Pauli Levokari | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. huhtikuuta 1978 Luvia, Suomi |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Pauke,[1] Luvian jätti[2] |
Pelipaikka | puolustaja |
Maila | vasen |
Pituus | 199 cm |
Paino | 106 kg |
Seura | |
Seura | Ketterä |
Sarja | Mestis |
Tehtävä | apuvalmentaja |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1996–2013 |
Seurat |
Ässät (SML) Jokerit (SML) Kiekko-Vantaa (Mestis) HIFK (SML) Chicago Wolves (AHL) Syracuse Crunch (AHL) Greenville Grrrowl (ECHL) Wilkes-Barre/Scranton (AHL) Lukko (SML) SaiPa (SML) KalPa (SML) Aristan Temirtau (Kazakstan) SønderjyskE Ishockey (Tanska) KooKoo (Mestis) Ketterä (S-S) |
NHL-varaus |
257. varaus, 2002 Atlanta Thrashers |
Pauli Levokari (s. 7. huhtikuuta 1978 Luvia) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi urallaan SM-liigassa yhteensä 497 runkosarja- ja kolme playoff-ottelua tehopistein 27+47=74. Levokari on keräsi runkosarjassa yhteensä 1 101 jäähyminuuttia, joilla hän sijoittuu SM-liigan kaikkien aikojen jäähypörssissä neljänneksi.[3] Levokari ei koskaan voittanut mitaleita SM-liigassa, mutta hän saavutti kuitenkin muun muassa Mestiksen mestaruuden KooKoossa vuonna 2014. Levokari pelasi urallaan myös Pohjois-Amerikassa, Tanskassa ja Kazakstanissa. Hän oli peräti 199 cm pitkä ja 106 kilogrammaa painava. Levokari oli pelityyliltään peruspuolustaja,[4] joka tunnettiin varsin aggressiivisesta pelityylistään.[5]
Nykyään Levokari toimii Mestis-joukkue Imatran Ketterän apuvalmentajana.[6]
Levokari on Luvian Kiekko -82:n kasvatti. Hän pelasi myöhemmät juniorivuotensa kuitenkin Porin Ässissä, jossa Levokari voitti A-nuorten SM-pronssia vuonna 1997.[7] Hän debytoi kaudella 1996–1997 myös Ässien SM-liigajoukkueessa, jossa Levokari sai tililleen yhden runkosarjaottelun. Kaudella 1997–1998 hän pelasi SM-liigassa 16 runkosarja- ja yhden playoff-ottelun jääden ilman tehopisteitä ja kaudella 1998–1999 27 runkosarjaottelua tehden kaksi syöttöpistettä. Kausi 1999–2000 oli Levokarin ensimmäinen täysi SM-liigassa ja hän teki 51 runkosarjaottelussa tehot 3+2=5.
Kesken syyskauden 2000–2001 Levokari siirtyi Ässistä Jokereihin vaihdossa Éric Perriniin. Suurin osan hänen loppukaudestaan kului kuitenkin lainalla Mestis-joukkue Kiekko-Vantaassa, jota Levokari edusti kauden loppuun. Kaudella 2001–2002 hän jatkoi uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Helsingin IFK:ssa.[8] Hänen kautensa jäi loukkaantumisten ja pelikieltojen takia vain 29 runkosarjaottelun mittaiseksi. 29. marraskuuta 2001 Levokari taklasi selästä HPK:n Harri Suutarista, joka oli tehnyt maalin juuri ennen hänen taklaustaan. Suutarinen löi leukansa maalin yläkehikkoon ja hänen murtumansa hoidettiin samana iltana. Levokarin temppu herätti myös mediakohua ja hän sai teostaan kahdeksan ottelun pelikiellon.[9] Maaliskuussa 2002 Levokari teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[10] Atlanta Thrashers varasi hänet hieman yllättäenkin yli-ikäisenä (24 vuotta) kahdeksannella kierroksella 257. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2002.[11]
Levokari ei jatkanut HIFK:ssa enää toista kautta, vaan hän teki jo varauksensa jälkeen saman kesän heinäkuussa vuoden mittaisen tulokassopimuksen Atlanta Thrashersin kanssa.[12] Levokari aloitti kauden 2002–2003 farmijoukkue Chicago Wolvesissa, AHL:ssä ja hän pelasi syyskaudella sittemmin myös ECHL-joukkue Greenville Grrrowlin paidassa. Joulukuussa 2002 Levokari kaupattiin maanmiehensä Tomi Kallion kanssa Columbus Blue Jacketsiin vaihdossa Chris Nielseniin ja kaupan kolmanteen suomalaiseen Petteri Nummeliniin.[13] Hän vietti loppukautensa AHL-joukkue Syracuse Crunchissa. Kesäkuussa 2003 Levokari teki 1+1-vuotisen jatkosopimuksen Blue Jacketsin kanssa.[14]
Alkukauden 2003–2004 Levokari vietti Crunchissa. Hänen piti palata tammikuussa 2004 kasvattajaseuraansa Ässiin, mutta siirto kuitenkin kariutui, koska Blue Jackets ei päässyt joukkueen kanssa yhteisymmärrykseen. Helmikuussa Blue Jackets kauppasi Levokarin Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa Brendan Buckleyyn.[15] Hän vietti loppukautensa seuran farmijoukkue Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa. Joukkue eteni aina Calder Cup -finaaleihin, saakka mutta Levokari mahtui Penguinsin kokoonpanoon vain kolmessa playoff-ottelussa ja hän seurasi finaalit katsomosta.[16]
Keväällä 2004 Levokari katsoi vielä mahdollisuuksiaan jatkaa uraansa Pohjois-Amerikassa, mutta NHL:n työsulku kuitenkin vaikeutti hänen mahdollisuuksiaan tavoitella pelipaikkaa.[4] Lopulta Levokari palasi Ässiin vuoden mittaisella sopimuksella elokuussa.[16] Hänen kautensa 2004–2005 alkoi hieman vaikeasti, mutta Levokari paransi kuitenkin otteitaan kauden edetessä ja hän kuului kevätkaudella Ässien puolustuspään onnistujiin.[17] Levokari keräsi myös SM-liigan yhden kauden jäähyennätyksensä 181 minuutillaan, joilla hän sijoittui jäähypörssissä toiseksi edellään vain HIFK:n Jarkko Ruutu.[7]
Elokuussa 2005 Levokari siirtyi viikon mittaiselle try-outille Rauman Lukkoon.[18] Hänen koejaksonsa kuitenkin keskeytyi harjoituskaudella Viking Cupin finaalissa, kun TPS:n Kai Nurmisen laukaus osui Levokaria nenän ja otsan seudulle.[19] Hän sai lopulta jo ennen kuntoutumistaan 1+1-vuotisen jatkosopimuksen Lukkoon lokakuussa, kun Lukko oli menettänyt runkopuolustajistaan pitkäksi aikaa sairastuvalle Toni Porkan ja Tuukka Mäkelän.[20] Levokari palasi kaukaloihin samassa kuussa ja kuului heikon kauden pelanneen Lukon yllättäjiin. Vuodenvaihteessa hänen esityksensä olivat kuitenkin heikompia ja Levokari oli lähellä siirtoa Ruotsiin. Hän kuitenkin jatkoi Lukossa loppukauden ja palasi lähemmäs alkukauden tasoaan.[21]
Kaudeksi 2006–2007 Levokari siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Saimaan Palloon.[22] Hän pelasi olkapäävamman takia vain 29 runkosarjaottelua ja täytti kunnossa ollessaan paikkansa peruspuolustajana.[23] Ottelumäärästään huolimatta Levokari keräsi runsaat 115 jäähyminuuttia. Hän haki kauden aikana myös yhden ottelun verran pelituntumaa Mestis-joukkue KooKoosta tammikuussa 2007.[24] Samassa kuussa SaiPa käytti Levokarin sopimuksessa olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[25]
Levokari aloitti kauden 2007–2008 hieman epävarmasti, mutta kauden edetessä oman pään varmuus lisääntyi kuitenkin runsaasti ja hän nousi loppukaudella aina SaiPan ykköspuolustajaksi asti.[26] Levokari keräsi kahdeksan tehopisteen ohella myös 137 jäähyminuuttia, joilla hän sijoittui SM-liigan jäähypörssissä seitsemänneksi. Tammikuussa 2008 Levokari teki kaksivuotisen jatkosopimuksen SaiPan kanssa.[27] Kaudella 2008–2009 hän jatkoi varmoja otteitaan omassa päässä, mutta loukkaantumiset kuitenkin haittasivat Levokarin kevätkautta.[28] Kaudella 2009–2010 hän otti urallaan askeleita myös kiekollisessa pelissä ja Levokari teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 7+10=17. Hän rikkoi myös yhden kauden maaliennätyksensä jo syyskaudella.[29] Marraskuussa 2009 Levokari teki taas kaksivuotisen jatkosopimuksen SaiPan kanssa.[30]
Kausi 2010–2011 alkoi Levokarilta koko SaiPan vanavedessä vaisusti, eikä hän noussut missään vaiheessa edellisen kautensa tasolle.[2] Levokarin kausi päättyi polven sivusidevammaan tammikuussa 2011.[31] Kaudella 2011–2012 hän nousi taas tutulle perustasolleen, vaikkakin Levokarin kautta leimasi myös turhat jäähyt.[32] Levokari sijoittui 105 minuutillaan SM-liigan jäähypörssissä kahdeksanneksi.[7]
Levokari siirtyi kaudeksi 2012–2013 kaksivuotisella sopimuksella Kalevan Palloon.[33] Hänen kautensa osoittautui kuitenkin flopiksi, kun Levokari ei päässyt missään vaiheessa joukkueen sisään heikkojen esitystensä ja loukkaantumistensa takia. Hän pelasi kauden aikana vain kymmenen runkosarjaottelua.[34] Huhtikuussa 2013 Levokarin sopimus KalPan kanssa purettiin.[35]
Syyskuussa 2013 Levokari siirtyi Kazakstanin mestaruussarjassa pelaavan Aristan Temirtaun joukkueeseen.[36][37] Marraskuussa hänen sopimuksensa kuitenkin purettiin yhteisymmärryksessä seuran kanssa.[38] Vain päivää myöhemmin Levokari siirtyi Tanskan Metal Ligaen -joukkue SønderjyskE Ishockeyn riveihin.[39] Hän pelasi siellä vain yhden runkosarjaottelun, mutta oli joukkueen mukana myös Continental Cupin ajan. Levokarin tehot 1+1=2 kolmessa ottelussa riitti SønderjyskE:n sisäisen pistepörssin voittoon. Marraskuun loppupuolella hän palasi Suomeen ja siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Mestis-joukkue KooKoohon.[40] Levokarin siirron taustalla oli myös perhesyyt.[41] Hän voitti kauden päätteeksi Mestiksen-mestaruuden. Kausi 2014–2015 päättyi Mestis-hopeaan.[7]
Kaudeksi 2015–2016 Levokari siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Suomi-sarjajoukkue Imatran Ketterään.[42] Hän nousi joukkueen kapteeniksi. Levokari voitti kauden päätteeksi Suomi-sarjan hopeaa.[7] Kauden jälkeen, maaliskuun 2016 lopulla hän ilmoitti lopettaneensa pelaajauransa ja siirtyvänsä kaudeksi 2016–2017 Ketterän apuvalmentajaksi Jarno Mensosen johtamaan valmennustiimiin.[5][6]
Levokari on pelannut kaksi nuorten maaottelua.[7]
Levokari on naimisissa Riina-Maria Metson kanssa ja uusperhe asuu Mikkeliin kuuluvassa Ristiinassa. Levokarilla on edellisestä liitostaan vuonna 2003 syntynyt poika ja Metsolla kaksi teini-ikäistä lasta. Vuonna 2021 Levokarilla diagnosoitiin aivovamma. Hän kärsii kallonsisäisen vamman myöhäisvaikutuksista, jotka ovat suurella todennäköisyydellä syntyneet jo vuonna 2005, kun hän sai kiekon päähänsä. Hän kärsii esimerkiksi lähimuistin menetyksistä. Vaimo toimii miehensä omaishoitajana. [43]
Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | ||
1996–1997 | Ässät | SM-liiga | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||
1997–1998 | Ässät | SM-liiga | 16 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
1998–1999 | Ässät | SM-liiga | 27 | 0 | 2 | 2 | 8 | – | – | – | – | – | ||
1999–2000 | Ässät | SM-liiga | 51 | 3 | 2 | 5 | 80 | – | – | – | – | – | ||
2000–2001 | Ässät | SM-liiga | 12 | 1 | 0 | 1 | 12 | – | – | – | – | – | ||
Jokerit | SM-liiga | 10 | 0 | 0 | 0 | 6 | – | – | – | – | – | |||
Kiekko-Vantaa | Mestis | 22 | 3 | 6 | 9 | 68 | 3 | 0 | 1 | 1 | 6 | |||
2001–2002 | HIFK | SM-liiga | 29 | 3 | 5 | 8 | 86 | – | – | – | – | – | ||
2002–2003 | Chicago Wolves | AHL | 6 | 0 | 1 | 1 | 12 | – | – | – | – | – | ||
Greenville Grrrowl | ECHL | 4 | 0 | 0 | 0 | 8 | – | – | – | – | – | |||
Syracuse Crunch | AHL | 45 | 4 | 6 | 10 | 88 | – | – | – | – | – | |||
2003–2004 | Syracuse Crunch | AHL | 28 | 0 | 3 | 3 | 49 | – | – | – | – | – | ||
Wilkes-Barre/Scranton Penguins | AHL | 27 | 3 | 4 | 7 | 54 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||
2004–2005 | Ässät | SM-liiga | 49 | 2 | 2 | 4 | 181 | 2 | 0 | 0 | 0 | 6 | ||
2005–2006 | Lukko | SM-liiga | 36 | 1 | 3 | 4 | 106 | – | – | – | – | – | ||
2006–2007 | KooKoo | Mestis | 1 | 1 | 0 | 1 | 4 | – | – | – | – | – | ||
SaiPa | SM-liiga | 29 | 3 | 1 | 4 | 115 | – | – | – | – | – | |||
2007–2008 | SaiPa | SM-liiga | 48 | 1 | 7 | 8 | 137 | – | – | – | – | – | ||
2008–2009 | SaiPa | SM-liiga | 32 | 2 | 4 | 6 | 68 | – | – | – | – | – | ||
SaiPa | SM-liiga Q | – | – | – | – | – | 3 | 1 | 2 | 3 | 8 | |||
2009–2010 | SaiPa | SM-liiga | 56 | 7 | 10 | 17 | 94 | – | – | – | – | – | ||
2010–2011 | SaiPa | SM-liiga | 40 | 1 | 4 | 5 | 87 | – | – | – | – | – | ||
2011–2012 | SaiPa | SM-liiga | 51 | 3 | 7 | 10 | 105 | – | – | – | – | – | ||
2012–2013 | KalPa | SM-liiga | 10 | 0 | 0 | 0 | 16 | – | – | – | – | – | ||
2013–2014 | Aristan Temirtau | Kazakstan | 8 | 0 | 1 | 1 | 0 | – | – | – | – | – | ||
SønderjyskE Ishockey | Tanska | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||
KooKoo | Mestis | 27 | 1 | 9 | 10 | 55 | 6 | 0 | 0 | 0 | 10 | |||
2014–2015 | KooKoo | Mestis | 45 | 2 | 5 | 7 | 93 | 2 | 0 | 0 | 0 | 14 | ||
2015–2016 | Ketterä | Suomi-sarja | 28 | 5 | 18 | 23 | 55 | 4 | 0 | 0 | 0 | 14 | ||
12 kautta | yhteensä | SM-liiga | 497 | 27 | 47 | 74 | 1101 | 3 | 0 | 0 | 0 | 6 | ||
4 kautta | yhteensä | Mestis | 95 | 7 | 20 | 27 | 220 | 11 | 0 | 1 | 1 | 30 | ||
2 kautta | yhteensä | AHL | 106 | 7 | 14 | 21 | 203 | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 |