Nikotiinihappo

Nikotiinihappo
Nikotiinihappo
Nikotiinihappo
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Pyridiini-3-karboksyylihappo
Tunnisteet
CAS-numero 59-67-6
ATC-koodi C04AC01
PubChem CID 938
DrugBank DB00627
Kemialliset tiedot
Kaava C6H5NO2 
Moolimassa 123.11 g/mol
Fysikaaliset tiedot
Tiheys 1.473[1] g/cm³
Sulamispiste 234–237 °C [2]
Liukoisuus veteen Vähäliukoinen (15 g/l 20 °C)[2]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60–76 %[3]
Metabolia Maksa, suurin annoksin jopa yli 80 % erittyy muuntumattomana[3]
Puoliintumisaika 20−30 min[3]
Ekskreetio Virtsa[3]
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C(US)[3]

Reseptiluokitus

itsehoitovalmiste (FI)

Antotapa Nieltynä[3]

Nikotiinihappo on pyridiinin meta-substituoituselvennä karboksyylihappo ja eräs niasiinin vitamiinimuoto toimien ihmisissä ja muissa eliöissä esiasteena NADH:lle ja NADPH:lle.[2]

Suuria nikotiinihappoannoksia käytetään joissain maissa laskemaan veren kohonneita triglyseridi-, LDL- tai VLDL-pitoisuuksia pyrkien siten ehkäisemään ateroskleroosia.[4] Suomessa ensisijainen hoito ovat kuitenkin statiinit.[5] Nikotiiniamidi on myös niasiini, mutta se ei vaikuta veren lipidiarvoihin.[6]

Nikotiinihappo löydettiin 1867.[7][8] Sen toiminta vitamiinina havaittiin 1937.[9][10] Sen veren lipidipitoisuuksia laskeva vaikutus havaittiin 1955.[11][4]

Kemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinihappo on valkoinen kiteinen aine. Se on hajuton[2] ja maistuu happamalta.[12] Sen leimahduspiste on 193 °C, itsesyttymislämpötila on 580 °C[13] ja irtotiheys 0,65–0,75 g/cm3. Se on vähäliukoinen veteen, etanoliin (12,5 g/l 20 °C:ssa)[2] ja dietyylieetteriin.[1] Sen vesiliuosten pKa on 4,85,[2] absorptiomaksimi 260 nm ja molaarinen absorptiokerroin 2 800 M−1 cm−1. Se ei fluoresoi.[14]

Nikotiinihappo on kuivana vakaa. Se on amfoteerinen voiden muodostaa suoloja emästen ja happojen kanssa. Sen karboksyylihapporyhmä voi pelkistyä, muodostaa estereitä ja anhydridejä. Pyridiinirenkaan typen elektronegatiivisuus tekee orto-asemanselvennä hiilestä reaktiivisen monien nukleofiilien kuten sulfiitti-, syanidi- ja hydridi-ionien kanssa. Nikotiinihapon 2 elektronia sisältävän hydridin siirto mahdollistaa sen osallisuuden eliöissä muun muassa elektroninsiirtoketjuun, jossa nikotiinihappo on NADH:n muodossa.[15]

Hyperlipidemia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuret nikotiinihappoannokset nostavat veren HDL-pitoisuuksia, alentaen samalla veren lipoproteiini(a)-, VLDL-, LDL- ja triglyseridipitoisuuksia. Näitä vaikutuksia pidetään usein verisuoniterveyden kannalta suotuisina. Nikotiinihappoa käytetään siksi joissain maissa valtimoahtaumatautia eli ateroskleroosia ehkäisevänä lääkkeenä dyslipidemiaa potevilla.[4]

Huolimatta nikotiinihapon vaikutuksista veren liporoteiineihin, sen käyttö ei tiettävästi alenna riskiä kuolla sydäninfarktiin tai aivoverenkiertohäiriöön.[16]

Annostus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinihappoa käytetään nopeasti ja hitaasti vapautuvina valmisteina. Nopeat valmisteet imeytyvät 30–60 minuutissa.[17] Hitaat valmisteet imeytyvät 8–12 tunnissa – siksi niiden käytössä punastuminen ja muut välittömät sivuvaikutukset ovat vähäisempiä,[18] mutta hitaasti imeytyvien valmisteiden käytössä ilmenee tiettävästi useammin maksalle haitallisia vaikutuksia.[4]

Nopeasti vapautuvia nikotiinihappovalmisteita käytetään esimerkiksi aluksi 250 mg/vrk annoksin nieltynä. Annosta lisätään 4–7 päivän välein 1,5–2 g/vrk (1 500–2 000 mg/vrk) asti sietokyvyn mukaan. Sitten annostusta kasvatetaan tarvittaessa 2–4 viikon välein, mutta ylittämättä 6 g/vrk annostusta.[19]

Hitaasti vapautuvia nikotiinihappovalmisteita käytetään esimerkiksi aluksi 500 mg/vrk annoksin nieltynä. Annosta lisätään vähitellen 4 viikon välein kunnes se on enintään 1–2 g/vrk.[19]

Sivuvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräs yleinen nikotiinihapon sivuvaikutus on verisuonten hetkellisestä laajentumisesta johtuva kasvojen ja muunkin yläruumiin punastuminen. Kasvojen punastumista ilmenee vähintään yli 50 mg annoksin ja muun ruumiin yli 500  mg annoksin. Punastuminen kestää usein 30–90 minuuttia ja siihen liittyvät pistelevät ja polttelevat ihotuntemukset sekä ihon kuumentuminen.[20] Punastumista voidaan vähentää aspiriinilla tai laropiprantilla.[4]

Muita mahdollisia sivuvaikutuksia ovat nokkosihottuma, silmäpussien turvotus, sidekalvontulehdus, nenävuoto,[20] pahoinvointi, oksentelu ja ripuli. Pitkäaikaiskäytössä voi ilmetä ihon tummumista (hyperpigmentaatiota), poikkeava verensokerivaste syödyille hiilihydraateille, veren kohonnut virtsahappopitoisuus (hyperurikemiaa), mahahaavaumia, maksan suurentumista (hepatomegaliaa) ja ihon tai silmien keltaisuutta.[6] Erityisen suuret kerta-annokset voivat aiheuttaa akuuttia maksan vajaatoimintaa ja esimerkiksi 20 g annoksen syöminen voi vaatia jopa maksan elinsiirron.[21]

Vaikutusmekanismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nikotiinihappo sitoutuu agonistina rasvasoluissa hydroksikarboksyylihapporeseptori 2:teen eli HCA2R:ään (geeni HCAR2) eli GPR109A:han. HCA2R on adenylaattisyklaasia salpaava G-proteiinikytkentäinen reseptori, jonka takia sitoutuminen alentaa solujen cAMP-pitoisuuksia ja siten PKA-pitoisuuksia. PKA:n aktivoima hormoniherkkälipaasi vähentää siten triglyseridien hydrolyysiään rasvahapoiksi, joita vapautuu tällöin vähemmän vereen.[4]

Nikotiinihappo alentaa edellä kuvatulla tavalla veren rasvahappopitoisuuksia hetkellisesti. Maksaan päätyy tällöin veren mukana vähemmän rasvahappoja. Usein esitetyn hypoteesin mukaan tällöin maksan VLDL:n tuotto vähenee. Vereen erittyvän VLDL:n väheneminen johtaa LDL:n vähenemiseen. Triglyseridien siirtyminen LDL:lälle vähenee ja vastaavasti HDL:n veripitoisuudet kasvavat.[4] Tämä mekanismi ei tiettävästi pidä paikkaansa, sillä veren lipoproteiinipitoisuudet eivät laske ihmisillä spesifisten HCA2R-agonistien vaikutuksesta. Tästä esimerkki on SCH 900271, joka sitoutuu pääosin vain HCA2R:ään, muttei muihin reseptoreihin tai entsyymeihin toisin kuin epäspesifisempi nikotiinihappo. Lisäksi HCA2R:n puutos mutanttihiirillä ei estä nikotiinihapon vaikutuksia veren lipoproteiinipitoisuuksiin.[22]

SCH 900271

Nikotiinihappo myös estää maksassa diasyyliglyserolitransferaasi 2:n (DGAT2, EC-numero 2.3.1.20) ja PPARγ:n toimintaa, jotka ovat osa triglyseridien ja siten VLDL:n tuottoa. Tämä voi olla syy nikotiinihapon lipoproteiinivaikutuksiin.[4]

Nikotiinihapon käytössä ilmenevä punastuminen johtuu ainakin osin prostaglandiinien vapautumisesta HCA2R-välitteisesti. Aluksi ihon Langerhansin soluissa HCA2R-sitoutuminen lisää Ca2+-pitoisuuksia, joka aktivoi fosfolipaaseja – pääosin fosfolipaasi A2:ta. Tämä vapauttaa soluvarastoista arakidonihappoa, joka on esiaste eikosanoideille.[17] Syklo-oksigenaasi 1 (COX1) muodostaa prostaglandiini D2:ta (PGD2) ja prostaglandiini E2:ta arakidonihaposta. Hieman tämän jälkeen keratinosyyttien COX2:n toiminta lisääntyy ja sen PGD2:n tuotto kasvaa. PGD2 sitoutuu DP1-reseptoriin (geeni PTGDR1), jonka kautta punastumista aiheuttava suonten laajentuminen välittyy. Punastumista vähentävä laropiprantti on DP1-reseptorin antagonisti. Myöskin punastumista vähentävä aspiriini on COX1:n ja COX2:n salpaaja.[4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • GF Combs et al: The vitamins: fundamental aspects in nutrition and health. (3. painos) Elsevier Academic Press, 2008. ISBN 9780121834937

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b WM Haynes: ”3”, CRC handbook of chemistry and physics, s. 474. (95. painos) CRC Press, 2014. ISBN 9781482208689
  2. ↑ a b c d e f Scientific Opinion on the safety and efficacy of niacin (nicotinic acid and nicotinamide) as a feed additive for all animal species based on a dossier submitted by Lonza Benelux BV. EFSA Journal, heinäkuu 2012, 10. vsk, nro 7. doi:10.2903/j.efsa.2012.2788 Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b c d e f Niacin Drugs.com. Viitattu 5.5.2019.
  4. ↑ a b c d e f g h i W Song, GA FitzGerald: Niacin, an old drug with a new twist. Journal of Lipid Research, lokakuu 2013, 54. vsk, nro 10, s. 2586–2594. PubMed:23948546 doi:10.1194/jlr.R040592 ISSN 0022-2275 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ N Matikainen: Suurentunut triglyseridipitoisuus. Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 4, s. 371–380. ISSN 0012-7183 Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b J Zempleni et al: Handbook of vitamins, s. 192–223. (4. painos) Taylor & Francis, 2007. ISBN 9780849340222
  7. ↑ C Huber: Vorläufige Notiz über einige Derivate des Nicotins. Justus Liebigs Annalen der Chemie, 1867, 141. vsk, nro 2, s. 271–271. doi:10.1002/jlac.18671410218 ISSN 1099-0690 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ CA Elvehjem, LJ Teply: The Structure and Estimation of Natural Products Functionally Related to Nicotinic Acid. Chemical Reviews, 1.12.1943, 33. vsk, nro 3, s. 185–208. doi:10.1021/cr60106a001 ISSN 0009-2665 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ CA Elvehjem et al: The Isolation and Identification of the Anti-Black Tongue Factor. Journal of Biological Chemistry, 1.3.1938, 123. vsk, nro 1, s. 137–149. ISSN 0021-9258 Artikkelin verkkoversio.
  10. ↑ DJ Lanska: The discovery of niacin, biotin, and pantothenic acid. Annals of Nutrition & Metabolism, 2012, 61. vsk, nro 3, s. 246–253. PubMed:23183297 doi:10.1159/000343115 ISSN 1421-9697 Artikkelin verkkoversio.
  11. ↑ R Altschul, A Hoffer, JD Stephen: Influence of nicotinic acid on serum cholesterol in man. Archives of Biochemistry and Biophysics, 1955, 54. vsk, nro 2, s. 558–559. PubMed:14350806 doi:10.1016/0003-9861(55)90070 ISSN 1096-0384 Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ HI Kohn: The concentration of coenzyme-like substance in blood following the administration of nicotinic acid to normal individuals and pellagrins. Biochemical Journal, joulukuu 1938, 32. vsk, nro 12, s. 2075–2083. PubMed:16746848 ISSN 0264-6021 Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ ICSC 1702 - Nikotiinihappo ilo.org.
  14. ↑ Combs, s. 39
  15. ↑ Combs, s. 54–55
  16. ↑ S Schandelmaier et al: Niacin for primary and secondary prevention of cardiovascular events. Cochrane Database of Systematic Reviews, 14.6.2017, nro 6. PubMed:28616955 doi:10.1002/14651858.CD009744.pub2 Artikkelin verkkoversio.
  17. ↑ a b VS Kamanna, SH Ganji, ML Kashyap: The mechanism and mitigation of niacin-induced flushing. International Journal of Clinical Practice, 2009, 63. vsk, nro 9, s. 1369–1377. PubMed:19691622 doi:10.1111/j.1742-1241.2009.02099.x ISSN 1368-5031 Artikkelin verkkoversio.
  18. ↑ I Reiche et al: Pharmacokinetics and dose recommendations of Niaspan® in chronic kidney disease and dialysis patients. Nephrology, Dialysis, Transplantation, 2011, 26. vsk, nro 1, s. 276–282. PubMed:20562093 doi:10.1093/ndt/gfq344 ISSN 1460-2385 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ a b vitamin B3, Niacor (niacin) dosing, indications, interactions, adverse effects, and more reference.medscape.com. Viitattu 31.5.2019.
  20. ↑ a b M Linlin et al: Nicotinic Acid Activates the Capsaicin Receptor TRPV1. Arteriosclerosis, Thrombosis, and Vascular Biology, 1.6.2014, 34. vsk, nro 6, s. 1272–1280. PubMed:24675661 doi:10.1161/ATVBAHA.113.303346 Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ S Schaffellner et al: Niacin-Associated Acute Hepatotoxicity Leading to Emergency Liver Transplantation. The American Journal of Gastroenterology, 2017, 112. vsk, nro 8, s. 1345–1346. PubMed:28766583 doi:10.1038/ajg.2017.171 ISSN 1572-0241 Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ B Lauring et al: Niacin lipid efficacy is independent of both the niacin receptor GPR109A and free fatty acid suppression. Science Translational Medicine, 22.8.2012, 4. vsk, nro 148, s. 148ra115. PubMed:22914621 doi:10.1126/scitranslmed.3003877 ISSN 1946-6242 Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]