P-700 Granit

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
20 P-700 ohjusta sijoitettuna kannen alle Kirov-luokan aluksessa Kalinin (vihreällä ympyröitynä), niiden edessä ilmatorjuntaohjuksia

P-700 Granit (Nato-raportointinimi SS-N-19 Shipwreck) on Neuvostoliitossa OKB-52:ssä kehitetty meritorjuntaohjus.

NPO Mašinostrojenija kehitti P-700-ohjuksen korvaamaan lyhyen kantaman P-70 Ametistin (SS-N-7) ja P-120 Malahitin (SS-N-9) Yhdysvaltain tukialusryhmien sukellusveneentorjunta-aseistuksen kehittyessä.

Ohjuksen massa on noin 7 000 kg ja taistelukärki 750 kg:n räjähde, aerosoliräjähde tai 500 kT:n ydinkärki. Ohjuksessa on suihkumoottori ja sen kantomatka on noin 550–625 km ja maksiminopeus 2,5 mach.

Ohjus toimii laukaistuna myös 4–8 ohjuksen parvissa, jolloin yksi ohjuksista lentää ylempänä ja jakaa datalinkillä muille ohjuksille suunnistustietoa. Ohjukset osaavat myös autonomisesti priorisoida kohteet ja kohdistaa hyökkäyksen eri maaleihin.

Ohjus otettiin käyttöön Projekti 1144 ”Orlan” eli Kirov-luokan aluksissa vuonna 1980. Sitä käytetään myös lentotukialus Admiral Kuznetsovissa ja suuremmissa ohjussukellusveneissä, kuten Projekti 949A ”Antei” (Oscar II).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton ja Venäjän mereltä laukaistavat ohjukset Nato-koodein

SS-N-1 Scrubber | SS-N-2 Styx | SS-N-3 Shaddock | SS-N-4 | SS-N-5 Sark | SS-N-6 Serb | SS-N-7 Starbright | SS-N-8 Sawfly | SS-N-9 Siren | SS-N-12 Sandbox | SS-N-13 | SS-N-14 Silex | SS-N-15 Starfish | SS-N-16 Stallion | SS-N-17 Snipe | SS-N-18 Stingray | SS-N-19 Shipwreck | SS-N-20 Sturgeon | SS-N-21 Sampson | SS-N-22 Sunburn | SS-N-23 Skiff | SS-N-25 Switchblade | SS-N-26 Strobile | SS-N-27 Sizzler | SS-30