Norjanesikko | |
---|---|
Norjanesikko Reykjavikin kasvitieteellisessä puutarhassa. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ericales |
Heimo: | Esikkokasvit Primulaceae |
Suku: | Esikot Primula |
Laji: | scandinavica |
Kaksiosainen nimi | |
Primula scandinavica |
|
Katso myös | |
Norjanesikko (Primula scandinavica) on esikkojen (Primula) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Norjanesikko on yleisesti ottaen hento sekä matalakasvuinen ruohovartinen kasvilaji, joka näyttää paljolti hennolta ja vähäkukkaiselta jauhoesikolta (Primula farinosa). Jauhoesikon lisäksi norjanesikko muistuttaa myös lapinesikkoa (Primula stricta), mutta lajit on erotettavissa toisistaan kukkien perusteella, ja lapinesikon lehtien alapinta ei yleensä ole jauhoinen, kuten norjanesikolla ja jauhoesikolla.[2]
Norjanesikon lehdet ovat varren tyvellä yhtenä lehtiruusukkeena ja ne ovat kapeita, suikeita sekä tylppäkärkisiä. Lehtien alapinnat ovat vaalean jauheen peitossa, kuten jauhoesikollakin. Lehtiruusukkeen keskeltä kohoaa varsi, jonka päässä sijaitsevat kukat tiiviinä sarjana. Kukinnossa on tavallisesti kahdesta kahdeksaan pientä, violettia kukkaa. Kukkien verhiöt ovat vaaleajauheisia ja teriöt violetteja, keltanieluisia sekä liuskoittuneita kärkiään kohti leveneviksi liuskoiksi. Monista muista esikkolajeista poiketen norjanesikko on homostylinen eli sen kaikkien kukkien emien vartalot ovat yhtä pitkiä. Norjanesikko kukkii kesä–heinäkuussa.[2]
Yleisesti ottaen norjanesikkoa tavataan lähinnä vain Skandien vuoriston alueilla[2]. Lajia ei ole tavattu Suomessa[3] ja Ruotsissa se on harvinainen sekä rauhoitettu kasvilaji[2].
Norjanesikko löydettiin 1840-luvun alussa.[2] Nykyisin se on luokiteltu kansainvälisesti silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi[4].
Norjanesikko kasvaa tunturiseuduilla erilaisilla kosteilla ja kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kuten lapinvuokkonummilla, kalliohyllyillä sekä tulvaniityillä[2].