|
Katso myös | |
Niitty-yökkönen (Cerapteryx graminis) on yökkösten heimoon kuuluva perhoslaji. Sen toukka eli niittymato tunnetaan pelloille ja nurmikoille haittaa aiheuttavana tuhohyönteisenä.
Niitty yökkösen siipien kärkiväli on n. 25–35 mm ja niiden pohjaväri vaihtelee. Lajin kuitenkin tunnistaa helposti vaaleasta pitkittäisviirusta, joka kulkee siiven takanurkasta etusiiven tyveen. Niitty-yökkösen naaras on koirasta isompi, ja molemmilla siipien pohjaväri vaihtelee harmaasta tai vaaleanruskeasta tummanpunaruskeaan.[2][3]
Toukka on 3–4 senttiä pitkä ja väriltään aluksi vaaleanruskea ja vanhempana tummanruskea. Toukan ruumiissa on seitsemän vaaleaa, kellanharmaata pitkittäisjuovaa ja sen alapuoli on kellahtava.
Yleinen koko Suomessa. Lentää heinä- ja elokuussa.[4]
Perhoset viihtyvät heinä-elokuun iltoina esimerkiksi katulamppujen läheisyydessä. Laji on levinnyt ympäri Suomea ja perhonen on aktiivinen myös päiväsaikaan. Niitty-yökkösen toukat vahingoittavat merkittävästi heinänurmia. Ne saattavat jopa kaluta kokonaisen heinäpellon paljaaksi. Niitä torjuttiin muun muassa kaivamalla jyrkkäreunaisia ojia niityille. Nykyisillä viljelymenetelmillä ne eivät enää pääse aiheuttamaan suurta haittaa pelloille, vaikka ovatkin hyvin yleisiä Suomessa.
Talvehtiminen tapahtuu munana heinämättäässä.
Toukan ravintokasveja ovat nurmilauha (Deschampsia cespitosa), metsälauha (Deschampsia flexuosa) sekä erilaiset nadat (Festuca sp.).[5]