Ortodoksinen kalenteri perustuu ortodoksisen kirkon vanhaan perinteeseen. Ortodoksinen nimipäiväkalenteri poikkeaa Suomessa yleisessä käytössä olevasta nimipäiväkalenterista.
Kirkkovuoden jokaiselle päivälle, niin sanottuja suuria liikkumattomia juhlia lukuun ottamatta, on ortodoksisessa kalenterissa nimetty kyseisen päivän pyhä tai useampi pyhä. Kyseisenä päivänä muistellaan tätä tai näitä pyhiä ihmisiä kirkon kanonisoimina hurskaina kilvoittelijoina ja esimerkkeinä muille ihmisille.
Ortodoksisessa perinteessä ei tavallisesti juhlita tavallista länsimaista, protestanttisen perinteen mukaista nimipäivää ja kyseistä henkilöä. Nimipäivänä muistelun kohteena on elävän henkilön sijasta hänen nimeensä liittyvä taivaallinen esirukoilija ja hänen muistonsa. Nimipäivä on vain sinä päivänä, jolloin muistellaan omaa taivaallista suojelijaa, vaikka samalla pyhällä saman (etu)nimisillä pyhillä olisi muitakin muistelupäiviäselvennä. Ortodoksillakin on siis vain yksi ”nimipäivä” vuodessa.