Parfinon piiri

Parfinon piiri
Парфинский район, Parfinski raion
Vaakuna
Vaakuna
Parfinon piiri Novgorodin alueen kartalla.
Parfinon piiri Novgorodin alueen kartalla.
Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Hallinto
 – hallinnon tyyppi kunnallispiiri
 – hallinnollinen keskus Parfino
Pinta-ala 1 591,1 km²
Väkiluku (2012) 14 100
Piirin sivusto

Piirin kunnat
Lovatjoki. Taustalla Parfinon vaneritehdas.

Parfinon piiri (ven. Парфинский район, Parfinski raion) on kunnallishallintoalue Novgorodin alueella Venäjällä. Vuonna 1968 perustetun piirin pinta-ala on 1 591,1 neliökilometriä. Asukkaita on 14 100 henkeä (vuonna 2012).[1]

Parfinon piiri sijaitsee Novgorodin alueen kaakkoisosassa. Se rajoittuu pohjoisessa Kresttsyn, kaakossa Demjanskin ja lounaassa Staraja Russan piireihin.[1] Pinta-alasta 71,4 % on metsää, 17,7 % maatalousmaata, 7,0 % vesistöjä ja 2,1 % asuinaluetta[2].

Seutu kuuluu Ilmajärven alankoon. Tärkeimmät joet ovat Lovat, Pola ja Redja, jotka muodostavat laajan soistuneen suistoalueen. Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, turve ja savi.[1] Luonnonsuojelualueita ovat Itä-Ilmajärven ja Parfinon rauhoitusalueet, Lovatjoen suisto sekä Ganetskin ja Nevin suot[3].

Hallinnollinen jako ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piiriin kuuluvat Parfinon kaupunkikunta sekä Fedorkovon ja Polan maalaiskunnat[4]. Hallinnollinen keskus on Parfinon kaupunkimainen taajama, josta on 120 kilometriä alueen pääkaupunkiin Novgorodiin[1]. Jurjevon, Kuzminskojen, Lažinyn, Novaja Derevnjan ja Sergejevon kunnat lakkautettiin vuonna 2010[4].

Ainoa kaupunkiasutus on Parfino, jossa asuu 52 % piirin väestöstä (vuonna 2010)[4]. Maaseudun asutuskeskuksia on 114[1].

Asukasluvun kehitys

1970 1979 1989 2002 2010
18 986[5] 17 011[6] 17 650[7] 16 485[8] 14 395[9]

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parfinon kautta kulkee Kresttsyn piirin Podlitovjen ja Staraja Russan välinen maantie sekä Bologojen ja Dnon välinen rautatie[10]. Maantie yhtyy Podlitovjessa Moskovan ja Pietarin väliseen M10-valtatiehen[1].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat jalostus (28,0 % vuonna 2009), hallinto (22,0 %), koulutus (14,1 %) ja muut julkiset palvelut[11]. Piirin talous perustuu puunjalostus- ja elintarviketeollisuuteen sekä maatalouteen[12]. Tärkein teollisuuslaitos on Parfinon vaneritehdas, joka on ollut konkurssitilassa vuodesta 2009, mutta jatkaa edelleen toimintaansa. Maataloutta edustaa joukko maatalousyrityksiä, 40 yksityistilaa ja lähes 2 400 asukkaiden palstaviljelmää.[1] Kaksi kolmasosaa työvoimasta työskentelee piirin ulkopuolella[13].

Piirissä toimii neljä lastentarhaa, kuusi yleissivistävää koulua, lasten harrastuskeskus ja Staraja Russan ammattikoulun haaraosasto. Kulttuurilaitoksia ovat piirin kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, kirjastolaitos ja lasten taidekoulu. Terveyspalveluihin kuuluvat piirisairaala, Polan paikallissairaala, poliklinikka ja 11 lääkintäasemaa.[1]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudulta on löydetty useita muinaisia asuin- ja hautapaikkoja sekä kolme muinaislinnaa. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu Hmelevon kartano. Toisesta maailmansodasta kertovat neuvostosotilaiden hautausmaat.[14]

  1. a b c d e f g h Investitsionnyi pasport Parfinskogo raiona econominv.novreg.ru. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 8.10.2013. (venäjäksi)
  2. Shema, s. 32.
  3. Shema, s. 22.
  4. a b c Shema, s. 31.
  5. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  6. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  7. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  8. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. demoscope.ru. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  9. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni gks.ru. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 5.10.2013. (venäjäksi)
  10. Shema, s. 89–90.
  11. Shema, s. 64–65.
  12. Shema, s. 34.
  13. Shema, s. 63.
  14. Shema, s. 48–52.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]