Niklas Hagman

Niklas Hagman
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1979 (ikä 44)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Pikku-Hakki, Nikke, Hakki
Pelipaikka vasen laitahyökkääjä
Maila vasen
Pituus 183 cm
Paino 90 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1997–2017
Seurat GrIFK (j.)
HIFK (SM-liiga)
Espoo Blues (SM-liiga)
Kärpät (SM-liiga)
Florida Panthers (NHL)
HC Davos (NLA)
Dallas Stars (NHL)
Toronto Maple Leafs (NHL)
Calgary Flames (NHL)
Anaheim Ducks (NHL)
Lokomotiv Jaroslavl (KHL)
Ässät (SM-liiga)
Fribourg-Gottéron (NLA)
Jokerit (KHL)
HPK (SM-liiga)
NHL-varaus 70. varaus, 1999
Florida Panthers

Niklas Hagman (s. 5. joulukuuta 1979 Espoo) on uransa jo lopettanut suomalainen toisen polven jääkiekkoilija.[1] Hagman teki pitkän uran NHL:ssä, jossa hän pelasi kymmenen kautta viidessä eri seurassa.[1]

Niklas Hagman on ensimmäisen Suomessa kiekko-oppinsa saaneen NHL-pelaajan Matti Hagmanin poika.[2] Isän lempinimestä ”Hakki” juontuu myös Niklaksen lempinimi ”Pikku-Hakki”. Matti ja Niklas olivat ensimmäiset suomalaiset isä ja poika, jotka ovat pelanneet NHL:ssä.

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SM-liiga (1997–2001)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen SM-liigauraansa Hagman pelasi HIFK:n juniorijoukkueissa.[1] Hän pelasi ensimmäiset kahdeksan liigaotteluaan SM-liigassa HIFK:ssa kaudella 1997–1998, mutta pelasi vielä suurimman osan peleistä A-junioreissa.[1] Kaudella 1998–1999 Hagman ehti pelata HIFK:ssa liigajoukkueessa 17 ottelua kunnes joukkue vuokrasi hänet kesken kauden Bluesiin, jossa hän vietti loppukauden pelaten 14 ottelua.[1]

Florida Panthers varasi Hagmanin NHL:n varaustilaisuudessa 1999 kolmannella varauskierroksella varausnumerolla 70.[1] Hagmanilla oli juniori-iän jälkeen hankaluuksia löytää pelipaikkaa pääkaupunkiseudun liigajoukkueista, joten hän siirtyi Juhani Tammisen oppiin Oulun Kärppiin kausiksi 1999–2001, joista ensimmäisellä hän oli mukana nostamassa Kärppiä I-divisioonasta SM-liigaan. Hagman teki sopimuksen TPS:n kanssa kaudesta 2001–2002, mutta hän saikin sopimustarjouksen Florida Panthersista ja siirtyi NHL:ään syksyllä 2001.[2]

NHL (2001–2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagman pelasi tulokaskaudellaan 78 NHL-ottelua ja maaliskuussa 2002 hänet valittiin kuukauden tulokkaaksi hänen tehtyään kuukauden aikana 10 pistettä 14 pelissä.[3] Seuraavien kahden kauden aikana Hagman ei yltänyt tulokaskautensa tehoihin, mutta jatkoi Floridan vakiokokoonpanossa pelaten kaudella 2002–2003 yhteensä 80 ottelua pistein 8+15=23 ja kaudella 2003–2004 75 ottelua pistein 10+13=23.[1]

Kauden 2004–2005 työsulun ajaksi Hagman siirtyi Sveitsin pääsarjaan HC Davosiin ja muodosti siellä sarjan kovimman ketjun yhdessä Joe Thorntonin ja Rick Nashin kanssa. Kolmikko johdatti Davosin Sveitsin mestaruuteen ja Hagman teki pudotuspeleissä kymmenen maalia.[4]

Kaudeksi 2005–2006 Hagman palasi Floridaan, muttei pelannut kautta loppuun joukkueessa, sillä hänet kaupattiin Dallas Starsiin seitsemännen kierroksen varausoikeutta vastaan. Hagman pelasi Floridassa yhteensä 263 ottelua.[5] Ensimmäisellä täydellä Dallas-kaudellaan 2006–2007 Hagman rikkoi ensimmäistä kertaa urallaan kymmenen maalin rajan NHL:ssä tehden 17 maalia.[1] Seuraavalla kaudella hän sai vielä lisää peliaikaa ja teki 27 maalia ja 41 pistettä.[1]

Kesällä 2008 Hagman teki 12 miljoonan dollarin arvoisen neljän vuoden sopimuksen Toronto Maple Leafsin kanssa.[6][7] Tammikuussa 2010 Toronto Maple Leafs ja Calgary Flames suorittivat seitsemän pelaajan vaihtokaupan, jonka seurauksena myös Hagman vaihtoi seuraa Torontosta Calgaryyn.[8]

Calgary Flames asetti Hagmanin waivers-siirtolistalle marraskuussa 2011, ja 14. marraskuuta 2011 Anaheim Ducks poimi hänet re-entry –waivers-listalta.[9] Hagman pelasi loppukauden Anaheimissa tehden 63 ottelussa tehot 8+11=19.[1]

KHL (2012–2013)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagman ei saanut kauden 2011–2012 jälkeen uutta sopimusta NHL:ssä ja siirtyi kesällä 2012 KHL-seura Lokomotiv Jaroslavliin.

Paluu SM-liigaan (2013–2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2013 julkistettiin Hagmanin sopimus Porin Ässien kanssa.[10] SM-liigassa hän on ollut tehopörssin kärjessä ja hänet palkittiin lokakuussa 2013 kuukauden pelaajana hänen tehtyään kuun 12 ottelussa tehot 10+4=14.[11]

Paluu KHL:ään (2014–2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2014 Hagman solmi KHL-joukkue Jokereiden kanssa kaksivuotisen sopimuksen.[12] Keväällä 2016 Jokerit ilmoitti, ettei se tarjoa Hagmanille jatkosopimusta.[13] Kaudella 2014–15 hän pelasi runkosarjassa 46 ottelua, joissa teki 19 maalia ja antoi 9 maaliin johtanutta syöttöä. Pudotuspeleissä Hagman pelasi 10 ottelua tehoin 2+0. Seuraavalla kaudella hän esiintyi 44 runkosarjan ottelussa, joissa hän teki tehot 5+9. Pudotuspeleissä hän pelasi viisi ottelua tehden niissä kaksi maalia.[14]

Kärppien paluumuuttajaksi 2016 ja HPK:n riveihin 2017

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niklas Hagmanin yllättävä paluu Oulun Kärppiin jäi lyhykäiseksi. Hän liittyi oululaisseuran vahvuuteen lokakuussa 2016 loppukauden kattavalla sopimuksella ja ehti edustaa Kärppiä 14 SM-liigan runkosarjan pelissä. Sopimus sisälsi marraskuun loppuun saakka ulottuvan koeajan, jonka puitteissa Kärpistä tiedotettiin 28. marraskuuta, ettei try out-muotoista pelaajasopimusta enää jatkettu marraskuun jälkeen. Hagman esiintyi Kärpissä varsin vaatimattomasti, sillä hän keräsi pelaamissaan 14 ottelussa 6 tehopistettä (2+4).[15][16]

Yle Urheilu tiedotti 18. tammikuuta 2017, että Hagman on saanut pestin Hämeenlinnan Pallokerhon edustusmiehistön riveihin loppukauden kattavalla sopimuksella. HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen ilmoitti myös, että Hagman toivoi pääsevänsä pelaamaan nimenomaan HPK:n miehistössä.[17]

Joulukuussa 2017 Hagman ilmoitti lopettavansa jääkiekkouransa.[18]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
Maailmancup
Hopeaa Hopeaa Maailmancup 2004 jääkiekko
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1998 jääkiekko

Hagman edusti Suomea ensimmäisen kerran arvoturnauksessa nuorten MM-kilpailuissa 1998.[1] Suomi voitti kisoissa maailmanmestaruuteen, kun Suomi voitti Venäjän jatkoajalla finaalissa. Hagman ohjasi Olli Jokisen laukoman kiekon maaliin onnekkaasti lonkallaan jatkoajalla ajassa 73.41.[19] Hagman oli mukana nuorten kisoissa myös seuraavana vuonna ja oli Suomen toiseksi paras pistemies Eero Somervuoren jälkeen[20].

Ensimmäisen kerran miesten arvoturnaukseen Hagman osallistui Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002. Samana keväänä pelatuissa MM-kilpailuissa Hagman oli maajoukkueen parhaimpia pelaajia. Hänet valittiin kisojen parhaaksi hyökkääjäksi ja tähdistökentälliseen, vaikka Suomi jäi neljänneksi.[21]

Hagman osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin myös vuosina 2003, 2004 ja 2005 ilman mainittavaa menestystä.[22] Vuonna 2004 Hagman jätettiin viiden ottelun jälkeen pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle, kun Jari Viuhkolan kisapassi leimattiin.[23] Hagman oli Suomen joukkueessa lisäksi World Cupissa 2004 ja Torinon olympialaisissa 2006, josta Hagman voitti ensimmäisen aikuisten arvokisamitalinsa, kun Suomi voitti hopeaa.[8]

Sveitsin 2009 MM-kisojen jälkimainingeissa Hagman aiheutti pienimuotoisen kohun näyttämällä paljaan takapuolensa bussin ikkunasta Ylen urheilutoimittaja Inka Heneliukselle.[24] Hagman ei ole tunnustanut asiaa, mutta kaksikko sanaili jo aiemmin keskenään Heneliuksen pyytäessä Pekka Rinnettä haastatteluun.selvennä Vancouverin talviolympialaisissa 2010 Hagman oli Suomen parhaita maalintekijöitä neljällä maalillaan. Hagman sai turnauksesta kolmannen arvokisamitalinsa Suomen voittaessa pronssia.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagman oli naimisissa vuoden 2003 Miss Suomen ensimmäisen perintöprinsessan Piritta Hagmanin (o.s. Hannula) kanssa. He avioituivat kesällä 2006 mutta jättivät avioerohakemuksen yhdessä maaliskuussa 2018[25] ja lopullinen ero astui voimaan joulukuussa 2018.[26] Heillä on kolme lasta, Lukas (s. 2007), Lila (s. 2009) ja Eliana (s. 2012).[27][28][29] Hagmanin eno Kai Haaskivi on entinen jalkapalloilija. Hagman osallistui Tanssii tähtien kanssa -tv-ohjelmaan syksyllä 2020, mutta joutui jättämään ohjelman finaalissa sairastuttuaan koronavirukseen.

Hagman edusti Suomea vuoden 2010 Olympialaisissa.

Niklas Hagmanin täti on entinen pikajuoksija Riitta Salin.

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[22][30]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
1997–1998 HIFK SM-liiga 8 1 0 1 0 – – – – – JMM 7 4 1 5 0
1998–1999 HIFK SM-liiga 18 1 2 3 14 – – – – – JMM 6 3 5 8 2
Blues SM-liiga 14 1 1 2 2 4 1 0 1 0
1999–2000 Kärpät I-divisioona 41 17 17 35 12 7 4 2 6 0
2000–2001 Kärpät SM-liiga 56 28 18 46 32 8 3 1 4 0
2001–2002 Florida Panthers NHL 78 10 18 28 8 – – – – – OK 4 1 2 3 0
MM 9 5 2 7 2
2002–2003 Florida Panthers NHL 80 8 15 23 20 – – – – – MM 7 2 1 3 14
2003–2004 Florida Panthers NHL 75 10 13 23 22 – – – – – MM 5 0 0 0 0
2004–2005 HC Davos Sveitsi 44 17 22 39 20 15 10 7 17 6 ”Schirmständer” MC 5 1 0 1 2
MM 7 2 0 2 2
2005–2006 Florida Panthers NHL 30 2 4 6 2 – – – – – OK 8 0 1 1 2
Dallas Stars NHL 54 6 9 15 16 5 2 1 3 4
2006–2007 Dallas Stars NHL 82 17 12 29 34 7 0 1 1 10
2007–2008 Dallas Stars NHL 82 27 14 41 51 18 2 1 3 14
2008–2009 Toronto Maple Leafs NHL 65 22 20 42 4 – – – – – MM 7 1 5 6 0
2009–2010 Toronto Maple Leafs NHL 55 20 13 33 23 – – – – – OK 6 4 2 6 2
Calgary Flames NHL 27 5 6 11 2 – – – – –
2010–2011 Calgary Flames NHL 71 11 16 27 24 – – – – –
2011–2012 Calgary Flames NHL 8 1 3 4 2 – – – – –
Anaheim Ducks NHL 63 8 11 19 12 – – – – –
2012–2013 Lokomotiv Jaroslavl KHL 49 12 8 20 27 6 0 0 0 10 MM 10 1 0 1 4
2013–2014 Ässät SM-liiga 44 21 17 38 36 – – – – –
Fribourg-Gottéron NLA 4 1 4 5 2 – – – – –
2014–2015 Jokerit KHL 46 19 9 28 32 10 2 0 2 6
2015–2016 Jokerit KHL 44 5 9 14 20 5 2 0 2 2
2016–2017 Kärpät SM-liiga 14 2 4 6 2 – – – – –
HPK SM-liiga 17 4 5 9 35 7 0 0 0 0
NHL yhteensä 770 147 154 301 220 30 4 3 7 28
KHL yhteensä 139 36 26 62 79 21 4 0 4 18 Aikuisten arvokisat 68 17 13 30 28
SM-liiga yhteensä 170 58 46 104 121 19 4 1 5 0

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k Niklas Hagman Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi) Viitattu 3.7.2014
  2. ↑ a b Hagman ja Panthers sopimukseen Jatkoaika.com. 6.7.2001. Viitattu 5.11.2013.
  3. ↑ Fischel, Mark: Panther's NHL Prospect Wrap-up and Statistical Review Hockeysfuture.com. 17.5.2002. Viitattu 5.11.2013. (englanniksi)
  4. ↑ Thorton leads league in playoff scoring ESPN.com. 7.4.2005. Viitattu 5.7.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Stars add depth, versatility with Hagman acquisition ESPN.com. 12.12.2005. ESPN Internet Ventures. Viitattu 5.7.2008. (englanniksi)
  6. ↑ Niklas Hagman Torontoon Jatkoaika.com. 2.7.2008. Viitattu 6.7.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Ojala, Jussi: Tack, Mats Sundin! Iltalehti. 8.9.2008. Viitattu 12.9.2008.
  8. ↑ a b Niklas Hagman Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi) Viitattu 5.11.2013
  9. ↑ Hagman claimed by Anaheim 14.11.2011. Calgary Flames. Viitattu 5.11.2013.
  10. ↑ Lempinen, Marko: Niklas Hagman siirtyy Porin Ässiin Ilta-Sanomat. 27.7.2013. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 27.7.2013.
  11. ↑ Niklas Hagman Liigan lokakuun pelaaja Iltalehti. 1.11.2013. Viitattu 5.11.2013.
  12. ↑ Jokereille puolustaja AHL:stä
  13. ↑ Niklas Hagman ja Niko Kapanen ulos Jokereista
  14. ↑ Niklas Hagman – uratilastot (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. ↑ Niklas Hagman palaa Liiga-jäille − suuntana Kärpät
  16. ↑ Kova ratkaisu! Kärpät laittoi Niklas Hagmanin pihalle
  17. ↑ Niklas Hagman loppukaudeksi HPK:hon
  18. ↑ Niklas Hagman lopettaa uransa iltalehti.fi. Viitattu 20.12.2017.
  19. ↑ Suikki Reijo, Suomen jääkiekkoliitto: Jääkiekkokirja 1998–1999, s. 165. Egmont, 1998. ISBN 951-876-646-0
  20. ↑ Suikki Reijo, Suomen jääkiekkoliitto: Jääkiekkokirja 1999–2000, s. 156. Egmont, 1999. ISBN 951-876-715-7
  21. ↑ Niklas Hagman paras hyökkääjä MTV3.fi. 12. toukokuuta 2002. Viitattu 6. heinäkuuta 2008.
  22. ↑ a b Niklas Hagman – player profile and career stats eurohockey.net. Viitattu 5. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  23. ↑ Hagman huilaa Venäjä-ottelun 3. toukokuuta 2004. YLE Uutiset. Viitattu 6. heinäkuuta 2008.
  24. ↑ Leijonien pyllistäjä oli Niklas Hagman 11. toukokuuta 2009. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 14.5.2009. Viitattu 11. toukokuuta 2009.
  25. ↑ Korpela, Tanja: Niklas ja Piritta Hagman: Avioero! – 12 vuoden avioliitto kariutui Iltalehti. 14.5.2018. Viitattu 19.5.2018.
  26. ↑ Niklas ja Piritta Hagmanin 12-vuotinen liitto päättyi - lopullinen ero joulun alla www.iltalehti.fi. Viitattu 7.1.2019.
  27. ↑ Piritta sai poikavauvan! seiska.fi. 27.2.2007. Aller Julkaisut Oy. Arkistoitu 8.9.2011. Viitattu 8.11.2009.
  28. ↑ Piritta ja Niklas Hagmanille tyttövauva HS.fi. 14.9.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 8.11.2009.
  29. ↑ NHL-vauva syntyi kotona APU. 07.05.2012. a-lehdet. Viitattu 07.05.2012.
  30. ↑ Player - Niklas Hagman Legends of Hockey. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2002

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 6 Koivisto | 8 Ojanen | 9 Lydman | 10 Hagman | 12 Jokinen | 13 Karalahti | 14 Helminen (C) | 17 Kallio | 19 Norrena | 20 Miettinen | 27 Lind | 29 Pärssinen | 30 Markkanen | 31 Lehtonen | 32 Rintanen | 36 Tuulola | 39 Kapanen | 39 Viitakoski | 41 Aalto | 44 Niinimaa (A) | 56 Pirjetä | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2003

1 Lehtonen | 2 Kiprusoff | 3 Nummelin (A) | 4 Timonen | 5 Helenius | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne (A) | 9 Lydman | 10 Pirnes | 11 Koivu (C |) 12 Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 17 Kallio | 18 Virta | 20 Miettinen | 22 Eloranta | 23 Santala | 29 Pirjetä | 30 Hurme | 31 Nurminen | 32 Rintanen | 36 Ylönen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2004

3 Nummelin (A) | 5 Salo | 7 Niemi | 9 Hagman | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 15 Virta | 16 Peltonen (C) | 20 Pirjetä | 21 Mäntylä | 23 Viuhkola | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 30 Norrena | 31 Markkanen | 32 Rintanen | 35 Noronen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | 61 Pirnes | 71 Kallio | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2005

2 Kukkonen | 3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Saravo | 6 Väänänen | 7 Niemi | 8 Jokinen | 10 Karalahti | 12 Jokinen (A) | 14 Hagman | 16 Peltonen (C) | 20 Pakaslahti | 22 Eloranta | 23 Hahl | 24 Viuhkola | 25 Hentunen | 26 Söderholm | 27 Pärssinen | 28 Rita | 30 Norrena | 31 Nurminen | 32 Bäckström | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 71 Kallio | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2009

3 Nummelin (A) | 4 Koistinen | 5 Kukkonen | 6 Jaakola | 8 Hyvönen | 14 Hagman | 20 Miettinen | 21 Niskala | 22 Santala | 24 Kapanen (C) | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Kerman | 31 Rämö | 32 Riksman | 33 Lehtonen | 35 Rinne | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 41 Komarov | 44 Niinimaa | 49 Pihlman | 51 Hytönen | 73 Ruutu (A) | 82 Vahalahti | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2013

2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

2 Pitkänen | 4 Timonen (A) | 5 Väänänen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 9 Hagman | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen (A) | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 22 Eloranta | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Lehtonen | 32 Lydman | 34 Kiprusoff | 35 Toskala | 36 Hahl | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Niinimaa | Valmentaja Raimo Summanen

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

4 Timonen | 5 Salo | 6 Väänänen | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 12 Jokinen | 14 Helminen | 16 Hagman | 17 Kallio | 21 Lumme | 22 Eloranta | 24 Kapanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Nurminen | 31 Markkanen | 35 Hurme | 36 Ylönen | 37 Ruutu | 41 Aalto | 42 Lind | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

3 Nummelin | 4 Timonen (A) | 5 Kukkonen | 6 Salo | 7 Berg | 8 Selänne | 10 Nieminen | 11 S. Koivu (C) | 12 O. Jokinen | 14 Hagman | 16 Peltonen | 21 M. Koivu | 24 Laaksonen | 25 Hentunen | 26 Lehtinen | 27 Numminen (A) | 30 Norrena | 31 Niittymäki | 32 Lydman | 33 Bäckström | 36 J. Jokinen | 37 Ruutu | 39 Kapanen | 77 Niemi | Valmentaja Erkka Westerlund

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (A) | 9 M. Koivu | 10 Hagman | 11 S. Koivu (C) | 12 Jokinen | 15 T. Ruutu | 16 Peltonen | 18 Lepistö | 20 Miettinen | 21 Niskala | 25 Pitkänen | 26 Lehtinen | 30 Niittymäki | 32 Kiprusoff | 32 Lydman | 33 Bäckström | 37 J. Ruutu | 39 Kapanen | 44 Timonen (A) | 51 Filppula | 62 Immonen | Valmentaja Jukka Jalonen