Paul Eber (8. marraskuuta 1511 Kitzingen, Baijeri, Saksa – 10. joulukuuta 1569 Wittenberg) oli klassisten kielten professori, luonnontieteilijä, reformaattori, virsirunoilija ja superintendentti Wittenbergissä.
Eber kävi koulua Ansbachissa ja Nürnbergissä. Vuonna 1532 hän siirtyi Wittenbergin yliopistoon ja valmistui 1536 ja sai paikan filosofisessa tiedekunnassa opettajana. Hänet nimitettiin 1544 latinan kielen, sitten muiden vanhojen kielten ja lopulta luonnontieteiden professoriksi. Kaupungin saarnaajaksi ja superintendentiksi hänet nimitettiin 1558 ja 1559 hän sai teologian tohtorin arvon.
Hän oli Philipp Melanchtonin läheinen ystävä ja avustaja. Melanchtonin kuoleman jälkeen Eber jatkoi Melanchtonin työtä puolustaessaan tämän linjaa reformaatioon liittyvissä kiistoissa "filippistien" ja "aitoluterilaisten” välillä.
Eber oli merkittävä virsirunoilija Wittenbergissä. Monia hänen virsiään laulettiin Martin Lutherin käyttämillä sävelmillä. Hänen nimiinsä on merkitty 17 virttä.[1]
Eberin virsistä on säilynyt yleisesti käytössä vain yksi, "Wenn wir in höchsten Nöten sein". Sen taustalla on Joachim Camerariuksen latinankielinen virsi "In tenebris nostrae et tensa galigine mentis” noin vuodelta 1546, jonka pohjalta Eber on kirjoittanut virren. Eber oli Camerariuksen oppilas ja virtensä Eber teki noin vuonna 1560. Virsi levisi nopeasti Saksassa[2]. Se oli myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjoissa vuoden 1937 virsikirjaan saakka (virsi 566 "Nyt maassa hätä suuri on").[3] Virsi on edelleen Ruotsin kirkon virsikirjassa, virsi 540 "Kun hätä meillä suuri on" (suom. Hemminki Maskulainen vuoden 1605 virsikirjaan, uud. suom. Niilo Rauhala 1995).