Nova Vodolaha (ukr. Нова Водолага) on taajama Ukrainan Harkovan alueen Harkovan piirissä.[1][2][3][4] Taajama sijaitsee Donetsjoen vesistöön kuuluvan Vilh’uvatkajoen (Vilh’u vatsin) varrella, noin 45 kilometriä aluekeskus Harkovan keskustasta lounaaseen. Taajaman luoteispuolitse kulkee kaksi Harkovasta aluksi lounaaseen, sitten edelleen Dniproon johtavaa lähekkäistä valtatietä: M18 (osa eurooppatietä E 105) ja M29. Taajamassa on rautatieasema (Vodolaha).[1][3][5]
Tammikuun keskilämpötila on −7,4 ja heinäkuun +20,3 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 500 millimetriä.[3]
Väkiluvuksi arvioitiin 10 455 (1.1.2022).[4] Vuoden 2001 väestönlaskennassa taajamassa oli 13 618 asukasta, joista ukrainalaisia oli 79 prosenttia, venäläisiä 20 prosenttia ja valkovenäläisiä 1 prosentti.[1] Vuonna 1989 taajamaan kirjattiin 14 979 asukasta.[6] Taajama on Harkovan lounaispuolella sijaitsevan Nova Vodolahan hromadan keskus. Tällä aluehallinnon 3. tason hallintoalueella asuu suuruusluokkaa 34 888 ihmistä (VL 2001)[7]
Paikkakunnan asutus on perustettu vuonna 1675.[1][3]
Kaupunkityyppisen taajaman asema sillä oli vuosina 1938-2024.[1][3][8] Ukraina lakkautti tammikuussa 2024 kaupunkityyppiset taajamat osana Neuvostoliittoon liittyvistä käsitteistä luopumista.[8][9] Heinäkuun 2020 aluehallinnollisen uudistuksen yhteydessä Nova Vodolahasta tuli osa Harkovan piiriä;[4][10] tätä ennen se oli Nova Vodolahan piirin keskus (1923-2020).[1][3][6]
-
Nova Vodolahan taajaman valtuuston talo.
-
Rautatieasema Vodolaha.
-
Nova Vodolahan kirjastotalo (kulttuuritalo).
-
Nova Vodolahan lastenkirjasto.
- ↑ a b c d e f g І. О. Кулик: Nova Vodolaha (Нова Водолага) Entsyklopedija Sutšasnoja Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine, esu.com.ua. 2021. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Р. Ю. Подкур: Nova Vodolaha (Нова Водолага) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua. 2010. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f Nova Vodolaha (Нова Водолага) (ISBN 5-88500-012-3) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 2: Z-O, s. 420. 1990. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Marija Timoninoji & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2022 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2022 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2022) 2022. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 6.10.2022. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi), (englanniksi)
- ↑ Ukrajina. Atlas avtošljah’iv. Masštab 1:500 000 (Україна. Атлас Автошляхів. Мастаб 1:500 000), s. 51. Kiova: DNVP Kartohraphija, kgf.com.ua, 2022. ISBN 978-966-946-352-4 (ukrainaksi)
- ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 16.5.2024. (venäjäksi)
- ↑ Nova Vodolahan hromada (Нововодолазька громада) (tietoja ja hromadan rajoja on palvelussa sotkettu ilkivallan tai muun syyn vuoksi) gromada.info. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Proštšavai SMT. De vy teper žyvete - u misti, selyštši tšy poselenni (Прощавай СМТ. Де ви тепер живете - у місті, селищі чи поселенні) BBC, bbc.com. 24.10.2023. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Nabuv tšynnosti novyi zakon pro mista, sela, selyštša, raiony (Набув чинності новий закон про міста, села, селища, райони ) kievvlast.com.ua. 26.1.2024. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 16.5.2024. (ukrainaksi)