Operaatio Kutuzov

Operaatio Kutuzov
Osa Kurskin taistelua ja itärintamaa toisessa maailmansodassa
Päivämäärä:

12. heinäkuuta – 18. elokuuta 1943

Paikka:

Orjol, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Osapuolet

 Neuvostoliitto

 Saksa

Komentajat

Neuvostoliitto Konstantin Rokossovski
Neuvostoliitto Hovhannes Bagramjan
Neuvostoliitto Vasili Sokolovski
Neuvostoliitto Markian Popov

Saksa Walter Model
Saksa Lothar Rendulic
Saksa Robert Ritter von Greim
Saksa Günther von Kluge

Vahvuudet

1 286 000 sotilasta, 2409 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä, 2 220 - 3 023 lentokonetta, 26 379 tykkiä

300 700 sotilasta, 625 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä, 610 lentokonetta, 5 500 tykkiä

Tappiot

429 890 sotilasta, 2 586 panssarivaunua tuhoutunut tai vahingoittunut, 892 tykkiä, 1 014 - 1 705 lentokonetta

86 064 sotilasta, 218 lentokonetta, tuntematon määrä tankkeja ja tykkejä

Operaatio Kutuzov oli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton vastahyökkäys Saksan operaatio Zitadelleen. Operaatio oli nimetty Mihail Kutuzovin mukaan, joka pysäytti Napoleonin sotaretken Venäjälle vuonna 1812.[1] Operaatio alkoi 12. heinäkuuta 1943 ja päättyi Neuvostoliiton voittoon 18. elokuuta. Operaation seurauksena Neuvostoliitto valtasi takaisin Orjolin kaupungin ja Orjolin mutkan saksalaisilta.

Kartta Operaatio Kutuzovista

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mercatante, Steven D.: Why Germany Nearly Won: A New History of the Second World War in Europe, s. 226. ABC-CLIO, 2012. ISBN 978-0-313-39593-2 (englanniksi)
  • Tague, James E.: The Last Field Marshal, s. 300. Xlibris Corporation, 2011. ISBN 978-1-4653-1481-9 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tague 2011, 300

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: joukkojen kokoonpanot ja taistelukuvaus puuttuu