Niko – Lentäjän poika

Niko – Lentäjän poika
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Kari Juusonen
Michael Hegner
Käsikirjoittaja Hannu Tuomainen
Marteinn Thorisson
Tuottaja Petteri Pasanen
Hannu Tuomainen
Säveltäjä Stephen Mckeon
Kuvaaja Antti Ripatti
Leikkaaja Per Risanger
Pääosat Olli Jantunen
Hannu-Pekka Björkman
Vuokko Hovatta
Vesa Vierikko
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
 Tanska
 Irlanti
 Saksa
Tuotantoyhtiö Anima Vitae
Cinemaker
A. Film A/S
Ulysses Filmproduktion
Magma Films
Levittäjä Telepool
Ensi-ilta Suomi 10. lokakuuta 2008
Kesto 75 min.
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 6 100 000 €
Tuotto $21,822,495 (18,823,968€)[1]
Katsojat 233 664 (Suomessa)[2]
400 000 (Saksassa)
Seuraaja Niko 2 – lentäjäveljekset
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Niko – Lentäjän poika on suomalais-tanskalais-irlantilais-saksalaisena yhteistyönä valmistunut tietokoneanimaatioelokuva, joka sai ensi-iltansa 10. lokakuuta 2008.

Niko – Lentäjän poika oli vuoteen 2009 mennessä kaikkien aikojen katsotuin suomalainen elokuva: kolme miljoonaa katsojaa 23 maassa.[3]

Se on ensimmäinen osa elokuvasarjasta, johon kuuluvat myös Niko 2 – Lentäjäveljekset (2012) ja Niko ja myrskyporojen arvoitus (2024).

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Niko-niminen poronvasa uskoo isänsä olevan yksi Joulupukin Lentojoukkojen lentävistä poroista, vaikkei ole koskaan isäänsä nähnyt. Hänen unelmansa on tulla ihailemansa isänsä kaltaiseksi lentäväksi poroksi korkeanpaikankammosta huolimatta, mutta kotilauma ei hyväksy Nikon unelmaa. Nikon ainoa tuki ja apu on iäkäs ja kömpelö liito-orava Julius, joka pitää pientä poroa omana poikanaan.

Vastoin porolauman sääntöjä Niko käy omissa lentoharjoituksissa Kotilaaksonsa ulkopuolella, koska haluaa välttää muiden pilkan. Nikon harjoitellessa lentämistä pahamaineisen Mustan Suden johtama lauma näkee poropojan ja seuraa tätä porolauman luo. Porojen on paettava Kotilaaksosta erämaahan. Syyllisyyttä tunteva Niko jättää lauman etsiäkseen isänsä ja tullakseen hänen kaltaisekseen sankariksi. Niko saa avukseen Juliuksen ja valkoisen Wilma kärpän ja he suuntaavat kohti Korvatunturia.


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Äänirooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Olli Jantunen … Niko  
 Hannu-Pekka Björkman … Julius  
 Vuokko Hovatta … Wilma  
 Vesa Vierikko … Musta Susi  
 Jussi Lampi … Räyskä  
 Risto Kaskilahti … Rimppa ja Uljas  
 Minttu Mustakallio … Essie  
 Juha Veijonen … Raavas  
 Puntti Valtonen … Hirvas  
 Elina Knihtilä … Oona  
 Juulia Rönkkö … Saaga  
 Tommi Korpela … porolauman johtaja  
 Aarre Karén … isoisä  
 Arttu Hämäläinen … poropoika  
 Ilmari Huhtala … poropoika  
 Mika Ala-Panula … Oinas, susi ja poro  
 Kari Hietalahti … Armas, Tervas ja tonttu  
 Janus Hanski … Rautias  
 Jussi Chydenius … Viekas  
 Miia Nuutila … Pukin asiakaspalvelu ja poro  
 Markus Degerman … susi  
 Werne Walla … poro  
 Susa Saukko … poro  
 Veikko Honkanen … Joulupukki  

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuun lopulla 2009 Niko oli kerännyt maailmanlaajuisesti yli kaksi miljoonaa teatterikatsojaa. Yksistään Saksassa elokuvan oli käynyt katsomassa 400 000 ihmistä.[4] Elokuva sai Suomessa 230 000 katsojaa, ja se on toiseksi katsotuin kotimainen animaatioelokuva Suomessa.[2]

Elokuvan levitysoikeudet myytiin yli sataan maahan, esimerkiksi kaikkiin englanninkielisiin maihin sekä useisiin Euroopan, Itä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan maihin.[5][6] Vuoden 2012 joulukuuhun mennessä elokuvan kerrottiin keränneen kolmisen miljoonaa katsojaa kansainvälisesti. DVD- ja Blu Ray -versioita elokuvasta oli tuolloin myyty Suomessa noin 150 000 kappaletta.[7]

Lokakuussa 2012 sai ensi-iltansa jatko-osa Niko 2.[7]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2009 Niko voitti kaksi Jussi-palkintoa: paras elokuva ja paras käsikirjoitus. Se oli myös ehdolla parhaasta ohjauksesta.[8]

Alankomaalaisessa Cinekid lasten- ja nuortenelokuvafestivaalilla vuonna 2008 elokuva sai juryn palkinnon ja yleisön palkinnon.[9]

Elokuva oli ehdolla myös vuoden 2009 European Film Awardseissa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Niko - Lentäjän poika (Niko & The Way to the Stars) boxofficemojo.com. 11.10.2018. Bog Office Mojo. Viitattu 11.10.2018.
  2. ↑ a b SES 50v. Osa 7: Katsotuimmat animaatioelokuvat 15.11.2019. Suomen elokuvasäätiö. Arkistoitu 14.1.2020. Viitattu 14.1.2020.
  3. ↑ Elokuvavuosi 2009, s. 24
  4. ↑ Niko -animaatiolla yli kaksi miljoonaa teatterikatsojaa HS.fi. 3.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.12.2009.
  5. ↑ Niko – Lentäjän poika. Nordisk Film. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 2.9. 2008.
  6. ↑ Niko – Lentäjän poika -filmi vientihitiksi Ess.fi. 17.5. 2008. STT. Viitattu 2.9. 2008.
  7. ↑ a b Irmeli Salo: Lisää elokuvia, lisää yleisöä. Talouselämä, 45/2012, s. 18. Talentum Oyj.
  8. ↑ Niko – lentäjän poika sai parhaan elokuvan Jussin HS.fi. 2.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.2.2009.
  9. ↑ Niko - Lentäjän poika voitokas Hollannissa - tuplapotti! iltasanomat.fi. 26.10.2008. Arkistoitu 27.10.2008. Viitattu 26.10.2008.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]