Patrick Henry
| Patrick Henry | |
|---|---|
 Patrick Henry, 1800-luvulla maalattu postuumi muotokuva. |
|
| Virginian 1. ja 6. kuvernööri | |
|
5. heinäkuuta 1776 – 1. kesäkuuta 1779
|
|
| Edeltäjä | Edmund Pendleton (vt.) |
| Seuraaja | Thomas Jefferson |
|
1. joulukuuta 1784 – 1. joulukuuta 1786
|
|
| Edeltäjä | Benjamin Harrison V |
| Seuraaja | Edmund Randolph |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. toukokuuta 1736 Hanoverin piirikunta, Virginian siirtokunta |
| Kuollut | 6. kesäkuuta 1799 (63 vuotta) Brookneal, Virginia, Yhdysvallat |
| Tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Patrick Henry (29. toukokuuta (J: 18. toukokuuta) 1736 Studley, Hanoverin piirikunta, Virginia – 6. kesäkuuta 1799 Red Hill, lähellä Brooknealia, Virginia)[1][2] oli yksi Yhdysvaltain perustajaisistä, joka muistetaan varsinkin dramaattisista isänmaallisista puheistaan. Hän toimi Virginian ensimmäisenä kuvernöörinä vuosina 1776–1779 ja uudestaan vuosina 1784–1786.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Patrick Henryn isä John Henry oli Skotlannista Virginiaan muuttanut oppinut mies, joka palveli useissa siirtokunnan luottamustehtävissä sekä Hanoverin piirikunnan tuomarina. Patrick Henry yritti aluksi huonolla menestyksellä elättää itsensä kaupanpitäjänä ja maanviljelijänä, mutta kouluttautui sen jälkeen lakimieheksi. Hän valmistui vuonna 1760 ja oli pian menestyksekäs asianajaja. Henry saavutti mainetta ensi kerran vuonna 1763 Parsonin juttuna tunnetun tapauksen yhteydessä. Virginian osavaltiossa oli säädetty laki, jonka mukaan anglikaanisen kirkon pappien palkat sai tarpeen vaatiessa maksaa tupakan sijasta rahassa, mutta Englannin kuningas oli julistanut lain pätemättömäksi. Henry osoitti oikeudenkäynnissä puhujanlahjansa vedotessaan luonnonoikeuksiin kuninkaan päätöstä vastaan.[1]
Henry valittiin vuonna 1765 Virginian edustajainhuoneeseen (House of Burgesses), jossa hän herätti pian huomiota puheellaan vuoden 1765 leimaverolakia vastaan. Arvostellessaan kohtuuttomana pidettyä lakia hän tarinan mukaan sanoi: ”Caesarilla oli Brutuksensa, Kaarle I:llä oli Cromwellinsa ja Yrjö III... voi hyötyä näistä esimerkeistä”, minkä seurauksena häntä syytettiin maanpetoksellisuudesta. Seuraavan vuosikymmenen aikana Henry pysyi keskeisenä hahmona brittihallintoa vastustaneessa liikkeessä.[1]
Henry toimi keskeisenä henkilönä vuonna 1773 perustetussa Virginian kirjeenvaihtokomiteassa ja osallistui Virginian edustajana ensimmäiseen ja toiseen mannermaakongressiin.[2] Kuuluisimman puheensa hän piti toisessa Virginian konventissa Richmondissa 23. maaliskuuta 1775 vaatiessaan Virginian miliisijoukkojen aseistamista odotettavissa olevaa vapaustaistelua varten. Tässä puheessa hän lausui kuuluisat sanat ”Antakaa minulle vapaus tai antakaa minulle kuolema!” (engl. Give me liberty or give me death!). Henryn toivoma päätös hyväksyttiin ja hänet nimitettiin Virginian joukkojen komentajaksi. Turvallisuuskomitea kuitenkin rajoitti hänen toimintavapauksiaan, joten hän erosi protestiksi helmikuussa 1776.[1]
Vuonna 1776 virginialaiset karkottivat kansannousulla siirtokunnan kuninkaallisen kuvernöörin lordi Dunmoren.[2] Henry toimi tämän jälkeen Virginian konventin asettamassa komiteassa, joka luonnosteli siirtokunnalle sen ensimmäisen perustuslain. Hänet valittiin myös Virginian ensimmäiseksi kuvernööriksi kolme kertaa peräkkäin yhden vuoden mittaiselle kaudelle, mikä oli perustuslain sallima enimmäismäärä. Vapaussodassa Henry antoi kuvernöörinä tukensa George Washingtonille ja lähetti kenraali George Rogers Clarkin valloittamaan Illinoisin aluetta.[1]
Kuvernöörikautensa jälkeen Henry vetäytyi maatilalleen, mutta hänet kutsuttiin pian takaisin osavaltion johtoon. Hän oli vuosina 1780–1784 ja 1787–1790 Virginian parlamentin johtava edustaja ja vuosina 1784–1786 uudelleen kuvernööri. Hän kieltäytyi osallistumasta vuoden 1787 perustuslailliseen konventtiin ja oli sen jälkeen johtava Yhdysvaltain perustuslain ratifioimisen vastustaja Virginiassa, sillä hänen mielestään perustuslaki ei taannut osavaltioille tai yksilöille riittäviä oikeuksia. Paljolti hänen vaikutuksestaan perustuslakiin lisättiin luettelo kansalaisoikeuksista eli Bill of Rights, minkä jälkeen hänen suhteensa liittovaltioon muuttui hyväksyvämmäksi.[1]
Henrylle tarjottiin vielä 1790-luvulla useita korkeita virkoja liittovaltion palveluksessa, mutta hän torjui ne huonon terveytensä ja perhesyiden vuoksi. Kuollessaan vuonna 1799 hänet oli juuri valittu uudelleen Virginian osavaltiokongressiin, mutta hän ei ehtinyt ottaa paikkaa vastaan. Tässä uransa viimeisessä vaiheessa hän vastusti Kentuckyn ja Virginian päätöksinä (Kentucky and Virginia resolutions) tunnettuja päätöslauselmia, joiden mukaan osavaltioilla oli oikeus ratkaista liittovaltion lakien perustuslainmukaisuus.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Patrick Henry Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
