Peak District

Peak District on ylänköalue Keski- ja Pohjois-Englannissa. Suurin osa siitä sijoittuu Derbyshiren kreivikuntaan. Alueen tärkeimmät osat muodostavat Peak Districtin kansallispuiston, joka on Britannian vanhin kansallispuisto, perustettu vuonna 1951.[1] Puiston pinta-ala on 1 438 neliökilometriä.[2]

Maisema High Peakin alueelta.

Koska lähistöllä on paljon asutusta etenkin Suur-Manchesterin, Sheffieldin ja Lancashiren kreivikunnan alueella, ja liikenneyhteydet ovat hyvät, Peak District on erittäin suosittu kansallispuisto. Siellä käy vuosittain noin 22 miljoonaa matkailijaa, mikä tekee siitä maailman toiseksi käytetyimmän kansallispuiston Japanin Fujivuoren jälkeen. Noin 20 miljoonaa ihmistä asuu alle tunnin ajomatkan päässä Peak Districtistä.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhimmat asutuksen jäänteet on ajoitettu radiohiiliajoituksella mesoliittiselle kaudelle 6000 vuotta eaa. Neoliittiselta kaudelta, noin 3500 eaa, on säilynyt kokonainen asuinpaikka hirsirakennusten jäänteineen. Muut kivikauden löydöt ovat enimmäkseen työkaluja ja niiden tekemisestä jääneitä merkkejä.[4]

Peak Districtillä on paljon pronssikautisia kivikehiä ja rautakautisten linnoitusten jäänteitä, joista tunnetuin on Mam Torin kukkulalinnoitus. Roomalaiskaudelta jäänteitä on vähemmän, mutta saksien valtakaudelta on muistoja varsinkin kirkkojen ympäristössä. Normannikaudelta ja keskiajalta säilyneitä muinaismuistoja on taas vähemmän.[5][4] Peverilin linna Castletonissa on rakennettu vuonna 1086.[1]

1800-luvun lopulla alueelle rakennettiin kolme suurta tekojärveä: Ladybower, Derwent ja Howden.[6] National Trust omistaa puiston alueesta 12 %. Vuonna 1932 Peak Districtin Kinder Scoutissa oli mielenosoitus, joka lopulta johti vaeltamista ja retkeilyä rajoittaneen lainsäädännön muuttamiseen.[3]

Luonto ja maankäyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peak District muodostaa Penniinien eteläosan, ja pääosa alueesta on yli 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Korkein kohta on Kinder Scout, 636 metriä. Vaikka "Peak" tarkoittaa vuorenhuippua, maastolle eivät ole ominaisia terävät huiput vaan pikemminkin kumpuilevat muodot. Kallioperän mukaan ylänköalue voidaan jakaa pohjoisen Dark Peak -alueeseen, joka on enimmäkseen karkearakeista hiekkakiveä, ja eteläisempään White Peakiin, jossa kallioperä on kalkkikiveä.[6]

Dark Peakin alueelle on tyypillistä kanervanummi ja turvepitoinen maa-aines. Siellä laidunnetaan lampaita ja metsästetään riekkoja. White Peakin kalkkikivialueella on enemmän viljelysmaita ja siellä pidetään etenkin maitokarjaa. Jyrkissä laaksoissa kasvaa lehtipuita, ja tekoaltaiden rannoilla on istutettuja havupuumetsiköitä. Kalkkikiven joukossa on lyijysuonia, joita on louhittu jo roomalaisajoista alkaen. Pääosa Peak Districtin asutuksesta sijoittuu White Peakin puolelle.[6]

Kansallispuiston alueella toimii 1800 maatilaa, joista useimmat ovat Britannina mittakaavassa pieniä (alle 40 hehtaaria). Alueella on kymmenen louhosta ja useita pieniä kaivoksia. 55 tekojärveä kattavat yli kaksi hehtaaria, ja niistä johdetaan päivittäin 450 miljoonaa litraa vettä lähiseudun kaupunkeihin.[7]

Peak Districtiltä on louhittu erilaisia kaivannaisia esihistoriallisista ajoista alkaen. Pronssikaudella on kaivettu kuparia ja ilmeisesti myös lyijyä. Joissakin alueelta löytyneissä lyijyesineissä on roomalaisten kaiverruksia.[8]

Nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chatsworth House

Peak Districtin alueella on kuuluisia aateliskartanoita kuten Chatsworth House ja Hardwick Hall,[9] sekä kylpyläpaikkoja kuten Buxton ja Matlock Spa. Matlockista Rowsleyhyn kulkee edelleen höyryjuna,[10] Crichissä on raitiovaunumuseo ja Matlock Bathissa kaivosmuseo. Jotkut tippukiviluolat ovat avoinna yleisölle, esimerkiksi Castletonissa.[1]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaeltajia Derwntin tekojärven yläpuolella.

Kansallispuiston suurin taajama on Bakewell. Alueella on yhteensä yli 3200 kilometriä merkittyä ja hoidettua vaellusreitistöä. Reittejä kehitetään sopivammaksi myös liikuntarajoitteisille esimerkiksi korvaamalla kivimuurien yli vieviä tikkaita jalankulkuveräjillä.[3] Kansallispuistossa on perinteisesti myös ratsupolkuja, ja viime aikoina maastopyöräilijän ovat hyödyntäneet niitä enenevässä määrin. Pyöräilyreittejä parannetaan vuosina 2009–2011 hankkeella, johon sijoitetaan 1,25 miljoonaa puntaa.[11]

Dark Peakin kalliojyrkänteet ovat kiipeilijöiden suosiossa. Tekojärvillä harrastetaan purjehdusta, melomista ja kalastusta.[6] Osa Dark Peakista on kuitenkin suljettuna vaeltajilta riekonmetsästyskaudella eli 12. elokuuta – 10. joulukuuta.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c The Peak District and the Peak District National Park Peak Disrtict & Derbyshire. Arkistoitu 2.6.2010. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Who we are (Arkistoitu – Internet Archive) Peak District National Park Authority
  3. ↑ a b c d Public paths in the Peak District National Park Peak District National Park Authority. Arkistoitu 31.3.2009. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Settlements Through Time Peak District National Park Authority. Arkistoitu 5.7.2010. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Peak District Archeology Taste of Peak District
  6. ↑ a b c d About the Peak District (Peak District Tourist Information and Accommodation) Derbyshire UK.
  7. ↑ Types of Land Use (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Mining in the Peak District Taste of Peak District
  9. ↑ Derbyshire and Peak District Country Houses and Gardens Derbyshire UK
  10. ↑ Peak Rail
  11. ↑ Pedal power to help residents and visitors lead more active lifestyles 7.10.2009. Peak District National Park Authority. Arkistoitu 7.7.2011. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]