Opel Movano on Opelin vuodesta 1997 lähtien valmistama suurikokoinen pakettiautomalli. Isossa-Britanniassa sitä myydään Vauxhall-merkkisenä.
Opel Movano A | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Valmistaja | Opel |
Konserni | General Motors |
Valmistusvuodet | 1997–2010 |
Muut nimet | Vauxhall Movano |
Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
Seuraaja | Opel Movano B |
Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Interstar I Renault Master II |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,2–2,8 l |
Teho | 82–148 hv |
Polttoaine | diesel |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
Opel Movano esiteltiin sisarmalliksi samaan aikaan markkinoille tulleelle toisen sukupolven Renault Masterille. Toinen sisarmalli on vuonna 2002 esitelty Nissan Interstar. Movanoa valmistettiin Renault’n tehtaalla Ranskan Batillyssa. Pakettiauton lisäksi se oli saatavana myös pikkubussiversio Tourina ja lava-autona. Saatavilla oli kaksi eri akseliväliä ja korikorkeutta. Pikkubussia valmistettiin vain pidemmällä akselivälillä.
Moottorivaihtoehtoina olivat 2,2-, 2,5- ja 2,8-litraiset dieselmoottorit. Saatavana oli viisi- ja kuusivaihteisten manuaalivaihteistojen lisäksi myös kuusiportainen Easytronic-robottivaihteisto.
Vuonna 2003 Movano koki sisarmalliensa tapaan perusteellisen kasvojenkohotuksen, jossa sen ulkonäköä muutettiin enemmän pienempää Opel Vivaroa muistuttavaksi. Auto sai täysin uudet puskurit, ajovalot ja etusäleikön. Sisällä ohjauspyörä ja kojelauta vaihdettiin uusiin.
Opel Movano B | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Valmistaja | Opel |
Konserni | General Motors |
Valmistusvuodet | 2010–2021 |
Muut nimet | Vauxhall Movano |
Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto umpikoriauto |
Edeltäjä | Opel Movano A |
Seuraaja | Opel Movano C |
Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Interstar II Renault Master III |
Tekniset tiedot | |
Kuormatila | 8–17 m³ |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,3 l |
Teho | 110–165 hv |
Polttoaine | diesel |
Vetotapa |
etuveto takaveto |
Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
Mitat |
Toisen sukupolven Movano esiteltiin vuonna 2010. Nissan vaihtoi mallinsa nimeksi NV400. Movano oli nyt ensimmäistä kertaa saatavana myös takavetoisena mallina. Saatavana oli neljä eri akselipituutta ja kolme korkeutta. Pakettiauton lisäksi valmistettiin seitsemänpaikkaista kaksikäyttöauto Crew Vania, pikkubussi Busia (16 tai 17 istuinta) sekä pakettiauton ja bussin yhdistelmämalli Combia (6 tai 9 istuinta). Valittavana oli myös normaali tai jatko-ohjaamollinen lava-auto sekä erillisellä tavaratilalla varustettu umpikoriauto.[1] Tavaratilaa on korimallista riippuen 8–17 kuutiometriä.
Moottorina oli Renault’n 2,3-litrainen dieselmoottori, josta on yhteensä viisi tehovaihtoehtoa: 2,3 CDTI (110/125/150 hv) ja 2,3 CDTI BiTurbo (135/165 hv). Kaikki moottorit 125- ja 150-hevosvoimaisia lukuun ottamatta on varustettu start/stop-järjestelmällä. Etuvetoiseen oli valittavassa kaikki moottorit, mutta takavetoiseen sai vain 150-hevosvoimaisen CDTI:n ja molemmat BiTurbot. 125- ja 150-hevosvoimaisiin sai halutessaan kuusiportaisen Easytronic-robottivaihteiston. Vakiona kaikkien moottorien yhteydessä oli kuusivaihteinen manuaalivaihteisto.
Pakettiauton vakiovarustukseen kuului kuljettajan turvatyyny, ABS-jarrut hätäjarruassistentilla, ESP, teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, lämmitettävät sähköpeilit, kauko-ohjattu keskuslukitus, lämmitettävä neljässä suunnassa säädettävä kuljettajan istuin, ikkunaton liukuovi matkustajan puolella, manuaali-ilmastointi, sähköikkunat edessä, radio/CD-soitin ja ikkunaton väliseinä.
Kaksikäyttöautossa oli lisäksi nelipaikkainen takaistuin ja ikkunallinen liukuovi matkustajan puolella.[2]
Combissa oli pakettiauton vakiovarusteiden lisäksi toisen ja kolmannen rivin istuimet kuudelle tai yhdeksälle hengelle sekä takaosan ilmastointi. Saatavana on kaksi korkeutta ja akselipituutta.
Busissa oli istuimet 16 tai 17 matkustajalle, etusumuvalot, digitaalinen ajopiirturi, matkustamon valaistus, sisään vetäytyvä sivuaskelma ja hattuhyllyt matkustamossa.[3]
Vuonna 2019 Movano koki kasvojenkohotuksen, jossa sen ulkonäköä muokattiin vastaamaan uusia PSA-konsernin kanssa yhteistyössä kehitettyjä Combo- ja Vivaro-malleja. Sisällä kojelauta oli uusi, ja siihen sai kosketusnäytöllisen Intellilink 5.0 -tietoviihdejärjestelmän. Uusia turvallisuusvarusteita olivat kaistavahti, kuolleen kulman valvontajärjestelmä ja sivutuuliavustin.[4]
Opel Movano C | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Italia |
Valmistaja | Opel |
Konserni | Stellantis |
Valmistusvuodet | 2021– |
Muut nimet | Vauxhall Movano |
Korimalli | pakettiauto |
Edeltäjä | Opel Movano B |
Teknisesti samankaltaisia |
Citroën Jumper II Fiat Ducato III Peugeot Boxer II Ram ProMaster Toyota Proace Max |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 2,2 l |
Käyttövoima |
diesel sähkö |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto | 6-vaihteinen manuaali |
Kolmannen sukupolven Movano esiteltiin vuonna 2021. Se on Fiat Ducaton, Citroën Jumperin ja Peugeot Boxerin sisarmalli, mikä on seurausta Opelin siirtymisestä General Motorsilta Groupe PSA:n ja sitä kautta superkonserni Stellantiksen omistukseen. Movano C siirtyi siis vuonna 2010 markkinoille tullutta Movano B:tä neljä vuotta vanhemmalle alustalle, sillä Fiatin ja PSA-konsernin pakettiautoperheen mallit tulivat markkinoille jo vuonna 2006.[5]
Saatavilla on neljä eri akselivälipituutta ja kolme korikorkeutta. Movanon voimanlähteenä on 2,2-litrainen dieselmoottori, voimansiirtona on kuusivaihteinen manuaalivaihteisto ja etuveto. Lisäksi saatavana on täyssähköinen malliversio Movano-e. Siihen on valittavissa joko 37 tai 70 kilowattitunnin akku. Pienemmällä akulla suurin toimintamatka on 117 kilometriä ja suuremmalla 224 kilometriä.[6]
Nykyiset henkilöautomallit | |
---|---|
Nykyiset pakettiautot | |
Konseptiautot | |
Entiset mallit |