Passioilla (m.kreik. pathos, mon. pathē) tarkoitettiin stoalaisuudessa tunneperäisen kärsimyksen eri muotoja. Passioita katsottiin olevan päätasolla neljä: halu, nautinto, pelko ja tuska.[1]
Passiot voidaan jakaa nelikenttään, jossa kaksi passioista liittyy johonkin, jonka ihminen arvostelee hyväksi, ja kaksi johonkin, jonka ihminen arvostelee pahaksi; ja toisaalta kaksi liittyy nykyhetkeen ja toisaalta kaksi tulevaisuuteen kohdistuvaan odotukseen:[1]
|
|
Nykyinen
|
Tuleva
|
Hyväksi
arvosteltu
|
Nautinto
Nautinto (kr. hēdonē, lat. uoluptas tai (gestiens) laetitia) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tuntee, että jotakin hyvää on läsnä. Tällöin ihmiset katsovat oikeaksi tuntea itsensä haltioituneeksi.
|
Halu
Halu tai himo (kr. epithymia, lat. libido) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tavoittelee jotain odottamaansa, jota pitää hyvänä.
|
Pahaksi
arvosteltu
|
Tuska
Tuska tai kärsimys (kr. lypē, lat. aegritudo) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tuntee, että jotakin pahaa on läsnä. Tällöin ihmiset katsovat oikeaksi tuntea itsensä ahdistuneeksi.
|
Pelko
Pelko (kr. fobos, lat. timor) on irrationaalinen tila, jossa ihminen pyrkii välttämään jotain odottamaansa, jota pitää pahana.
|
Jaottelut tunnetaan neljän päälähteen kautta.[1] Andronikos Rhodoslaisen nimiin laitetuttu teos Passioista käsittelee stoalaisia tunneluokitteluja.[2] Stobaios lainaa erästä luetteloa varhaisemmasta doksografiasta.[3] Cicero hyödyntää jaottelua teoksessaan Keskusteluja Tusculumissa.[4] Lisäksi se esiintyy Diogenes Laertioksella.
Neljää passiota on jaoteltu edelleen erillisiksi passioiksi. Tällaisia jaotteluja voidaan löytää muun muassa Ciceron teoksesta Keskusteluja Tusculumissa.[4]
- Kateus
- Kateus on kärsimystä, joka on seurausta lähimmäisen menestyksestä.
- Kilpailuhenki
- Kilpailuhenki on kärsimystä, joka on seurausta siitä, että joku toinen saa sen mitä itse halusi.
- Mustasukkaisuus
- Mustasukkaisuus on kärsimystä, joka on seurausta siitä, että tavoiteltu kohde on paitsi omassa myös toisen hallussa.
- Sääli
- Sääli on kärsimystä, joka on seurausta lähimmäistä kohdanneesta ansaitsemattomasta onnettomuudesta.
- Ahdistus
- Ahdistus on kärsimystä joka painaa.
- Suru
- Suru on kärsimystä, joka on seurausta rakastetun katkerasta kuolemasta.
- Murhe
- Murhe on kyynelehtivää kärsimystä.
- Hätä
- Hätä on raskasta kärsimystä.
- Piina
- Piina on kiduttavaa kärsimystä.
- Valitus
- Murhe on kärsimystä, johon liittyy vaikeroiminen.
- Alakuloisuus
- Alakuloisuus on kärsimystä, johon liittyy murheiden hautominen.
- Vaiva
- Vaiva on pitkäaikaista kärsimystä.
- Epätoivo
- Epätoivo on kärsimystä ilman toivoa sen loppumisesta.
- Laiskuus
- Laiskuus on odottavan vaivan pelkoa.
- Häpeä
- Häpeä on pelkoa, joka aiheuttaa punastumista.
- Kauhu
- Kauhu on lamaannuttavaa pelkoa, joka aiheuttaa kalpeutta, vapinaa ja hampaiden kalinaa.
- Pelokkuus
- Pelokkuus on lähestyvän pahan pelkoa.
- Järkytys
- Järkytys on pelkoa, joka järkyttää henkistä tasapainoa.
- Pelkuruus
- Pelkuruus on pelkoa, joka kulkee kauhun mukana kuin sen kumppani.
- Hämmennys
- Hämmennys on pelkoa, joka sekoittaa ajatukset.
- Kammo
- Kammo on pitkäkestoista pelkoa.
- Suuttumus
- Suuttumus on halua rangaista jotakuta, joka on loukannut itseä ansaitsemattomasti.
- Kiukku
- Kiukku on suuttumusta, joka puhkeaa yht'äkkiä.
- Viha
- Viha on pitkäkestoista suuttumusta.
- Vihamielisyys
- Vihamielisyys on suuttumusta, joka odottaa tilaisuutta kostaa.
- Katkeruus
- Katkeruus on suuttumusta, joka on syvällä sydämessä ja sielussa.
- Puute
- Puute on halua, joka ei tyydyty koskaan.
- Kaipaus
- Kaipaus on halua, joka suuntautuu johonkin joka ei ole läsnä.
- Pahantahtoisuus
- Pahantahtoisuus tai vahingonilo on nautintoa, joka on seurausta lähimmäisen epäonnesta, josta ei ole hyötyä itselle.
- Mielihyvä
- Mielihyvä on nautintoa, joka viehättää sielua.
- Pöyhkeily
- Pöyhkeily tai ylpeily on nautintoa, joka osoitetaan ulkoisessa käytöksessä.
- Cicero: Keskusteluja Tusculumissa. ((Tusculanae disputationes) Latinan kielestä suomentanut sekä selityksillä ja nimihakemistolla varustanut Veli-Matti Rissanen. Esipuhe Juha Sihvola) Turku: Faros-kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-5710-08-3