Paul Delph | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. helmikuuta 1957 |
Kuollut | 21. toukokuuta 1996 |
Ammatti | laulaja-lauluntekijä, tuottaja, ääniteknikko |
Muusikko | |
Soittimet | kosketinsoittimet, trumpetti |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Paul Lee Delph (28. helmikuuta 1957 Cincinnati, Yhdysvallat – 21. toukokuuta 1996 Cincinnati, Yhdysvallat)[1] oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä, tuottaja, studiomuusikko ja äänisuunnittelija.[2][3][4]
Delph suoritti sekä pianon että säveltämisen loppututkinnon University of Cincinnati College Conservatory of Musicissa ja muutti Hollywoodiin 20-vuotiaana.[2][3] Delph soitti erilaisissa big band-, jazz-rock- ja rock-yhtyeissä ja liittyi vuonna 1978 Empire-yhtyeeseen, joka ei kuitenkaan saanut levytyssopimusta.[2][3]
Delph lauloi ja soitti koskettimia 1980-luvulla Zoo Drive -yhtyeessä, joka esitti kappaleen ”North Shore Roar” elokuvassa Pohjoisrannikko (North Shore, 1987).[1][5][6] Delph sävelsi musiikkia elokuviin ja televisiosarjoihin.[1] Hän lauloi kappaleiden ”Fight to Survive” ja ”On My Own” kaksoisversiot elokuvaan Bloodsport – viimeiseen asti (Bloodsport, 1988) ja ”Only One Thing” elokuvaan Klik – kohtalokas kuva (No Small Affair, 1984).[7][8][9][10]
Delph oli osallisena useiden artistien, kuten Bryan Adams, Alice Cooper, Donna Summer, Suzi Quatro, The Weather Girls ja Jon Anderson, levyillä.[11] Delph soitti syntetisaattoria The Weather Girlsin kappaleella ”It's Raining Men” (1982) ja oli kosketinsoittaja ja taustalaulaja Alice Cooperin albumilla Constrictor (1986). Delph tuotti Jimmie Spheerisin viimeisen levyn Spheeris (1984).[12][13][14]
Delph kertoi sukulaisilleen vuonna 1992 sairastavansa aidsia.[4] Albumi A God That Can Dance valmistui vuonna 1995.[15]