Operaatio Infinite Reach

Operaatio Infinite Reach
Al-Qaidan koulutusleiri satelliittikuvassa Zhawar Kilissä Afganistanissa.
Al-Qaidan koulutusleiri satelliittikuvassa Zhawar Kilissä Afganistanissa.
Päivämäärä:

20. elokuuta 1998

Paikka:

Afganistan ja Sudan

Lopputulos:

Osama bin Laden säästyi iskuista Afganistanissa
iskut Sudanissa tuomittiin

Vaikutukset:

osumia leireille Afganistanissa
Al Shifan tehtaan tuhoutuminen Sudanissa

Osapuolet

 Yhdysvallat

Al-Qaida
Taleban
Sudan

Operaatio Infinite Reach oli Yhdysvaltojen tekemä ohjusisku kohteisiin Afganistanissa ja Sudanissa 20. elokuuta 1998. Iskut tehtiin kostona al-Qaidan tekemistä pommi-iskuista Yhdysvaltain lähetystöille Keniassa ja Tansaniassa aikaisemmin samassa kuussa. Ohjusisku kohdistui al-Qaidaan yhdistettyihin kohteisiin. Al-Qaidan johtaja Osama bin Laden säästyi kuitenkin hengissä ja isku lääketehtaalle Sudanissa aiheutti laajaa kritiikkiä.

7. elokuuta 1998 islmaistinen teorririjärjestö al-Qaida toteutti samaan aikaan pommi-iskut Yhdysvaltain suurlähetystöillä Kenian Nairobissa ja Tansanian Dar es Salaamissa. Iskuissa kuoli yhteensä 257 henkilöä, joista 12 oli yhdysvaltalaisia. Haavoittuneita oli useita tuhansia. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu pääsi ulkomaalaisten tiedustelupalvelujen tuella nopeasti selville al-Qaidan osallisuudesta iskuihin. Al-Qaidan johtajaa Osama bin Ladenia pidettiin iskujen todennäköisenä suunnittelijana. Tuolloinen Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja hänen hallintonsa päättivät toteuttaa kostoiskuja al-Qaidaa vastaan.[1]

Puolustusministeri William S. Cohen (vas.) ja kenraali Henry H. Shelton (oik.) iskuista kertovassa lehdistötilaisuudessa.

Yhdysvaltain vastaiskut alkoivat mereltä ammutuilla Tomahawk-risteilyohjuksilla 20. elokuuta 1998. Ohjuksia ammuttiin kymmeneltä pinta-alukselta ja viideltä sukellusveneeltä Punaisellamerellä ja Arabianmerellä. Kohteita sijaitsi kahdessa eri maassa, Afganistanissa ja Sudanissa. Osama bin Ladenin uskottin itse piilottelevan monien al-Qaidan taistelijoiden ohella Afganistanissa, josta hän sai turvaa tuolloin suurta osaa maasta hallinneelta Taleban-järjestöltä. Afganistaniissa kohteena olivat kuusi eri terroristien koulutusleiriä Jalalabadin ja Khustin tuntumassa. Tiedettiin myös, että samana päivänä Osama bin Ladenin oli tarkoitus pitää kokous niillä yhdestä.[1]

Leirejä vastaan ammuttiin kaikkiaan 70–75 ohjusta. Yhdysvaltain viranomaiset tiedottivat myöhemmin iskuissa kuolleen 20 henkilöä. Paikallisten ja pakistanilaisten toimittajien mukaan kuolleita oli ainakin 34. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelueli CIA sai myöhemmin tietää Osama bin Ladenin itse poistuneen paikalta vain muutamia tunteja ennen iskuja ja hän selviytyi vahingoitta. Iskut suututtivat bin Ladenille turvapaikan antanutta Taleban-hallintoa, sekä muslimipiirejä eri puolilla islamilaista maailmaa.[1]

Al Shifan tehdas Sudanissa iskujen jälkeen.

Toinen iskujen kohteena ollut maa oli Sudan, jonne tehdyistä iskuista tuli huomattavasti kiistanalaisempia. Sudanissa kohteena oli Al Shifan lääketehdas maan pääkaupunki Khartumissa. Yhdysvaltalaiset uskoivat sillä olleen siteitä al-Qaidaan ja tehdasta käytetyn kemiallisten aseiden ja erityisesti hermokaasun valmistukseen. Tehtaaseen osui noin 13 ohjusta. Sudanin hallinnon mukaan iskussa kuoli yksi ja haavoittui seitsemän henkilöä.[1]

Iskujen jälkeen heräsivät epäilyt Yhdysvaltain tiedustelutietojen oikeellisuudesta ja niiden huolellisuudesta. Tehtaalla ei lopulta ollut selvää yhteyttä al-Qaidaan tai sen johtajaan. Sudanin hallinnon mukaan kyseessä oli pelkästään lääketehdas, joka oli sitäpaitsi vastuussa suurimmasta osasta maan lääketuotantoa. Sudan vaati anteeksipyyntöä Yhdysvalloilta ja presidentti Omar al-Bashir johti tuhansien mielenosoittajien mielenilmausta Yhdysvaltoja vastaan. Anteeksipyyntöä ei tullut ja Yhdysvaltain viranomaiset pysyivät kannassaan tehtaan yhteyksistä kemiallisiin aseisiin ja teorriristijärjestöihin.[1]

Yhdysvalloissa esitettiin myös väitteitä, joiden mukaan iskut olisivat olleet Clintonin hallinnon yritys johdatella yleisön huomiota ulkomaille. Bill Clintonilla oli samaan aikaan meneillään tammikuussa 1998 alkanut kohu Clintonin suhteesta Valkoisen talon harjoittelijan Monica Lewinskyn kanssa. Teorioihin vaikutti osaltaan myös edellisenä vuonna ilmestynyt elokuva Wag the Dog, jonka juoni kertoo presidentistä, joka aloittaa sodan Albaniaa vastaan peitelläkseen omaa seksikohuaan.[1]

  1. a b c d e f Spencer C. Tucker: Encyclopedia of Middle East Wars, s. 556-557. ABC- CLIO, 2010. ISBN 978-1-85109-948-1 (englanniksi)