Norjanarho

Norjanarho
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Suomuarhot Arenaria
Laji: norvegica
Kaksiosainen nimi

Arenaria norvegica
Gunnerus

Katso myös

  Norjanarho Wikispeciesissä
  Norjanarho Commonsissa

Norjanarho (Arenaria norvegica, syn. A. ciliata subsp. norvegica) on kohokkikasveihin kuuluva monivuotinen, pienikokoinen tunturikasvi. Suomessa laji on erittäin uhanalainen[1] ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu[2].

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjanarho kasvaa noin 5 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on löyhästi mätästävä. Möyheät, vastakkain olevat lehdet ovat 3–6 mm pitkiä, lähes ruodittomia ja yksisuonisia. Muodoltaan ne ovat lusikkamaisia tai soikeita sekä kaljuja tai harvaan lyhytkarvaisia. Kukkien valkoiset terälehdet ovat kynnettömiä, ehyitä ja kooltaan 4–5,5 mm pitkiä. Verholehdet ovat hieman terälehtiä lyhyempiä. Emiö on kolmelehtinen, heteitä on 8–10 kappaletta. Norjanarho kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy munanmuotoinen kota, joka on kuusiliuskaisesti avautuva. Siemenet ovat nystermäisiä ja rasvalisäkkeettömiä.[3] Norjanarho muistuttaa lähinnä sukulaislajiaan tunturiarhoa (A. pseudofrigida), joka kuitenkin Suomessa kasvaa eri alueella.[4]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjanarho on levinneisyydeltään pohjoiseurooppalainen ja atlanttinen kasvi, jota tavataan Islannissa, Shetlannin saarella, Skotlannissa ja Skandeilla Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa lajia on löydetty ainoastaan Enontekiöltä Kilpisjärven Malla- ja Saana-tuntureilta.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä norjanarhon kasvupaikkoja Suomessa ovat alapaljakan avoimet vyörysoraikot 800–860 metrin korkeudessa. Laji on kalkinvaatija. Norjanarholla ei Suomessa ole välitöntä vaaraa, mutta pientä kantaa saattaa kuitenkin uhata laiton keräily.[5][4]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Väre, Henry: Norjanarho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 70.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 187. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997) (PDF) (Liite 2) ymparisto.fi. Viitattu 31.3.2021.
  3. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 103–104.
  4. ↑ a b c Väre 1997, s. 70.
  5. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 104.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]