Palaeodictyoptera | |
---|---|
Stenodictya lobata, Gerarus longicollis, Dieconeura arcuata ja Eubleptus danielsi |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
Ylälahko: | †Palaeodictyopteroida |
Lahko: |
†Palaeodictyoptera Goldenberg, 1877 |
Katso myös | |
Palaeodictyoptera Wikispeciesissä |
Palaeodictyoptera on kivihiilikaudelta permikaudelle elänyt esihistoriallinen hyönteislahko. Ne kuuluvat fossiiliaineistossa varhaisimpiin siivekkäisiin hyönteisiin.[1]
Palaeodictyoptera-lahkon lajit muistuttavat etäisesti nykyisiä sudenkorentoja. Etu- ja takasiivet ovat selkeästi kuvioidut, kuvioiden erottuessa jopa fossiloituneissa yksilöissä. Siipisuonitus on ryhmälle tunnusomainen, hyvin alkeellinen ja poikkisuonia on erittäin runsaasti. Etusiivet ovat pitkänomaiset ja takasiivet kolmiomaiset. Erikoisena ja tunnusomaisena piirteenä keskiruumiin ensimmäiseen jaokkeeseen (prothorax) liittyvät selvästi siipimäiset ulokkeet (archedictyon), joiden vuoksi siipiä näyttäisi olevan kolme paria, joskin etummainen pari on selvästi oikeita siipiä pienempi. Lajien koko vaihtelee keskikokoisesta hyvin suureen ja kookkaimpien lajien siipiväli on ollut 550 mm. Takaruumiin kärjen perälisäkkeet ovat erittäin pitkät, noin kaksi kertaa takaruumiin pituiset. Erikoiset, nokkaa muistuttavat suuosat, ovat imevät ja samanlainen suuosien rakenne tunnetaan ainoastaan esihistoriallisesta ylälahkosta Palaeodictyopteroida, johon myös tämä ryhmä kuuluu.[1][2][3]
Euroopasta, Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta löytyneistä fossiileista on voitu määrittää useita satoja eri lajeja.[1]