Oidipus Kolonoksessa
| Oidipus Kolonoksessa | |
|---|---|
| Οἰδίπους ἐπὶ Κολωνῷ | |
 Oidipus Kolonoksessa. Jean-Antoine-Théodore Giroust, 1788. |
|
| Kirjoittaja | Sofokles |
| Kirjoitettu | 406–405 eaa. |
| Alkuperäiskieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Tyylilaji | tragedia |
| Tapahtumapaikka ja -aika | Eumenidien uhrilehto, Kolonos, Attika |
| Kantaesitys | 401 eaa. |
| Kantaesityspaikka | Dionysoksen teatteri, Ateena |
| Henkilöt | |
| Henkilöt |
|
| Kuoro | Kolonoksen vanhimmat |
Oidipus Kolonoksessa (m.kreik. Οἰδίπους ἐπὶ Κολωνῷ, Oidipūs epi Kolōnō, lat. Oedipus Coloneus) on Sofokleen kirjoittama antiikin kreikkalainen tragedia, joka kertoo Oidipuksen viimeisistä hetkistä ja kuolemasta Attikan Kolonoksessa. Se voidaan nähdä sovittavana päätöksenä koko Oidipus-tarulle.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sofokles kirjoitti näytelmän vähän ennen kuolemaansa noin vuonna 406 tai 405 eaa., jolloin hän oli jo 90-vuotias. Tätä kautta näytelmä voidaan nähdä kirjoittajansa taiteellisena ja poliittisena testamenttina. Näytelmän kirjoitushetkellä Ateenan kaupunkivaltio eli viimeisiä suuruudenhetkiään ja sen demokratia kukistui, joskin väliaikaisesti, vuonna 404 eaa. heti Sofokleen kuoltua.[2][3]
Tragedia on yksi kirjoitusjärjestyksessä viimeinen Sofokleen kolmesta Thebaan sijoittuvasta tragediasta näytelmien Kuningas Oidipus ja Antigone ohella. Sisällöllisesti näytelmä on suoraa jatkoa Kuningas Oidipukselle ja edeltää Antigonea. Oidipuksen kuolemasta kerrottiin antiikin aikana monenlaisia versioita ja siksi Sofokles on voinut muokata aineistoa melko vapaasti haluamaansa suuntaan.[2][3]
Sofokles oli itse kotoisin Kolonoksen demoksesta, johon näytelmä sijoittuu.[3] Erään antiikin aikaisen tarinan mukaan Sofokles joutui vanhoina päivinään oikeuteen, kun sukulaiset syyttivät häntä dementiasta ja vaativat perintöä ennakkoon. Tällöin Sofokles olisi lausunut Oidipus Kolonoksessa -tragediasta Kolonoksen ja samalla koko Attikan kauneutta ylistäviä kohtia. Tällöin oikeuden jäsenet puhkesivat samanlaisiin suosionosoituksiin kuin teatterissa, ja Sofokles luonnollisesti vapautettiin.[2]
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tragedia kuvaa, kuinka traagisen elämän kokenut Oidipus lopulta löytää itselleen hautapaikan ja levon Attikassa Ateenan lähellä sijaitsevan Kolonoksen eumenideille omistetusta uhrilehdosta. Tämä oli Sofokleen synnyinseutua. Teos on näin samalla Ateenan ja Attikan ylistystä.[1][2]
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat kyseiseen uhrilehtoon. Ajallisesti se sijoittuu useita vuosia sen jälkeen, kun Oidipus oli ymmärtänyt surmanneensa tietämättään isänsä ja naineensa äitinsä, minkä seurauksena hän oli sokeuttanut itsensä.[2] Näytelmä koostuu 1 779 runosäkeestä.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Oidipus, Theban entinen kuningas, on karkotettu kotikaupungistaan sen jälkeen, kun on paljastunut, että hän oli tietämättään surmannut isänsä Laioksen ja nainut äitinsä Iokasten. Hän on sokaissut itsensä häpeissään, ja on nyt maankiertäjänä tyttärensä Antigonen avustamana. Oidipus saapuu Kolonokseen, joka sijaitsee Ateenan lähellä. Eräs paikallinen yrittää ajaa hänet pois, sillä paikka on pyhitetty erinyksille eli raivottarille, verikoston jumalattarille, jotka tunnetaan myös eumenideina. Oidipus pitää kuulemaansa kuitenkin hyvänä merkkinä, sillä hänen saamansa alkuperäinen oraakkelinlause, joka ennusti hänen surmaavan isänsä ja naivan äitinsä, sanoi myös, että hän tulisi kuolemaan erinyksille pyhitetyssä paikassa ja olisi kyseiselle paikalle siunaukseksi.[4]
Kuoro (khoros), joka koostuu Kolonoksen vanhimmista, saapuu, koska on huolestunut siitä, että joku häiritsee erinyksiä. He tekevät Oidipukselle selväksi, että maassa on oltava maan tavalla, ja kysyvät, kuka hän on ja mistä kotoisin. Lopulta Oidipus kertoo, kuka on. Kuoro on kauhistunut kuultuaan, että tulija on Laioksen poika, sillä tieto tapahtumista on saavuttanut myös Ateenan. He yrittävät häätää hänet maasta, peläten hänen olevan sille kiroukseksi. Oidipus puolustautuu ja sanoo surmanneensa isänsä itsepuolustukseksi, eikä näin ollut syyllinen rikokseen. Hän sanoo myös tulevansa maahan ”pyhänä ja paljaana” ja tekevänsä sen kansalle suuren palveluksen, ja pyytää saada tavata Ateenan kuninkaan Theseuksen.[4]
Oidipuksen toinen tytär Ismene saapuu ja tuo tiedon, että Oidipuksen nuorin poika Eteokles on ottanut Thebassa vallan, kun taas vanhempi poika Polyneikes on koonnut Argoksessa seitsemän päällikön sotajoukon hyökätäkseen kaupunkiin. Kumpikin pojista on kuuluut, että oraakkelinlauseen mukaan tämän taistelun lopputulos määräytyisi sen perusteella, mihin Oidipus haudataan. Ismene kertoo, että huhun mukaan Oidipuksen juonitteleva eno Kreon haluaisi Oidipuksen kuolevan ja tulevan haudatuksi Theban rajalle ilman tavan mukaisia hautausriittejä, jolloin kumpikaan poika ei voisi vaatia valtaistuinta itselleen.[5]
Oidipus kiroaa kummankin pojistaan, ja vertaa riitapukareita kuuliaisiin tyttäriinsä. Hän vetoaa kolonoslaisten armoon ja suojeluun. Kuoro kyselee Oidipukselta tämän suorittaman isänmurhan ja insestisen suhteen yksityiskohdista. Oidipus kertoo surullisen tarinansa. Lopulta kuningas Theseus saapuu. Hän sanoo jo tietävänsä kaiken Oidipuksesta, ja suhtautuu tähän myötätuntoisesti ja tarjoaa apuaan. Oidipus kiittää Theseusta ja lupaa lahjana hautansa paikalle, mikä auttaisi Ateenaa tulevissa sodissa Thebaa vastaan. Theseus vastustelee, ja sanoo kaupunkinsa olevan hyvissä väleissä Theban kanssa. Oidipus vastaa:[5]
»[Y]ksin jumalat eivät maista vanhuutta eivätkä kuolemaa. Muut kaikki niittää ajallansa Aika kaikkivaltias. Maan voima ehtyy, kuihtuu ruumis, uskollisuus kuolemalla palkitaan. Sen sijaan versoo petos, eikä puhalla sama tuuli koskaan ikuisesti kahden ystävän, saati kahden kaupungin välillä.[6]»
Theseus myöntää Oidipukselle Ateenan kansalaisuuden ja jättää tämän kuoron vartioitavaksi. Kuoro laulaa Kolonoksen ja Ateenan ylistykseksi.[7]
Kreon saapuu Theban edustajana. Hän teeskentelee sääliä Oidipusta ja tämän lapsia kohtaan, ja pyytää Oidipusta palaamaan Thebaan. Oidipus tuntee vastenmielisyyttä Kreonin kaksinaamaisuutta kohtaan, ja muistuttaa tätä kaikesta, mitä tämä on tehnyt hänelle. Kreon suuttuu, ja kertoo jo vanginneensa Ismenen; sitten hän määrää joukkonsa vangitsemaan Antigonen. Kreonin joukot lähtevät viemään neitoja kohti Thebaa. Kuoro yrittää estää heitä, mutta Kreon uhkaa viedä myös Oidipuksen väkisin. Kuoro kutsuu Theseuksen paikalle. Theseus, joka oli ollut uhraamassa Poseidonille, saapuu. Hän tuomitsee Kreonin sanoen: ”Tulet maahan, jossa vallitsee oikeus, jossa kunnioitetaan lakia”. Kreon vastaa, ettei olisi koskaan uskonut ateenalaisen suojelevan isänmurhaajaa, joka on maannut äitinsä kanssa. Oidipus raivostuu ja sanoo jälleen, ettei ole moraalisesti vastuussa teostaan. Theseuksen joukot ottavat Antigonen ja Ismenen takaisin. Oidipus on suudella Theseusta kiitokseksi, mutta tajuaa kuitenkin olevansa edelleen saastainen.[8]
Theseus kertoo Oidipukselle, että Poseidonin temppeliin on tullut turvananoja: Oidipuksen poika Polyneikes, jonka hänen veljensä Eteokles on ajanut pois Thebasta. Oidipus ei halua puhua tälle, mutta Antigone taivuttelee isäänsä sanoen: ”Et ole sinä maailman vanhimmista ainut, jolle osunut on kelvoton poika ja joka hänen tähtensä kantaa kaunaa. Silti niin kuin taika voi vaikuttaa ystävän neuvo ja hillitsemään pystyvät he kiivaan luontonsa”. Oidipus taipuu. Polyneikes valittaa isänsä surkeaa tilaa. Hän jatkaa sanomalla, että hänet on ajettu epäoikeudenmukaisesti pois Thebasta, ja hän aikoo hyökätä kaupunkiin. Polyneikes tietää, että kyse on Oidipuksen langettamasta kirouksesta pojilleen,ja pyytää tätä perumaan sen, sanoen jakavansa saman kohtalon isänsä kanssa. Oidipus kuitenkin sanoo, että Polyneikes ansaitsee kohtalonsa, ja ennustaa, että veljekset tulisivat surmaamaan toisensa taistelussa. Hän kiroaa Polyneikeen uudelleen. Antigone yrittää hillitä Polyneikestä olemaan hyökkäämättä Thebaan. Polyneikes kieltäytyy ja poistuu.[8]
Keskustelua seuraa ukonilma, jonka Oidipus tulkitsee Zeuksen merkiksi lähestyvästä kuolemastaan. Hän kutsuu jälleen Theseuksen paikalle, ja sanoo, että hänen on tullut aika luovuttaa lahjansa Ateenalle. Oidipus lähtee kävelemään pyytäen tyttäriään ja Theseusta seuraamaan häntä.[8]
Sanansaattaja saapuu ja kertoo kuorolle, että Oidipus on kuollut. Tämä oli peseytynyt ja kaatanut juomauhrit tyttäriensä surressa. Tämän jälkeen maan alta oli kuulunut Zeuksen jyrähdys, joka kutsui Oidipusta. Tämä oli hyvästellyt tyttärensä sanoen, ettei näiden enää tarvitse kantaa hänestä huolta, ja ettei kukaan ole rakastanut näitä niin kuin hän. Sitten maan alta oli kutsuttu Oidipusta nimeltä, ja käsketty häntä jo tulemaan. Niin Oidipus oli lähettänyt tyttärensä pois, sillä ainoastaan Theseus saa tietää hänen hautapaikkansa kertoakseen sen perillisilleen. Kun muut olivat lähdettyään kääntyneet katsomaan taakseen, Oidipus oli jo hävinnyt. Sanansaattaja kertoo:[8]
»Näimme yksin kuninkaamme, joka varjellakseen silmiään oli kohottanut molemmat kätensä kasvojensa suojaksi, aivan kuin hänelle olisi ilmestynyt jokin hirmuinen näky, jota hän ei kestänyt katsoa. Hetkistä myöhemmin näimme hänen käyvän rukoukseen ja kuulimme hänen ylistävän vuoroin Maan ja Taivaan jumalia. Mutta kuinka kuoli Oidipus — sitä ei tiedä kukaan kuolevainen, paitsi kuninkaamme Theseus. Ei iskenyt häneen Zeun tulikeihäs, ei myöskään pyörremyrsky noussut mereltä häntä noutamaan. Jonkun jumalolennon on täytynyt hänet hakea ellei sitten Maa itse ole avannut porttejaan ja sulkenut kuolevan suojiinsa.[9]»
Theseus saapuu yhdessä isäänsä surevien Antigonen ja Ismenen kanssa. Antigone pyytää nähdä isänsä haudan ja haluaa jopa tulla haudatuksi siihen mieluummin kuin elää. Theseus muistuttaa, että paikka on salainen, ja salassa pitämällä hän turvaisi maansa ikuisesti. Antigone hyväksyy tämän, ja haluaa palata Ismenen kanssa Thebaan estääkseen seitsemän hyökkäyksen kaupunkiin. Muut poistuvat kohti Ateenaa.[8]
Tulkintoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historiallisessa kontekstissaan näytelmä näyttäytyy Ateenan demokratian ja lakien puolustuspuheena aikana, jolloin Ateena oli häviämässä peloponnesolaissodan ja joutumassa kolmenkymmenen tyrannin vallan alle.[3]
Kuolemassa olevan Oidipuksen näytelmässä saama sympaattinen kohtelu on mitä todennäköisimmin yhteydessä siihen, että Sofokles oli näytelmän kirjoitusaikaan itse hyvin vanha, ja katsoi oman kuolemansa lähestyvän. Näytelmä sovittaa Oidipuksen teot, ja näin sen erääksi teemaksi voidaan nähdä ihmisen erehtyväisyys ja mahdollisuus anteeksiantoon. Samalla se käsittelee sitä, missä määrin ihminen on moraalisesti vastuussa teoista, jotka kohtalo on määrännyt. Näytelmän esittämä ratkaisu on kenties se, että vaikka kohtalo ei poistakaan ihmisen suoraa vastuuta omista teoistaan, hänen kärsimyksensä elämän aikana voidaan nähdä riittävänä rangaistuksena, jotta hänet voidaan vapauttaa kuollessaan syyllisyydestä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Oksala, Päivö: Johdanto. Teoksessa Sofokles: Antigone; Kuningas Oidipus, s. xii. ((Antigone, noin 442 eaa.; Oidipus Tyrannos.) Suom. Elina Vaara & Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Päivö Oksala. Antiikin klassikot) Porvoo Helsinki: WSOY, 1966.
- ↑ a b c d e Kirkkopelto, Esa: Alkusanat. Teoksessa Sofokles 1994, s. 7–10.
- ↑ a b c d e f Mastin, Luke: Oediput at Colonus ancient-literature.com. Viitattu 11.12.2017.
- ↑ a b Sofokles: Oidipus Kolonoksessa 1–1779.
- ↑ a b Sofokles: Oidipus Kolonoksessa 1–606.
- ↑ Sofokles: Oidipus Kolonoksessa 607–613. Suomennos Esa Kirkkopelto.
- ↑ Sofokles: Oidipus Kolonoksessa 607–719.
- ↑ a b c d e Sofokles: Oidipus Kolonoksessa 720–1779.
- ↑ Sofokles: Oidipus Kolonoksessa 1650–1662. Suomennos Esa Kirkkopelto.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sofokles: Oidipus Kolonoksessa. ((Oidipus epi Kolono.) Suom. Esa Kirkkopelto. - Suomennettu erikielisistä käännöksistä) Helsinki: Like, 1994. ISBN 951-578-199-X
Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sophocles: Oedipus Coloneus. Teoksessa Sophoclis fabulae. (Toim. Hugh Lloyd-Jones & Nigel Wilson. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-814577-6 Kreikankielinen alkuteksti.
- Sophocles: Oedipus at Colonus. Teoksessa Sophocles: Volume II. Antigone. The Women of Trachis. Philoctetes. Oedipus at Colonus. Edited and translated by Hugh Lloyd-Jones. (Loeb Classical Library 21) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1994. ISBN 9780674995581 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
- Sophocles: Oedipus at Colonus. (Wisconsin Studies in Classics. Toimittanut ja kääntänyt David Mulroy) University of Wisconsin Pres, 2015. ISBN 0299302547
Muuta kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kelly, Adrian: Sophocles: Oedipus at Colonus. (Companions to Greek and Roman Tragedy) A&C Black, 2013. ISBN 147251971X
- Travis, Roger: Allegory and the Tragic Chorus in Sophocles' Oedipus at Colonus. (Greek studies: interdisciplinary approaches) Rowman & Littlefield, 1999. ISBN 084769609X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oidipus Kolonoksessa Wikimedia Commonsissa
- Σοφοκλής: Οἰδίπους ἐπὶ Κολωνῷ. Wikisource. (muinaiskreikaksi)
- Sophocles: Oedipus at Colonus. Wikisource. (englanniksi)
- Sophocles: Oedipus at Colonus. Perseus. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
| Säilyneet |
Aias · Antigone · Elektra · Filoktetes · Kuningas Oidipus · Oidipus Kolonoksessa · Trakhiin naiset |
|---|---|
| Kadonneita ja katkelmallisia |