Nokimittari

Nokimittari
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Kenttämittarit Larentiinae
Suku: Odezia
Laji: atrata
Kaksiosainen nimi

Odezia atrata
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Nokimittari Commonsissa

Nokimittari (Odezia atrata) on syvän musta keskikesän mittariperhonen. Se lentää pääasiassa päivisin.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsin helposti tunnistettava perhonen, jota ei voi sekoittaa muihin lajeihin. Eläin on rakenteeltaan hento ja kapeasiipinen. Sekä etu- että takasiivet ovat täysin kuviottomat ja syvän hiilenmustat. Ainoastaan etusiiven kärkiosan kirkkaanvalkoiset siipiripset tuottavat selvän konrastin mustaan olemukseen. Siipiväli 22–26 mm.[1][2][3]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan ja ulottuu idässä Venäjän kaukoitään.[3] Suomessa nokimittaria tavataan Etelä-Lappiin saakka. Perhoset aloittavat lentonsa kesäkuun keskivaiheilla ja se jatkuu heinäkuun loppupuolelle.[4]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokimittari viihtyy erityisesti kosteilla niityillä, rannoilla ja puutarhoissa. Perhoset ovat elinpaikallaan usein runsaslukuisia ja lentelevät päivällä, ilmeisesti etenkin aamupäivisin, matalalla kasvillisuuden seassa. Satunnaisesti niitä saattaa yöllä tulla valollekin. Perhoset eivät luultavasti käy kukilla, eivätkä myöskään kiinnostu syöteistä. Muna talvehtii.[3]

Ravintokasvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö sarjakukkaiskasveja (Apiaceae), etenkin koiranputkea (Anthriscus sylvestris).[3] Etelämpänä Euroopassa toukka syö pääasiassa sianputken (Conopodium majus) kukintoja.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/o/odezia_atrata.html
  2. ↑ a b http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1870
  3. ↑ a b c d Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino, 1989. ISBN 951-9221-23-9 s. 116
  4. ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]