Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten nyrkkeily | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Helsinki 1952 | 81 kg |
Norvel LaFollette Ray Lee (22. syyskuuta 1924 – 19. elokuuta 1992 Bethesda, Maryland, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen nyrkkeilijä ja olympiavoittaja.
Lee nyrkkeili amatöörinä koko uransa. Hän oli Lontoossa 1948 varamiehenä, muttei päässyt kehään. Sen jälkeen Lee voitti vuosina 1950–1952 arvostetun amatöörinyrkkeilyturnauksen Intercity Golden Glovesin ja Amateur Athletic Unionin nyrkkeilymestaruuden 1950 ja 1951.[2] Pan-Amerikan kisoissa vuonna 1951 Lee sijoittui kolmanneksi raskaassa sarjassa, eli yli 81-kiloisissa[3].
Helsingin 1952 olympiakisoja varten käydyissä Yhdysvaltain karsinnoissa Lee hävisi jo avauskierroksilla. Nyrkkeilyjoukkueen valmentaja Pete Mello kuitenkin vaati, että Lee otetaan mukaan olympialaisiin.[2] Aikaisemmin keväällä Lee oli voittanut tulevan olympiavoittajan Ed Sandersin. Lee oli sitten raskaan sarjan varamies, ja kun Yhdysvaltojen edustaja sairastui Helsingissä, Lee osallistui kisoissa raskaaseen keskisarjaan. Sarjaan päästäkseen hän laihdutti kuusi kiloa. Lee voitti sarjansa hallitusti, eikä vastustajista kukaan uhannut hänen voittoaan. Finaalissa kaatui argentiinalainen Antonio Pacenza.[4] Lee palkittiin myös olympialaisten teknisimpänä nyrkkeilijänä[5]. Lee saavutti toisen pronssinsa Pan-Amerikan kisoista vuonna 1955[3].
Vuonna 1948 Lee tuomittiin kahdessa oikeudessa Virginian osavaltion rotuerottelulain rikkomisesta. Hän ei ollut suostunut istumaan Chesapeake and Ohio Railwayn junassa mustille varatussa osiossa. Leen tapaus meni Virginian osavaltion korkeimpaan oikeuteen, joka yksimielisesti kumosi Leen saamat tuomiot.[2]
Valmistuttuaan Howardin yliopistosta Lee opetti Washingtonissa nuorisorikollisille suunnatussa koulussa englantia, matematiikkaa ja yhteiskuntaoppia. Lisäksi Lee valmensi nyrkkeilijöitä sekä tuomaroi amatööri- ja ammattilaisotteluita.[2]
Lee kuoli syöpään Yhdysvaltain merivoimien sairaalassa Bethesdassa vuonna 1992[1].