Nikolai Golovanov

Nikolai Semjonovitš Golovanov (ven. Николай Семёнович Голованов; 21. tammikuuta 1891 Moskova – 28. elokuuta 1953 Moskova) oli neuvostoliittolainen säveltäjä, kapellimestari ja kuoronjohtaja.[1]

Golovanov opiskeli Moskovassa kuorolaulun synodaalikoulussa Vasili Orlovin ja Aleksandr Kastalskin johdolla. Hän valmistui esilaulajana vuonna 1909 ja toimi synodaalikuoron avustavana kuoronjohtajana Nikolai Danilinin alaisuudessa.[1] Hän esiintyi sen kanssa vuonna 1912 Leipzigissä, Berliinissä ja Varsovassa. Golovanov opiskeli vuosina 1909–1914 Aleksandr Ilinskin, Mihail Ippolitov-Ivanovin ja Sergei Vasilenkon johdolla Moskovan konservatoriossa sävellystä ja musiikin teoriaa. Hän teki ensimmäisen esiintymisensä sinfoniaorkesterin kapellimestarina vuonna 1915.[2]

Golovanov työskenteli vuodesta 1919 Konstantin Stanislavskin oopperastudiolla ja myöhemmin Stanislavski- ja Nemirovitš-Dantšenko-teatterissa. Hän oli vuosina 1919–1928 ja 1930–1936 myös Bolšoi-teatterin kapellimestari sekä vuosina 1948–1953 pääkapellimestari. 1920-luvun jälkipuoliskolla Golovanov otettiin poliittisen sortokampanjan kohteeksi. Poliittiset toimielimet, Sergei Vasilenko ja Ari Pazovski syyttivät häntä vanhojen porvarillisten arvojen ja toimintatapojen tuomisesta Neuvostoliiton teatteriin. Asiaa käsiteltiin laajalti ajan tiedotusvälineissä. Josif Stalin kuitenkin salli Golovanoville työskentelyn jatkamisen Bolšoi-teatterissa. Vuodesta 1937 Golovanov työskenteli Neuvostoliiton radion oopperan ja sinfoniaorkesterin johdossa. Hän opetti orkesteri- ja oopperaluokkia Moskovan konservatoriossa vuosina 1925–1948. Lisäksi hän esiintyi pianistina laulajien, useimmiten vaimonsa Antonina Neždanovan kanssa. Golovanov erotettiin töistään Bolšoi-teatterissa Stalinin kuoltua.[2]

Golovanovin hengellisiä teoksia julkaistiin vuosina 1916–1917. Hän jatkoi niiden säveltämistä salaa lokakuun vallankumouksen jälkeen. Kokonaispainos Golovanovin hengellisistä sävellyksistä julkaistiin Moskovassa vuonna 2019.[1] Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu myös oopperoita, sinfonia, kantaatteja ja lauluja. Tyylissä on yhteneväisyyksiä Aleksandr Skrjabinin ja Sergei Rahmaninovin musiikin kanssa. Kapellimestarina Golovanov johti sekä vakiintuneen ohjelmiston että aikansa uuden musiikin esityksiä, esimerkiksi Sergei Prokofjevin ja Dmitri Šostakovitšin teosten kantaesityksiä. Golovanov sai monia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen, Venäjän SFNT:n kunniataiteilijan arvonimen sekä neljä Stalin-palkintoa (1946, 1949, 1950, 1951). Golovanov haudattiin Novodevitšin hautausmaalle. Muistolaatta asetettiin hänen kunniakseen vuonna 1961 taloon, jossa hän oli asunut vuosina 1935–1953.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Golovanov, Nikolai Orthodox Sacred Music Reference Library, viitattu 11.9.2024 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Nikolay Golovanov Russian Composers’ Heritage Revival, viitattu 11.9.2024 (englanniksi)