Wolfgang Amadeus Mozartin oboekonsertto C-duurissa (K. 314) on sävelletty huhti- ja syyskuun välisenä aikana vuonna 1777. Seuraavana talvena säveltäjä itse sovitti teoksensa huilulle ja orkesterille D-duurissa. Orkesteri koostuu kahdesta oboesta, kahdesta käyrätorvesta ja jousista. Teoksen esittäminen kestää noin 20 minuuttia. Helmikuussa 1778 Friedrich Ramm oli esittänyt konserton jo viiteen otteeseen.[1]
Konsertto oli pitkään kateissa, mutta Bernhard Paumgartner löysi vuonna 1920 vanhoja orkesteriosuuksia, jotka paljastivat yhteyden D-duurihuilukonserttoon.[1]
Teoksen kolme osaa ovat: