Ohionhevoskastanja | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Sapindales |
Heimo: | Saippuamarjakasvit Sapindaceae |
Suku: | Hevoskastanjat Aesculus |
Laji: | glabra |
Kaksiosainen nimi | |
Aesculus glabra |
|
Katso myös | |
Ohionhevoskastanja Wikispeciesissä |
Ohionhevoskastanja (Aesculus glabra) on pohjoisamerikkalainen lehtipuu.
Se on yleensä alle kymmenen metriä korkea, mutta voi kasvaa jopa yli 20-metriseksi. Sen lehdissä on viisi lehdykkää ja ne puhkeavat aikaisin keväällä yhtenä ensimmäisistä lehtipuista. Puu saa myös syysvärin ja pudottaa lehtensä aikaisin. Kukinnot ovat kellanvihreitä, 10–15 cm korkeita ja yksittäinen kukka noin 2,5 cm leveä. Yksittäinen, myrkyllinen siemen kasvaa piikkiseen vaaleanruskeaan hedelmään.[2]
Ohionhevoskastanja puhkeaa lehteen aikaisin keväällä ja sen kellanvihreät kukkatertut ilmestyvät esiin. Nämä kukat eivät ehkä ole yhtä näyttäviä kuin balkaninhevoskastanjan kukat, sillä ne pysyvät usein suljettuina. Ohionhevoskastanja saa kuitenkin ansaitsemansa huomion syksyllä, kun sen lehdet muuttuvat liekehtivän oranssiksi ja tekevät siitä todellisen koristeellisen näyn.[3]
Ohionhevoskastanjan paksu, korkkimainen kaarna ja kukat erittävät epämiellyttävää hajua, joka toimii varoituksena puun myrkyllisyydestä. Pohjoisamerikassa alkuperäisasukkaat ovat aikoinaan hyödyntäneet puun myrkyllisiä, piikkikuorisia siemeniä ja juuria kalastuksessa. He heittivät siemeniä lampeen, mikä sai kalat tainnuttumaan ja mahdollisti niiden noutamisen vedestä paljain käsin.[3]