Niklas Seppänen

Niklas Seppänen
Henkilötiedot
Koko nimi Niklas Seppänen
Syntynyt30. kesäkuuta 1993 (ikä 31)
Kansalaisuus  Suomi
Lentopalloilija
Lempinimi Nikke
Pituus 193 cm
Nyk. joukkue Saksa SWD Powervolleys Düren
Sarja Saksan Bundesliiga
Pelaajaura
Ammattilaisjoukkueet
2008–2009
2009–2011
2011–2013
2013–2014
2014–2015
2015–2016
2016–2017
2017–2018
2019
2019–2020
2020-2021
2021-
Suomi Kuortane (1-sarja)
Suomi Korson Veto (1-sarja)
Suomi Korson Veto
Suomi Kokkolan Tiikerit
Ranska Tourcoing Lille
Ranska Nice VB
Ranska Narbonne Volley
Valko-Venäjä Stroitel Minsk
Suomi Kokkolan Tiikerit
Saksa SWD Powervolleys Düren
Suomi Hurrikaani Loimaa
Tšekki Kladno Volejbal
Maajoukkueet
2013– Suomi Suomi
Ottelut 101 (8.1.2019)

Niklas Seppänen (s. 30. kesäkuuta 1993) on helsinkiläissyntyinen lentopalloilija. Peliurallaan Seppänen on edustanut Suomessa niin Korson Vetoa, Kokkolan Tiikereitä kuin Hurrikaani Loimaata.[1][2] Euroopan kentillä Seppänen on pelannut Ranskassa, Valko-Venäjällä ja Saksassa.[3] Kaudella 2021-2022 hänet nähdään Tšekissä Kladno Volejbalin riveissä. Seppänen on kärsinyt huippu-urheilijan urallaan useista loukkaantumisista, mutta Hurrikaani Loimaassa hän sai pelattua ilman suurempia vaivoja kauden 2020-2021.[2]

Seppänen voitti Ranskan B-liigan vuonna 2016 Nice VB:n riveissä ja siirtyi sen jälkeen maan ylimmälle sarjatasolle pelaten suurimman osan kaudesta Narbonne Volleyn riveissä.[4][5] Ennen Ranskan liigan pudotuspelien alkua hän kuitenkin siirtyi Narbonnesta kärkijoukkue Toursiin.[6]

Seppänen pelasi ensimmäiset miesten maaottelunsa kesällä 2013. Hän on pelannut kolmesti EM-lopputurnauksessa (2013, 2015, 2017) ja kertaalleen MM-lopputurnauksessa. Vuoden 2018 loppuun mennessä hän on pelannut 101 maaottelua[1]. Nuorten maajoukkueessa Seppänen pelasi aikoinaan 91-syntyneiden ja 93-syntyneiden ikäryhmissä ja esiintyi kahdesti EM-kisoissa.

Seppänen valittiin vuoden tulokkaaksi Mestaruusliigassa kaudella 2013–2014 sekä myös tähdistökentällisen toiseksi yleispelaajaksi.[7] Hän on muun muassa saavuttanut urallaan SM-hopeaa ja Suomen Cupin kultaa junioreissa kerättyjen SM-mitalien lisäksi.[8]

Juniorivuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppänen aloitti uransa Helsingin PuMa-Volleyssa. Hän voitti juniorisarjoissa muun muassa B-poikien SM-kultaa Järvenpään Blues Volleyn riveissä. Juniorivuosinaan Seppänen oli ikäluokkansa parhaimmistoa: hän esiintyi muun muassa kahta vuotta vanhempien poikien maajoukkueessa.

Nuorten vuonna 1993-1994-syntyineiden maajoukkueessa Seppänen pelasi kaksi kertaa ikäluokkansa EM-lopputurnauksessa. Vuoden 2012 nuorten EM-lopputurnauksessa hän oli neljänneksi paras pisteiden tekijä ja yhdeksänneksi paras syöttäjä.[9]

Mestaruusliiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppänen debytoi 15-vuotiaana lentopallon miesten 1-sarjassa kaudella 2008-09. Hän pelasi ensimmäisen kautensa 1-sarjassa Kuortaneen urheilulukion eli nuorten maajoukkueen riveissä. Seuraavat kaksi kautta Seppänen vietti Korson Vedon riveissä.

Seppänen teki pääsarjadebyyttinsä kaudella 2011-12 liiganousija Korson Vedon väreissä. Jo liigadebyyttikaudellaan Seppänen osoitti kykenevänsä kantamaan vastuuta KoVen avausseitsikossa. Toisella liigakaudellaan nuori lahjakkuus ylsi pistepörssin kuudenneksi, myös hyökkäyspisteissä hän oli kuudes. Tehotilastossa Seppänen oli neljäs ja vastaanottotilastossa 11. tarkin. Seppänen valittiin kauden 2012-13 aikana kertaalleen kuukauden liigapelaajaksi.[10] Kuukauden tähdistökentälliseen hänet nostettiin kahdesti.[11][12]

Kaudeksi 2013–2014 Seppänen allekirjoitti sopimuksen hallitsevaan Suomen mestariin Kokkolan Tiikereihin. Uudessa seurassaan Seppänen joutui kilpailemaan peliajasta huomattavasti häntä meritoituneempien yleispelaajien kanssa. Tästä huolimatta Seppänen pelasi Tiikereiden avauksessa läpi kauden. Hän voitti Tiikereissä Suomen Cupin ja SM-hopeaa. Lisäksi Seppänen pelasi uransa ensimmäiset ottelut Euroopan Cupeissa.[13] [14]

Kaudella 2014-15 Seppänen pelasi uransa ensimmäisen ulkomaalaiskauden Ranskan pääsarjassa eli Pro A1-liigassa. Seppäsen edustama Tourcoing Lille oli liigan heittopusseja ja putosi kauden päätyttyä takaisin sarjaporrasta alemmas, mutta suomalaislaiturille kausi oli menestys: Seppänen oli Tourcoingin paras pistemies kaudella ja Ranskan liigan pistepörssissäkin 14.[15] Kauden viimeisiä otteluita haittasi kuitenkin myöhemmin Suomessa todettu säären rasitusvamma[16], jonka vuoksi Seppänen jätti kesän 2015 maajoukkuepelit välistä. Hän palasi maajoukkuepaitaan syksyn 2015 EM-kisoissa.[17]

Lillen tarjoamaan jatkosopimukseen Seppänen ei tarttunut, vaan solmi vuoden mittaisen pestin nizzalaisen Nice VB:n kanssa. Nice sijoittui Pro B-liigan runkosarjassa kolmanneksi, ja Seppäsen iskemät 289 pistettä runkosarjassa toivat hänelle 10. sijan.[18] Nice VB:n sisäisen pistepörssin Seppänen voitti.[18] Pudotuspeleissä Seppänen iski sekä välierissä että finaaliottelussa joukkueensa suurimmat pistelukemat[5][19] ja johdatti Nicen Ranskan B-liigan voittoon ja sarjanousuun A-liigaan.[4] Hänet valittiin myös loppuottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi eli MVP:ksi.[19]

Kauden 2016-17 Seppänen aloitti ranskalaisseura Narbonne Volleyn riveissä. Huolimatta suomalaislaiturin vahvoista otteista Narbonne valahti jo alkukaudesta Ranskan liigan häntäpäähän. Laiturin seura vaihtui ennen runkosarjan päätöskierroksia, kun ranskalainen huippuseura Tours osti Narbonnen tehokkaimman pistemiehen.[6] Runkosarjan kolmannelta paikalta pudotuspeleihin lähteneen Toursin kausi päättyi yllättäen puolivälieriin.[20] Eurokentillä Tours juhli CEV Cupin voittoa. Seppänen ei kuitenkaan voinut edustaa CEV Cupissa Toursia, sillä hän siirtyi seuraansa vasta maaliskuussa.[21]

Seppänen siirtyi kaudeksi 2017–2018 Valko-Venäjälle Stroitel Minskiin, jonka riveissä hän voitti liigan hopean lisäksi Valko-Venäjän Cupin ja SuperCupin mestaruuden sekä CEV:n Challenge Cupissa 16 parhaan joukkoon.[3] Kauden päätteeksi Seppänen palkittiin sarjan parhaimpana hyökkääjänä.[22] Kausi 2018-2019 meni Seppäsellä suurelta osin vihoitelleen säären kuntouttamisessa, eikä hänellä ollut kauteen lähtiessä lainkaan seuraa.[23] Seppänen kuitenkin solmi talvella kevään kestäneen sopimuksen Kokkolan Tiikereiden kanssa ja pelasi Mestaruusliigassa loppukauden.[24] Seuraavan kauden 2020-2021 Seppänen pystyi pelaamaan pitkästä aikaa täysillä läpi sarjakauden Hurrikaani Loimaan riveissä.[25][26]

Seppänen valittiin Suomen lentopallomaajoukkueen leiriryhmään jo Mauro Berruton aikakaudella kesällä 2010. Tuolloin vielä 1-sarjassa pelannut 17-vuotias Seppänen ei kuitenkaan saanut tililleen yhtään maaottelua.

Uudelleen valituksi tuleminen tapahtui keväällä 2013, ja Seppänen nostettiin Maailmanliigan-otteluihin mukaan. Hän sai maajoukkueessa numerokseen pelinumeron kuusi, jota kantoi aiemmin maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni, maan menestynein mieslentopalloilija Tuomas Sammelvuo. Uransa ensimmäisen maaottelunsa Seppänen pelasi toukokuussa 2013 harjoitusottelussa Tšekkiä vastaan. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän debytoi Maailmanliigassa. Samana päivänä, kesäkuun ensimmäisenä, hän pääsi ylioppilaaksi. Seppänen lakitettiin yllättäen ottelun kolmannen erän tauolla. Kun ylioppilas oli saanut valita maaottelun ja yo-juhlien välillä, hän oli päättänyt jättää juhlat pitämättä ja pelata maaottelussa. Neljännessä erässä tuore ylioppilas pääsi tosisoimiin ja nousi joukkueensa parhaimmaksi pelaajaksi ottelussa. Hän keräsi ottelussa lopulta yhdeksän pistettä.[27]

Seppäsen rooli pysyi ensimmäisenä vuonna maajoukkuepaidassa muutamia otteluita lukuun ottamatta pienenä. Hän pelasi syksyllä 2013 EM-kisoissa yhden alkusarjan ottelun kokonaan, kun vastassa oli Serbiaa. Vuodenvaihteen tiimoilla pelatuissa MM-karsinnoissa, joissa Suomi selvitti tiensä ensimmäistä kertaa sitten 70-luvun suuren palloilulajin MM-kisoihin, Seppänen pelasi ratkaisuottelun viimeiset hetket. Suomi voitti ottelussa Slovakian erin 3-2. Tätä aiemmin MM-paikka oli kuitenkin ehtinyt jo ratketa, kun Suomi oli saalistanut kaksi erävoittoa Slovakiasta.

Kesän 2014 Maailmanliigassa nuorukainen sai rutkasti vastuuta konkaripelaajien ollessa sivussa maajoukkuekuvioista. Syksyllä Seppänen esiintyi myös lentopallon MM-kisoissa 2014 Suomen riveissä. Hänen peliaikansa jäi vähäiseksi, mutta esimerkiksi Brasiliaa ja Venäjää vastaan Seppänen pelasi pitkiä jaksoja. Kevään 2015 EM-karsinnat ja kesän 2015 Maailmanliiga jäivät Seppäseltä väliin johtuen toipumisesta säären rasitusmurtuman jälkeisestä leikkauksesta. Hän palasi maajoukkuepaitaan syksyn 2015 EM-kisoissa Italiassa ja pelasi tammikuussa 2016 avausseitsikon toisena yleispelaajana lentopallon Euroopan maanosan olympiakarsintaturnauksessa.[28]

  • Valko-Venäjän liigan paras hyökkääjä 2018
  • Valko-Venäjän liigan hopea 2018
  • Valko-Venäjän Cup ja Super Cup 2017
  • Ranskan B-liigan voitto 2016[4]
  • Ranskan B-liigan loppuottelun arvokkain pelaaja 2016[19]
  • Suomen Cupin voitto 2013
  • SM-hopea 2014
  • Miesten maajoukkueryhmässä 2010; 2013-
  • Vuoden tulokas Mestaruusliigassa 2014
  • Mestaruusliigan tähdistökentällisessä 2014

Seppäsen veli Robert on myös lentopalloilija, joka pelasi muun muassa Kokkolan Tiikerien kapteenina.[29]

  1. a b Kovanluokan paluumuuttaja liigaan - Niklas Seppänen Tiikereiden ruotuun 7.2.2019. Mestaruusliiga. Viitattu 8.2.2019.
  2. a b Kirjoittaja Lentopallo.info: Niklas Seppänen panee nyt parketin märäksi Loimaalla, mutta mielessä ovat maajoukkue ja ulkomaat lentopallo.info. Viitattu 19.6.2021.
  3. a b Suomalaistähden yllätyssiirto - Mestarien liigan voittajasta Valko-Venäjälle yle.fi. Viitattu 26.8.2017.
  4. a b c Volleyball Team Finland www.facebook.com. Viitattu 7.5.2016.
  5. a b http://datavolley.lnv.fr/2015/DataVolley/Men/&PBZ019-1516.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. a b Niklas Seppänen vaihtaa seuraa Ranskassa lentopalloliitto.fi. Viitattu 14.3.2017.
  7. http://www.mestaruusliiga.fi/?x18668=2610346
  8. http://www.lentopalloliitto.fi/huippu-urheilu/maajoukkueet/miehet/pelaajakortit/niklas-seppanen/
  9. http://www.nissehuttunen.com/men/outside-reception-men/niklas-seppanen/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. http://www.mestaruusliiga.fi/?x21835=1292226
  11. http://www.mestaruusliiga.fi/miehet/kuukauden-tahdisto/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. http://www.mestaruusliiga.fi/tilastot/kausi-12-13/miesten-joukkuetilastot-12-13/korson-veto/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. http://www.mestaruusliiga.fi/tilastot/miehet-13-14/pisteporssi/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. http://www.mestaruusliiga.fi/tilastot/miehet-joukkue-13-14/tiikerit/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. Classement Journée 01 de la saison 2014–2015 (Arkistoitu – Internet Archive). Ligue Nationale de Volley.lähde tarkemmin?(ranskaksi)
  16. Hakkuri Ojansivu toipunut huippuiskuun - Egypti nurin Kuortaneella Yle Urheilu. https://plus.google.com/102894459181339261226/. Viitattu 1.1.2016.
  17. Tässä on Suomen joukkue lentopallon EM-kisoihin | Yle Urheilu | yle.fi yle.fi. Viitattu 7.5.2016.
  18. a b Ligue Nationale de Volley www.lnv.fr. Arkistoitu 29.4.2016. Viitattu 22.4.2016.
  19. a b c Niklas Seppänen Nice VB:n nousun takuumies www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 9.5.2016.
  20. Hietanen Tshekin liigan loppuotteluihin lentopalloliitto.fi. Viitattu 11.4.2017.
  21. Dürenille Bundesliigan pronssimitalit - Toursille jytky CEV Cupissa lentopalloliitto.fi. Viitattu 16.4.2017.
  22. Krastins siirtyy Ranskaan - Seppäselle hopeaa Valko-Venäjältä lentopalloliitto.fi. Viitattu 6.5.2018.
  23. Maajoukkuepelaaja loppukaudeksi Tiikereihin – Niklas Seppänen palaa Kokkolaan Yle Uutiset. Viitattu 19.6.2021.
  24. Niklas Seppänen liittyy Tiikereihin www.kokkolantiikerit.fi. Viitattu 19.6.2021.[vanhentunut linkki]
  25. Anssi Rämö: Niklas Seppänen uusin Hurrikaani! Hurrikaani. Viitattu 19.6.2021.
  26. Kirjoittaja Lentopallo.info: Lentopalloilija Niklas Seppänen teki vakuuttavan paluun liigaan ja lupaa Hurrikaani-Loimaan parantavan vielä paljon lentopallo.info. Viitattu 19.6.2021.
  27. http://www.lentopalloliitto.fi/liitto/artikkeliarkisto/nostouutiset/?x928045=17609759
  28. Suomen hyvä taistelu ei riittänyt Bulgarian kaatoon - Lentopalloliitto www.lentopalloliitto.fi. Viitattu 7.1.2016.
  29. Tiikerit ja Vantaa Ducks kohtaavat! Kaikki kannustamaan! 22.1.2018. Kokkolan Tiikerit. Viitattu 22.5.2019.[vanhentunut linkki]