Ombitasviiri

Ombitasviiri
Ombitasviiri
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Metyyli-N-[(2S)-1-[(2S)-2-[[4-[(2S,5S)-1-(4-tert-butyylifenyyli)-5-[4-[[(2S)-1-[(2S)-2-(metoksikarbonyyliamino)-3-metyylibutanoyyli]pyrrolidiini-2-karbonyyli]amino]fenyyli]pyrrolidin-2-yyli]fenyyli]karbamoyyli]pyrrolidin-1-yyli]-3-metyyli-1-oksobutan-2-yyli]karbamaatti
Tunnisteet
CAS-numero 1258226-87-7
ATC-koodi ?
PubChem CID 54767916
DrugBank DB09296
Kemialliset tiedot
Kaava C50H67N7O8 
Moolimassa 894,106
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 48 %[1]
Proteiinisitoutuminen 99,9 %[2]
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 21–25 tuntia[1]
Ekskreetio ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Ombitasviiri (C50H67N7O8) on peptidomimeettinen eli peptidien ominaisuuksia matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä hepatiitti C-infektioiden hoitoon yhdessä muiden viruslääkkeiden kanssa. Ombitasviiri kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ombitasviiri sitoutuu hepatiittiviruksen jakautumisen kannalta keskeiseen proteiiniin NS5A. Proteiinin toiminta estyy ja virukset eivät kykene enää jakaantumaan. Sitä käytetään yhdessä paritapreviirin ja ritonaviirin kanssa HCV:n genotyypin 4 hoidossa ja genotyypin 1 infektioiden hoidossa yhdistelmään lisätään myös dasabuviiri. Ombitasviiriä sisältävien yhdistelmien hoitoteho on yleensä erittäin hyvä. Lääkeaine annetaan tablettina.[2][4][5][6] Ombitasviiri hyväksyttiin markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 2014 ja Euroopan unionin alueella vuonna 2015.[6]

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ombitasviirin, paritapreviirin, dasabuviirin ja ritonaviirin yhdistelmä on useimmiten hyvin siedetty. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat unettomuus, väsymys, pääkipu, huonovointisuus, ripuli ja ihottuma.[4][5][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Ombitasvir DrugBank. Viitattu 5.6.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Manjunath P. Pai, Jennifer J. Kiser, Paul O. Gubbins, Keith A. Rodvold: Drug Interactions in Infectious Diseases, s. 373. Springer, 2018. ISBN 978-3-319-72415-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 5.6.2019. (englanniksi)
  3. ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 5.6.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 4499–4501. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 4.6.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b Lee Goldman, Andrew I. Schafer: Goldman-Cecil Medicine, s. 2180. Elsevier, 2016. ISBN 978-1-4557-5017-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 5.6.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
  7. ↑ Sandra Cabot: Hepatitis and AIDS, s. 143. SCB International, 2015. ISBN 978-1-936609-43-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 5.6.2019. (englanniksi)