Nikolaus Krell (myös Crell; n. 1550 – 1601) oli Saksin vaaliruhtinaskunnan kansleri.
Toimiessaan vaaliruhtinaan pojan Kristianin opettajana Krell ymmärsi kiinnittää oman opetuslapsensa niin itseensä, että kun tämä nousi valtaan vuonna 1586, hän nimitti Krellin kansleriksi ja hallituksen asioiden johtajaksi. Tässä ominaisuudessa Krell sai paljon vihaa aateliston piirissä, joka piti häntä nousukkaana, ja ortodoksisen luterilaisen papiston keskuudessa, joka piti häntä liian suvaitsevaisena. Saadakseen tukea Krell liittyi siksi maan salaisiin kalvinisteihin. Salakalvinismin tukahduttamiseksi entinen hallitus oli julkaissut sovinnonkaavan, mutta Krell julisti vastustavansa tätä ja julkaisi uuden katekismuksen ja uuden Raamatun painoksen kalvinistisilla selityksillä. Kun hänen hyväntekijänsä kuoli vuonna 1591, Krell pidätettiin ritariston pyynnöstä ja vangittiin Königsteinin linnoitukseen. Pitkän ja ruman prosessin jälkeen Krell teloitettiin vuonna 1601.[1]