Owen Nolan

Owen Nolan
Henkilötiedot
Syntynyt12. helmikuuta 1972 (ikä 52)
Belfast, Pohjois-Irlanti
Kansalaisuus

 Kanada

 Pohjois-Irlanti
Jääkiekkoilija
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pituus 185 cm
Paino 98 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1990–2011
Seurat Quebec Nordiques,
Colorado Avalanche,
San Jose Sharks,
Toronto Maple Leafs,
Phoenix Coyotes,
Calgary Flames,
Minnesota Wild (NHL)
ZSC Lions (NLA)
NHL-varaus 1. varaus, 1990
Quebec Nordiques
Mitalit
Maa: Kanada
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Salt Lake City 2002 jääkiekko
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
Kultaa Kultaa Suomi 1997

Owen Liam Nolan (s. 12. helmikuuta 1972 Belfast, Pohjois-Irlanti) irlantilais-kanadalainen jääkiekkoilija. Nuorena hänen perheensä muutti Thoroldiin, Ontarioon, jossa Nolan kasvoi. Hän pelasi urallaan 1 200 NHL-ottelua seitsemässä eri NHL-joukkueessa. Vuoden 2002 talviolympialaisissa Nolan oli voittamassa olympiakultaa. Hänellä on sekä Kanadan että Pohjois-Irlannin kansalaisuudet.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nolan pelasi ensimmäisen kautensa pääjuniorisarjoissa 18-vuotiaana OHL:n Cornwall Royalsissa. Hänet valittiin ensimmäisellä kaudellaan vuoden tulokkaaksi ja toisella kaudella tähdistökentälliseen, ja hänet palkittiin sarjan parhaana oikean laitahyökkääjään maalintekijänä.[2]

Quebec Nordiques varasi Nolanin vuoden 1990 varaustilaisuuden ykkösvarauksena. Nolan nousi jo toisella NHL-kaudellaan 1991–1992 tähtiluokkaan tehtyään 42 maalia 75 ottelussa ja pelattuaan myös NHL:n tähdistöottelussa[2]. Quebecissa Nolan pelasi viisi kautta, joista kausi 1993–1994 epäonnistui loukkaantumisten takia[3].

Kaudeksi 1995–1996 Quebec Nordiques muutti Denveriin ja muutti nimensä Colorado Avalancheksi. Nolan ei ehtinyt pelata Coloradossa kuin yhdeksän ottelua ennen kauppaa, jossa hän siirtyi San Jose Sharksiin vaihdossa Sandis Ozoliņšiin[2]. Nolan pelasi San Josessa kahdeksana kautena. Tuona aikana hän pelasi neljä tähdistöottelua[2]. Kaudella 1999–2000 Nolan teki uudet piste-ennätyksensä 44+40 ja oli 44 maalillaan koko NHL:n maalintekijätilaston kakkonen[3].

Kesken kauden 2002–2003 San Jose kauppasi Nolanin Toronto Maple Leafsiin, josta sai Alyn McCauleyn, Brad Boyesin ja ensimmäisen kierroksen varausoikeuden[2]. Nolan pelasi kahtena kautena Torontossa. Hänen kautensa 2003–2004 päättyi maaliskuussa polvivammaan[4]. Tapaus eteni lopulta riitaan asti, kun Toronto ei suostunut maksamaan Nolanille palkkaa työsulun aikana eikä hyväksynyt, että Nolanin optio sopimuksessa olisi voimassa vielä kaudella 2005–2006. Toronton edustajat väittivät, että Nolan oli jo diagnoisoitu pelikykyiseksi ja vamman pahentuminen oli seurausta omasta harjoittelusta. Nolanin mukaan polvivamma oli alkujaan hoidettu huonosti.[5] Toronto ja Nolan sopivat lopulta asiasta, eikä Nolan ei pelannut kaudella 2005–2006 vaan paranteli polveaan.

Kesällä 2006 Nolan allekirjoitti vuoden sopimuksen Phoenix Coyotesin kanssa mielessään paluu NHL-kaukaloihin[6]. Vaisuhkon kauden jälkeen hän siirtyi Calgary Flamesiin[7]. Kauden 2007–2008 ensimmäisillä kierroksilla Nolan pelasi uransa tuhannennen NHL-ottelun.[8] Kesällä 2008 hän siirtyi Calgarystä Minnesota Wildiin, jonka kanssa teki kahden vuoden sopimuksen.[9]

Wildissä Nolan pelasi kaksi kautta. Kauden 2010–2011 alla hän ei osallistunut minkään joukkueen harjoitusleirille eikä saanut sopimustarjouksia NHL:stä. Hän siirtyikin Sveitsin liigan Zürich Lionsiin.[10] Nolan pelasi kauden aikana 24 ottelua Zürichissä ja teki niissä 26 pistettä. Elokuussa 2011 hän teki koesopimuksen Vancouver Canucksin kanssa.[11] Hän ei saanut kuitenkaan sopimustarjousta Canuckilta eikä muiltakaan joukkueilta. Nolan ilmoittikin myöhemmin kauden aikana, helmikuussa 2012, lopettavansa uransa. Hän pelasi NHL:ssä 1 200 runkosarjaottelua, teki niissä 885 pistettä ja sai 1 793 jäähyminuuttia.[12]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nolan on pelannut kahdesti Kanadan paidassa arvokisoissa. Vuoden 1997 MM-kilpailuissa ja Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 hän oli mukana Kanadan joukkueessa. Molemmilla kerroilla Kanada voitti kultaa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Owen Nolan Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Owen Nolan at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 12.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Player Bio: Owen Nolan The Hockey News. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Legends of Hockey: Owen Nolan The Legends of Hockey. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)
  4. ↑ Nolan, Leafs at odds over injury 22.7.2005. TSN.ca. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)
  5. ↑ Hornby, Lance: Nolan, Leafs to square off SLAM! Sports. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ Owen Nolan to attempt comeback with Coyotes 16.8.2006. ESPN.com. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)
  7. ↑ Owen Nolan latest player to join Calgary 3.7.2007. Calgaryflames.com. Arkistoitu 5.7.2007. Viitattu 5.7.2007. (englanniksi)
  8. ↑ Michalek leads San Jose past Calgary 23.10.2007. Globe Sport. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  9. ↑ Wild sign Owen Nolan to 2-year, $5.5 million deal 6.7.2008. USA Today. Viitattu 7.10.2008. (englanniksi)
  10. ↑ LeBrun, Pierre: Owen Nolan hoping for NHL comeback ESPN.com. 21.10.2010. ESPN Internet Ventures. Viitattu 6.8.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Canucks Announce Owen Nolan & Todd Fedoruk Signed to PTOs For 2011 Training Camp Canucks.com. 4.8.2011. Vancouver Canucks. Viitattu 6.8.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Poll: Owen Nolan officially retires CBC Sports. 7.2.2012. CBC. Viitattu 18.2.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]