Nokiperhoset | |
---|---|
Nokiperhosia Adalbert Seitzin julkaisusta Die Gross-Schmetterlinge der Erde (1915). |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
Alaheimo: | Heinäperhoset Satyrinae |
Tribus: | Satyrini |
Suku: |
Nokiperhoset Erebia Dalman, 1816 |
Katso myös | |
Nokiperhoset (Erebia) on suku täpläperhosten (Nymphalidae) heimossa ja heinäperhosten (Satyrinae) alaheimossa. Suvun lajeja esiintyy holarktisella alueella. Lajien ulkoasun huomattavan samankaltaisuuden ja lajien sisäisen muuntelun vuoksi nokiperhosten lajinmääritys on usein vaikeaa.
Kaikkiaan nokiperhoslajeja tunnetaan noin sata[1], joista Euroopassa tavataan noin 45[2]. Eurooppalaisista lajeista noin 35 ei esiinny Euroopan ulkopuolella. Nokiperhoset ovat Euroopan runsaslajisin päiväperhossuku.[3] Lajisto on erityisen runsas Alpeilla, mutta lisäksi joitakin kotoperäisiä lajeja on etenkin Pyreneillä ja Balkanilla.[4]
Useimpien lajien siipien yläpinta on tumman mustanruskea ja postdiskaalialassa on punaisia tai keltaisia täpliä tai juovia sekä mustia silmätäpliä, jotka voivat usein olla valkoteräisiä. Nokiperhoslajit muistuttavatkin yleensä suuresti toisiaan. Tässä suhteessa erityisen huomattava on Etelä- ja Keski-Euroopan vuoristoista Lähi-itään esiintyvä Erebia tynandrus -ryhmä[5], jonka lajit eroavat toisistaan lähinnä vain levinneisyyden, elinympäristön ja lentoajan suhteen. Ne voi erottaa myös kromosomiluvun perusteella, mutta ulkonäköerot ovat erittäin vähäisiä.[3][4]
Eurooppalaisista lajeista suurin osa esiintyy vuoristoissa ja monet boreaalisilla, subarktisilla ja arktisilla alueilla. Vuoristolajit elävät usein huomattavan korkealla merenpinnasta.[3] Pohjois-Amerikassa lajisto keskittyy Alaskaan ja Kanadan luoteis- ja länsiosiin. Etelämpänä tavataan vain muutamaa lajia.[6] Pohjoismaissa lajien elinympäristöt keskittyvät metsiin, soille ja tuntureille.[4]
Suomessa nokiperhosia esiintyy vakinaisesti viisi lajia: metsä-, suo-, lapin-, kaira- ja ruijannokiperhoset. Lisäksi idännokiperhonen on tavattu yhden kerran vuonna 1976.