Pekilosieni
| Paecilomyces variotii | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota |
| Luokka: | Eurotiomycetes |
| Alaluokka: | Eurotiomycetidae |
| Lahko: | Eurotiales |
| Heimo: | Trichomaceae |
| Suku: | Paecilomyces |
| Laji: | variotii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Pekilosieni viittaa tiettyyn eristettyyn mikrosienikantaan, joka kuuluu Paecilomyces variotii -lajiin.[2] Kyseisen mikrosienikannan eristi aikoinaan suomalainen Oy Keskuslaboratorio 1960-luvulla alkaneessa kehitysprojektissa, jonka tarkoituksena oli löytää kilpailukykyinen menetelmä proteiinin valmistamiseksi hiilihydraattipitoisista liuoksista.[3] Menetelmä patentoitiin ja sitä käytettiin teollisessa mittakaavassa vuosina 1975–1991 Jämsänkoskella ja Mäntässä puhdistamaan sulfiittittisellun valmistuksessa syntyvä sivuvirta ja tuottamaan proteiinia käytettäväksi eläinrehutuotteissa.[4] Proteiinituotetta markkinoitiin ja myytiin Suomessa ”Pekilo”-tavaramerkin alla. Tuotanto kuitenkin lopetettiin vuonna 1991 viimeisen sulfiittiselluloosa-prosessin sulkeutuessa Mäntässä.[5] Mäntässä ollut pekilotehdas toimii nykyään kulttuurikeskuksena, jonka nimenä on Pekilo.[6]
Nykyisin oikeudet Pekilo-proteiinituotteessa käytettyyn mikrosienikantaan omistaa suomalainen startup-yritys eniferBio Oy, joka kehittää ratkaisua kestävästi tuotetun ravintoproteiinin valmistamiseksi korvaamaan soijaproteiinia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 9.6.2010
- ↑ Paecilomyces variotii mycobank.org. Mycobank. Viitattu 9.6.2010. (englanniksi)
- ↑ Kemia - Kemi, n:o 6, 1974.
- ↑ J. Koivurinta, R. Kurkela, P. Koivistoinen, M. Holasová &. J. Blattná: Bread baking properties of Pekilo, a microfungus biomass from Paecilomyces varioti. Food, 2006, 24. vsk, nro 7, s. 597–606. Tiivistelmän verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Pekilotehdas museo24.fi. Museo24. Viitattu 9.6.2010.
- ↑ Pekilo pirkankylat.fi. Pirkan Kylät ry. Viitattu 9.6.2010.[vanhentunut linkki]