Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: raaka linkkilähde kunnostettava |
Pelicans | |
---|---|
Perustettu | 1891 Viipurissa, Lahteen 1945 |
Entiset nimet |
Viipurin Reipas 1891–1964 Lahden Reipas 1964–1975 Kiekkoreipas 1975–1989 Hockey Reipas 1989–1992 Reipas Lahti 1992–1996 |
Kaupunki | Lahti |
Kotiareena | Isku Areena |
– kapasiteetti | 4403 |
Sarja | SM-liiga |
Värit | |
Toimitusjohtaja | Lauri Pöyhönen [1] |
Puheenjohtaja | Tommi Kurkaa [1] |
Päävalmentaja | Juhamatti Yli-Junnila |
Kapteeni | Miika Roine |
Media |
Etelä-Suomen Sanomat Radio Voima |
SM-mitalit | |
Hopeaa | 3 (2012, 2023, 2024) |
Pelicans on lahtelainen jääkiekkoseura, joka on pelannut SM-liigassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1999 lähtien. Seuran juuret ulottuvat aina 1800-luvulle asti, sillä Pelicans on yksi Viipurin Reippaan jälkeläisistä. Joukkue tunnettiin kevääseen 1996 asti Reippaan eri nimiversioilla, mm. taloudellisten seikkojen takia, kunnes nimi vaihdettiin markkinointi- ja imagosyistä Pelicansiksi. Reipas voitti vuonna 1966 jääkiekon Suomen Cupin. Pelicans on saavuttanut toistaiseksi kolme hopeamitalia SM-liigassa kausina 2011–2012, 2022–2023 ja 2023–2024.
Reipas Lahti perustettiin keväällä 1992 toimittaja Kari Naskisen johdolla ja mukana oli lahtelaisia kiekkovaikuttajia, kun Kiekkoreippaalta periytynyttä edustusjoukkuetta kolme edellisvuotta hallinnoinut Hockey Reipas Oy ajautui konkurssiin 5,7 miljoonan markan velkojen seurauksena. Joukkue sinnitteli SM-liigassa vuodet 1990–1994 ja putosi I-divisioonaan keväällä 1994 jäätyään viimeiseksi liigakarsinnoissa.lähde?
Paluu ylimmälle sarjatasolle tapahtui keväällä 1999, kun Pelicans pudotti kuopiolaisen KalPan 1. divisioonaan suoraan otteluvoitoin 3–0. Joukkuetta valmensi tuolloin Kari Eloranta. Vaikka Pelicans hävisi liigakarsinnat Oulun Kärpille voitoin 1–3 keväällä 2000, joukkue säilytti liigapaikkansa, koska liiga laajennettiin 13 joukkueen suljetuksi sarjaksi.lähde?
Seuraavat kaksi kautta olivat joukkueen siihen mennessä menestyksekkäimmät, kun vuonna 2001 Pelicans sijoittui kahdeksanneksi ja seuraavana vuonna viidenneksi, joka on kautta aikojen kolmanneksi paras lahtelaiskausi SM-liigassa. Niiden jälkeen Eloranta siirtyi Sveitsiin valmentamaan Rapperswilin joukkuetta.lähde?
Kaudella 2004–2005 oli NHL:n työsulku, mikä aiheutti myös mielenkiintoa Lahdessa mahdollisten vahvistuksien kannalta. Lahdessa nähtiinkin lopulta kolme NHL-pelaajaa: yksi kautta aikain vihatuin jääkiekkoilija NHL:ssä, Sean Avery, keskinkertainen vahvistus Zdenek Blatny ja myöhemmin merkittävään osaan organisaatiossa noussut Pasi Nurminen. Heistä varsinkin Avery jätti Lahteen harvinaisen mielikuvan vahvistuksesta. Avery pelasi joukkueessa kaksi peliä tehoin 3+0, mukaan lukien 26 jäähyminuuttia, jättäen joukkueen yllättäen ilman mitään syytä ja myöhemmin haukkuen koko Pelicans-organisaation ja SM-liigan. [2] Pasi Nurminen pelasi joukkueessa alkukauden ajan ollen yksi joukkueen parhaimpia, mutta joutui siirtymään pois 16 pelin jälkeen Suomen verotuskäytännön vuoksi. [3]
Kausi oli kuitenkin pettymys. Joukkueessa pelasi kauden aikana lukuisia eri pelaajia mikä sotki pelitapaa; joukkueessa vain 16 pelaajaa pelasi yli 45 ottelua kauden aikana. [4] Joukkueen ykkösketjuna toimi lopulta Tommi Hannus – Sami Salonen – Daniel Widing. Kyseisten pelaajien taitotaso oli kuitenkin työsulkukaudella auttamatta jäljessä vastustajien tehoketjuista: kolmikosta kukaan ei saanut yli 30 tehopistettä. Voittoja tuli lopulta vain seitsemän ja Pelicans sijoittui sarjassa viimeiselle sijalle.lähde?
Kaksi huonommin mennyttä kautta aiheuttivat lopulta aikaisemman velkataakan kanssa sen, että Pelicans hakeutui yrityssaneeraukseen keväällä 2005. Yrityssaneeraus aiheutti paljon keskustelua koskien SM-liigan myöntämää 400 000 euron pääomalainaa, jonka myöntäminen nähtiin epäreiluna muita heikossa taloustilanteessa olleita seuroja kohtaan.[5][6]
Uudet omistusjärjestelyt saatettiin lopulta päätökseen huhtikuussa 2005, kun seuran uudeksi pääomistajaksi tuli entinen NHL-ammattilainen Pasi Nurminen.[7] Kaudelle 2005–2006 Pelicans uudistui johtoporrastasoa myöten täysin, mistä merkittävimpänä muutoksena voidaan mainita Ilkka Kaarnan tulo Pelicansin toimitusjohtajaksi ja Hannu Aravirran tulo päävalmentajaksi epäonnistuneen Jami Kaupin tilalle 7. tammikuuta 2006 alkaen.lähde?
Pelaajarintamalle saatiin myös vahvistuksena yksi Pelicansin edellisen menestyskauden tehokkaimmista pelaajista: Tommi Turunen. Turunen oli kuitenkin yhtä suuri pettymys kuin epäonnistunut valmentajakokeilu. Turusen 15 pistettä 55 pelissä eivät täyttäneet ennakkoon asetettuja osoituksia. Vastaavasti yksi Pelicansin kautta historian parhaista pistemiehistä, Toni Saarinen, poistui joukkueesta Itävaltaan. [8] Aravirran tulo nosti Pelicansin pelaamisen uudelle tasolle, ja joukkue oli yksi kevätkauden menestyneimmistä joukkueista piste per ottelu -mittarilla mitattuna.lähde?
Pelicansin menestys ja Aravirran tulo näkyivät myös rahallisesti, sillä Pelicans teki nykyisen nimen alla yhtiön historian parhaan tilikauden kaudella 2005–2006, vaikka sarjasijoitus oli vasta 12:s. Voitollinen tulos oli 103 651 euroa [9]. Merkittävin tekijä voitolliseen tulokseen oli liikevaihto, joka kasvoi edellisestä kaudesta lähes 40 prosenttia.lähde?
Kauden loputtua nähtiin myös lahtelaisten juniorimyllyn ensimmäisiä helmiä pitkään aikaan, kun joukkueen parhaat pistemiehet olivat jo aikaisemmin A-junioreissa pisteitä tehtailleet Tuomas Santavuori ja Jesse Saarinen.lähde?
Pelicans sai kauden alussa monille lahtelaisille mieluisen vahvistuksen, kun yksi kautta aikain parhaista lahtelaisista kasvateista, Marko Jantunen, palasi kahden vuoden sopimuksella Lahteen.[10] Joukkueeseen siirtyi myöhemmin Pelicansissa suureen rooliin nouseva kauden 2005–2006 hopeamitalisti, Leo Komarov. Kauden aikana joukkue hankki myös Tapparasta ylijäämäpuolustajaksi jääneen Anssi Salmelan paikkaamaan puolustuspään loukkaantumisia.[11] Salmela pelasikin vastoin odotuksia loistokauden Lahdessa, pääsi kauden aikana maajoukkueleiritykseen [12] ja myöhemmin siirtyi kaudeksi 2008–2009 New Jersey Devilsin organisaatioon.lähde?
Kokonaisuutena kausi 2006–2007 oli Pelicansille tuloksellisesti paras moneen vuoteen. Joukkue eteni SM-liigan pudotuspelien karsintakierrokselle runkosarjasijalla 10. Karsintakierroksella vastaan tuli Pelicansille tilastojen valossa vaikea vastustaja, TPS. Lahtelaiset kuitenkin voittivat turkulaiset otteluvoitoin 2–0 ja etenivät puolivälieriin Kärppiä vastaan. Kärpät oli kuitenkin liian kova vastus edeten 4–0-voitoin välieriin. Taloudellisesti kausi oli positiivinen, mistä yhtenä osoituksena oli kasvanut yleisömäärä; 4 042, joka ylitti selvästi budjetoidun 3 400:n. Kasvua edelliseen kauteen oli 587 katsojaa. Myös Pelicansin A-nuoret voitti Suomen mestaruuden keväällä 2007. Se oli seurahistorian ensimmäinen A-nuorten SM-kulta.[13]
Kauden 2007–2008 Pelicansin joukkue kärsi vain vähän pelaajamuutoksista; pitkälti edellisen kauden hyvän menestyksen ja jo aikaisemmin sovittujen pidempien sopimusten ansiosta. Merkittävimmät muutokset joukkueessa tapahtuivat puolustukselle, josta poistuivat Sami Helenius ja Anssi Salmela. Paluun joukkueeseen teki Pelicansin edelliseltä menestysajalta tuttu Jan Latvala, jonka kanssa solmittiin kaksivuotinen sopimus.lähde?
Sopimuksen julkistamisen yhteydessä Pelicans ilmoittikin etsivänsä aktiivisesti enää yhtä kovan tason hyökkääjää Latvalan ja aikaisempien hankintojen lisäksi. Tämä hankinta toteutui myöhemmin kanadalaisena Evan Schwabena. Pelicansin toimitusjohtaja Ilkka Kaarna totesi Etelä-Suomen Sanomien 3. toukokuuta 2007 julkaistussa haastattelussa kuitenkin, että joukkue on täysin valmis vasta 1. tammikuuta 2008.lähde?
Kausi päättyi lahtelaisittain hyvin lopullisen runkosarjasijoituksen oltua kuudes. Pudotuspeleissä Pelicansia vastaan asettui Jokerit, joka oli kuitenkin parempi vieden voitot lukemin 4–2 helsinkiläisille. Pudotuspelit eivät kuitenkaan muuttaneet merkittävästi lopullista sarjataulukkoa, joten Pelicansin lopullinenkin sijoitus oli kuudes. Sijoitus oli paras sitten kauden 2001–2002, jolloin Kari Eloranta luotsasi Pelicansin sijalle viisi.lähde?
Ennen kauden 2008–2009 alkua Pelicans esiintyi hillitysti pelaajamarkkinoilla noudattaen pienen pelaajavaihtuvuuden taktiikkaa. Merkittävimpinä menetyksinä voidaan pitää maalivahti Antti Niemen siirtymistä NHL-seura Chicago Blackhawksin organisaatioon ja viime kauden joukkueen parhaimmistoon kuuluneen Matias Lopin paluuta kasvattajaseuraansa (HIFK:iin)[14]. Vastaavasti uusina pelaajina Lahteen tulivat Ruotsista kaksikko Lasse Pirjetä ja Jari Kauppila, joista Kauppila oli jo entuudestaan lahtelaisille tuttu kasvo.[15] Maalivahtikaksikkokin uusiutui kokonaan Tommi Nikkilällä ja Jokereiden junioriorganisaatiosta tulleelta Niko Hovisella.[16][17]
Alkukausi 2008–2009 oli Pelicansin osalta aikaisempiin vuosiin verrattuna murheellinen. Pelicans sijoittui joulutauolle mentäessä sijalle 12. Aikaisempiin vuosiin verrattuna SM-liiga oli kuitenkin tasaisempi, joten 12. sija ei ollut kovinkaan kaukana kärjestä, sillä 6. ja 13. sija olivat vain kahdeksan pisteen päässä toisistaan. Merkittävänä tekijänä heikkoon sijoitukseen olivat muun muassa Lasse Pirjetän loukkaantuminen vain seitsemän pelin jälkeen [18] ja Toni Koivusen [19] loukkaantuminen lokakuun puolivälissä.lähde?
Keskushyökkääjien loukkaantumisia paikkaamaan Pelicans hankki joulutaukoon saakka vuokralle Tapparasta Arsi Piispasen, joka oli pettymys monelle Pelicansin fanille.[20][21] Piispasen tehot olivatkin heikot vahvistukselle; 12 peliä tehoin 1+1. Vastauksena Pelicans-fanien toivomuksiin kunnollisista hankinnoista, seura hankki tšekkihyökkääjät Michal Birnerin ja Jakub Sindelin marras-joulukuun vaihteessa. [22][23] Vahvistuksista Sindel oli lahtelaiselle yleisölle mielenkiintoinen, koska hänen isänsä Jaromír Šindel oli Pelicansin edeltäjän Hockey Reippaan maalivahti vuosina 1989–1992 ja myöhemmin osa Pelicansin A-nuorten valmennusta vuonna 2006.[24]
Pelicansin epäonni pelaajarintamalla kuitenkin jatkui, kun vahvistukseksi hankittu Michal Birner loukkaantui joukkueen harjoituksissa SM-liigan joulutauon aikana 18. joulukuuta.[25] Pari viikkoa tämän jälkeen Pelicans teki yllättävän ilmoituksen, kun vuokralla olleen Arsi Piispasen vuokrasopimus muutettiin loppukauden kestäväksi ja samalla kattamaan myös kauden 2009–2010 [26]. Jatkosopimus herätti samanlaisen keskustelun fanien joukossa kuin mitä ensimmäinen ilmoitus Piispasen liittymisestä joukkueeseen aiheutti.lähde?
Ensimmäiset askeleet seuraavalle kaudelle otettiin 2. helmikuuta 2009, kun Pelicans julkisti tulevien kahden seuraavan kauden päävalmentajan olevan Mika Toivola [27]. Toivolan saapuminen Lahteen oli kiertänyt pitkään huhuna, varsinkin kun Hannu Aravirran poistuminen Pelicansin organisaatiosta oli ollut pitkään tiedossa. Samassa yhteydessä Pelicans ilmoitti myös, että nykyisen valmennustiimin jäsenet Pasi Räsänen ja Pasi Nurminen jatkavat samoissa rooleissa myös Toivolan valmennuskaudella. Pelaajarintamalla ilmoitettiin yksivuotiset jatkosopimukset maalivahti Tommi Nikkilän ja hyökkääjä Leo Komarovin kanssa.lähde?
Runkosarjan päätyttyä Pelicansin sijoitus oli yhdeksäs, mikä tarkoitti joukkueen pääsemistä "Villi kortti" -kierroksena tunnetulle pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Vastaan asettui runkosarjassa paremmin sijoittunut Ilves. Ensimmäinen osaottelu alkoi masentavasti Pelicansin osalta, kun Ilves siirtyi kahdesti johtoon Masi Marjamäen tekemillä maaleilla. Pelicans kuitenkin kokosi rivinsä kolmannessa erässä ja nousi lopulta voittoon Henri Heinon tekemällä voittomaalilla ajassa 51.48.lähde?
Toinen osaottelu pelattiin Lahdessa. Ottelusta muodostuikin maalivahtien taistelu, kun Ilveksen Hannu Toivonen nollasi lahtelaiset ja siirsi ottelun jatkoajalle, missä Ilves teki lahtelaisittain katkeran jatkoaikamaalin. Kolmas osaottelu oli sarjan ratkaiseva ottelu, ja se näyttikin olevan lahtelaisten hallussa, kun Pelicans pääsi 0–2-johtoon ennen toisen erän loppua. Ilves tasoitti kuitenkin pelin ja siirsi ottelun jälleen kerran jatkoajalle. Tällä kertaa lahtelaiset olivat kuitenkin parempia, kun Olli Julkunen laukoi ajassa 74.34 "200 000 euron" maalin ja hankki voiton Pelicansille[28].
Puolivälierissä Pelicansia vastaan asettui runkosarjassa toiseksi sijoittunut Espoon Blues. Ottelusarjan piti olla "läpihuutojuttu" Bluesin osalta ja ottelusarjan piti katketa suoraan 4–0[29][30]. Lahtelaiset olivat kuitenkin toista mieltä jo heti ottelusarjan alkaessa, kun Pelicans voitti ensimmäisen ottelun maalein 0–1.lähde?
Ottelusarjasta muodostui tiukka vierasvoittojen sarja, jossa kumpikaan seuroista ei saanut kotivoittoa. Ensimmäinen mahdollisuus sarjan katkaisemiseen tuli Pelicansille sarjan kuudennessa ottelussa. Ottelu alkoi taas kerran Pelicansin osalta hyvin, kun lahtelaiset pääsivät 2–1 johtoon ottelun puolivälissä. Tämän jälkeen alkoikin Pelicansin alamäki. Ottelu päättyi pudotuspelitasolla harvinaisiin lukemiin 2–7. Seuraavassa ottelussa sama tahti jatkui, kun Blues teki ensimmäisessä erässä peräti seitsemän maalia. Ottelun lopullinen tulos 8–2 varmisti Pelicansin kauden päättymisen ja lopullisen sarjasijoituksen (7.).lähde?
Kautta 2009–2010 koskevat ensimmäiset ilmoitukset saatiin jo 7. huhtikuuta, kun Pelicans tiedotti neljän pelaajan jatkosopimukset[31]. Kaksivuotiset jatkosopimukset tehtiin Jan Latvalan, Kari Sihvosen ja Henri Heinon kanssa. Lahtelaisikoni Toni Koivusen sopimusta jatkettiin vuodella. Pelicansilla oli kasassa 22 pelaajasopimusta, mikä tarkoitti samalla, että vaihtuvuus pelaajistossa jäi edellisten kausien tapaan hyvin pieneksi.lähde?
Samassa yhteydessä Pelicans uutisoi, että se juhlistaa neliosaisella juttusarjalla 10 vuotta aiemmin tapahtunutta (11.4.1999) nousuaan SM-liigaan[32].
Ennen kauden alkua Pelicans teki pari merkittävää pelaajasopimusta. Yksi kärkihankinnoista oli paluun SM-liigaan tehnyt Dwight Helminen, joka pelasi viimeksi kaudella 2007–2008 JYP:issä. Lisäksi joukkueeseen palasi kahden välivuoden jälkeen Matias Loppi. Hän siirtyi kuitenkin myöhemmin kauden aikana HPK:hon. Myös Jakub Sindel teki paluun joukkueeseen. Kolmen edellä mainitun pelaajan lisäksi joukkueeseen saapui pitkään NHL:ssä pelannut Mike York. York oli kuitenkin kauden alussa muutaman ottelun sivussa loukkaantuneena.lähde?
Päävalmentaja Mika Toivola vapautettiin valmentajanvastuustaan 24. lokakuuta 2010 ja hänen tilalleen tuli ennen joukkueen apuvalmentajana toiminut Pasi Räsänen.[33] Toivolan potkujen hetkellä Pelicans oli hävinnyt kuusi ottelua peräkkäin ja vajonnut liigassa viimeiseksi ottelupistekeskiarvolla 1,07.lähde?
Tammikuussa 2011 Pasi Räsänen ilmoitti, että hän ei jatka Pelicansissa enää kauden 2010–2011 jälkeen.[34]. Pelicans julkisti maaliskuussa tiedon, että se oli tehnyt HIFK:n valmentaja Kari Jalosen kanssa suullisen sopimuksen Pelicansin valmentamisesta. Jalonen kuitenkin siirtyi KHL-seura Torpedo Nižni Novgorodiin. Pelicans sai tämän jälkeen solmittua yksivuotisen sopimuksen TPS:n mestaruuteen vuonna 2010 luotsanneen ja syksyllä 2010 KHL:n Lokomotivista potkut saaneen Kai Suikkasen sekä TPS:n valmentajana toimineen Riku-Petteri Lehtosen kanssa.[35]
Pelicans sijoittui runkosarjassa viimeiseksi joukkueeksi jääden yhden pisteen päähän toiseksi viimeiseksi sijoittuneesta TPS:stä. Näin ollen Pelicans joutui liigakarsintaan, jossa joukkue kohtasi Mestiksen mestaruuden voittaneen Vaasan Sportin.[36] Kausi oli joukkueen huonoin yli viiteen vuoteen. Joukkue oli viimeksi runkosarjan viimeinen kaudella 2004–2005.[37]
Joukkueen kauden valopilkuiksi voidaan laskea muun muassa maalivahti Niko Hovinen, joka pelasi kauden torjuntaprosentilla 92,40 ja maalikeskiarvolla 2,59 maalia/ottelu. Torjuntaprosenttitilastossa Hovinen oli koko liigan yhdeksänneksi paras.[38] Myös Antti Tyrväinen pelasi kokonaisuutena kelpo kauden. Hän johti kauden alussa koko liigan maalipörssiä[39] ja sijoittui Pelicansin sisäisessä pistepörssissä kuudenneksi tehoin 14+9.[40] Toisaalta hän myös "voitti" liigan jäähypörssin otettuaan 186 jäähyminuuttia.[41]
Huippuhankintoina pidetyt pelaajat eivät kuitenkaan pelanneet tasolla, jota heiltä odotettiin. Helminen teki yhteensä 28 pistettä[42], mikä oli pettymys verrattuna siihen, miten monta pistettä hän teki edellisellä liigakaudellaan. Myös Lopin pisteet jäivät odotetusta. Hän teki joukkueessa ollessaan 36:ssa ottelussa yhteensä 19 pistettä, mikä jäi paljon hänen edellisen Pelicans-kautensa saldosta. Yorkin alkukausi oli tahmea liigavauhtiin totutellessa. Loppukautta kohti tehot paranivat, mutta 27 pistettä 52:ssa ottelussa [42] olivat "NHL-pelaajalle" vaatimattomat. Liigakarsinnassa syntyi neljässä ottelussa seitsemän pistettä.[43] Voidaan sanoa, että Mike Yorkista tuli lopulta Pelicansin pelastaja. Sindel oli ainoa, joka "jatkoi siitä, mihin oli jäänyt". Hän kantoi suurimman osan kaudesta joukkueen kultakypärää ja teki kauden aikana lopulta 33 pistettä.[42]
Pelicans voitti liigakarsinnan suoraan neljässä ottelussa ja säilytti liigapaikkansa. Pelicans voitti ottelut Sportia vastaan luvuin 4–0, 3–4 ja., 8–3 ja 0–2.[44]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Liiaksi yksityiskohtia. |
Pelicans yllätti median ja muun kiekkokansan, kun joukkue pelasi vahvaa syksyä, ja oli runkosarjassa sijoilla 1–3. Pelicans kerkesi käydä runkosarjan piikkipaikalla, mutta lopulta KalPa vei ykkössijan takaisin. Pelicansin avainpelaajaksi muodostui yhdysvaltalainen Ryan Lasch. Pelicansin lopullinen sijoitus runkosarjassa oli toinen, joka oli lahtelaisjoukkueelle historian paras. Runkosarjavoittaja KalPa oli edellä muutamalla pisteellä. Pelicans kohtasi pudotuspeleissä Oulun Kärpät. Pelicans voitti ensimmäisen ottelun puhtaasti 5–0. Sarja uskottiin olevan Pelicansille läpihuutojuttu, mutta Kärpät paransi peliään edellisestä enemmän, ja tasoitti voitot luvuin 4–3 jatkoerässä, Raksilassa. Kurssi vaihtui selvästi, kun Kärpät voitti kolmannen kohtaamisen Lahdessa luvuin 1–4, ja neljännen kohtaamisen Oulussa myös 4–1. Pelicansin vahva kausi oli jo muuttua keväällä painajaiseksi, kun sarja oli katkolla Lahdessa Kärppien johtaen sarjaa 1–3. Pelicans ei kuitenkaan luovuttanut, vaan otti tahtovoiton kotiyleisön edessä luvuin 4–2. Joukkueet kohtasivat jo seuraavana päivänä Oulussa, jossa Kärpillä oli mahdollisuus lähettää lahtelaiset kesälomille kotiyleisönsä edessä. Ottelusta muodostui valtava trilleri, kun Kärpät johti ottelua 2–0 Joonas Komulaisen ja Joonas Donskoinin maaleilla. Lahtelaiset tulivat kuitenkin rinnalle ja ohi, kun ensin Tero Koskiranta kaventaa 1-2:een. Tämän jälkeen Radek Smolenak iski tasoituksen, ja vain 16 sekuntia myöhemmin Marko Pöyhönen vie lahtelaiset johtoon. Kärpät onnistui kuitenkin tasoittamaan pelin runsas miinutti ennen päätössummeria Jari Viuhkolan iskettyä tasoituksen ilman maalivahtia. Jatkoerää ehdittiin Oulussa pelata viisi minuuttia, kun Smolenak iski voittomaalin, ja tasoitti ottelusarjan 3-3:een. Pelicans ja Kärpät kohtasivat legendaarisessa "game sevenissä", Lahdessa. Pelicans teki sen, mitä monet lahtelaiset toivoivat, ja eteni SM-liigan väliereihin voitettuaan viimeisen ottelun 3–2, ja sarjan 4–3. Samalla Espoo Blues teki historiaa, kun se pudotti KalPan jatkosta, vaikka kuopiolaiset johtivat ottelusarjaa jo selvästi voitoin 3–0. Tällaisesta tilanteesta ei aiemmin oltu noustu tasoihin, eikä voittoon koko liigahistorian aikana.lähde?
Pelicans kohtasi semifinaaleissa Espoo Bluesin. Pelicans voitti ensimmäisen kohtaamisen Lahdessa luvuin 5-3, ja toisen kohtaamisen Espoossa 1–3. Blues kavensi sarjan 2-1:een voitettuaan jatkoerässä kolmannen kohtaamisen luvuin 1-2. Pelicans voitti kuitenkin neljännen pelin Espoossa 4-6, ja finaalipaikka oli lahtelaisille ensi kertaa katkolla Lahdessa. Pelicans huudatti täyttä Lahden Isku-Arenaa, kun se eteni historian ensimmäistä kertaa finaaleihin, ja varmisti seurahistoriansa ensimmäisen mitalin. Pelicans sai vastaansa finaalissa JYPin.lähde?
Finaali alkoi Pelicansille loistavasti, kun se voitti JYPin Lahdessa 2-0. JYP kuitenkin ryhdistäytyi ja löylytti Pelicansin Jyväskylässä peräti 6-2. Kolmas kohtaaminen Lahdessa oli Pelicansille yhtä tuskaa, kun JYP porskutti jälleen selvään 1-4-voittoon. Neljäs kohtaaminen Jyväskylässä tarjosi huikeaa finaaliviihdettä. Radek Smolenak ja Ilkka Pikkarainen veivät Pelicansin 0-2 johtoon, mutta JYP onnistui nousemaan tasoihin. Pelicans koki takaiskun, kun joukkueen pudotuspelien ykkösmaalivahti, Niko Hovinen loukkaantui, ja tilalle luisteli nuori 17-vuotias, Janne Juvonen, joka osottautui huikeaksi maalivahdiksi. Olli Malmivaara onnistui kuitenkin ampumaan läpiajosta kiekon Juvosen taakse, mutta Pelicans iski vielä ja tasoitti ottelun 27 sekuntia ennen loppua. JYPin Harri Pesonen iski lopulta voittomaalin, ja JYPillä oli mahdollisuus voittaa seurahistoriansa toinen Suomen mestaruuden. Viides (ja ratkaiseva) kohtaaminen käytiin Lahdessa, jossa kotijoukkue onnistui iskemään avausosuman Joonas Järvisen avustuksella. Harri Pesonen tasoitti kuitenkin pelin, ja voittaja haettiin jälleen kerran jatkoaerässä. Pelicansin huikea kausi päättyi lopulta hopeajuhlaan, kun Eric Perrin iski JYPin voittomaalin ajassa 66.58, ja samalla jyväskyläläiset voittivat JYPin seurahistorian toisen Suomen mestaruuden. Kai Suikkanen nosti Lahteen suuren kiekkobuumin.lähde?
Pelicans lähti kauteen 2012–2013 täysin uusilla pelaajahankinnoilla, eikä Lahdessa osattu odottaa samanlaista menestystä kuin viime kaudella. Pelicans aloitti kauden vahvasti ja oli sarjassa sijoilla 2-5, mutta syksyn edettyään joukkue tippui aina liigan häntäpäähän. Joukkueesta on lähtenyt kauden mittaan nippu pelaajia. Ryan O'Marra sai lähteä omasta toivomuksestaan, Danny Richmond siirtyi Itävaltaan ja Radek Smolenak Venäjälle, ja kaksikko Lee Goren ja Angelo Esposito saivat kenkää joukkueesta. Kai Suikkanenkaan ei jatka menevän kauden jälkeen Lahdessa, vaan siirtyy todennäköisesti takaisin TPS:ään, missä mies oli voittamassa Suomen mestaruuden kaudella 2009–2010. Pelicans kävi ajoittain kovaa jumbotaistelua Tampereen Ilvestä vastaan, mutta tammikuun tasauskierroksen jälkeen Pelicans onnistui repimään Ilvekseen tukevan piste-eron. Pelicans jahtasi koko kevätkauden vimmatusti pudotuspeliviivaa ja lahtelaiset säilyttivät ohuet mahdollisuudet vielä runkosarjan päätöskierrokselle asti. SaiPan tuli hävitä varsinaisella peliajalla, vastaavasti Pelicansin oli voitettava. Homma meni kuitenkin päinvastoin, ja näin ollen Pelicans jäi pudotuspeliviivasta kolmen pisteen päähän ja mutkikas kausi hopeakevään jälkeen päättyi pettymyksellisesti runkosarjaan.lähde?
Seuraavaksi kaudeksi Pelicans hankki tutun valmentajan, kun Hannu Aravirta palasi Lahteen. [45] Edelliskauden tehomiehistä Pekka Jormakka, Janne Tavi ja Markus Seikola lähtivät. [46][47] Uusina hankintoina tulivat paluunmuuttajat Henri Laurila ja Radek Smoleňák. Lisäksi Tomi Pekkala, Kimmo Koskenkorva ja Juha Leimu. Joukkueeseen liittyivät kesken kauden vielä Pavel Rosa ja Tuomas Santavuori. [48][49][50] Lahtelaisjoukkueen keski-ikä oli liigan korkein: 29,2. [51] Ennen kauden alkua Vili Sopanen taklasi Aravirtaa vahingossa harjoituksissa, ja Aravirran kyynärpää jouduttiin leikkaamaan.[52]
Pelicansia veikattiin ennen kauden alkua sarjan häntäpäähän, mutta joukkue yllätti kaikki ja voitti ensimmäisestä viidestä pelistään jokaisen.[53] Hyvä vire jatkui aina marraskuun alkuun asti, kunnes kultakypärä Smolenak lähti jälleen Venäjälle.[54] Tämän jälkeen Pelicans voitti joulutaukoon mennessä 13 ottelusta vain kaksi. [55] Pahimmillaan tappioputki kesti peräti 11 ottelua. [56] Loppukautta kohti vire parani jälleen ja joukkueesta nousi positiivisia yllättäjiä, kuten Joel Mustonen ja Joonas Alanne.[51] Runkosarjan viimeisessä ottelussa Pelicans voitti Porin Ässät lukemin 6-2 ja sai kotiedun villi-kortti kierrokselle, missä vastaan tuli HIFK Hockey. [57]
Pelicans voitti ensimmäisen ottelun jatkoerässä lukemin 1-0 Janne Ritamäen maalilla. Toisessa ottelussa mentiin niin ikään jatkoerään, missä sankariksi nousi Leimu. Pelicans eteni siis voitoin 2-0 puolivälieriin Tapparaa vastaan. [58] Tapparaa pidettiin sarjassa selvänä ennakkosuosikkina [59], mutta Pelicans taisteli jopa sarjan kuudenteen peliin asti, missä Timo Pärssisellä oli huippupaikka viedä Pelicans seitsemänteen otteluun, mutta Pärssinen ei osunut ratkaisevassa paikassa kiekkoon. Muutama minuutti tästä ja Ville Nieminen ratkaisi voiton Tapparalle. [60] Pelicansin kausi, sekä Hannu Aravirran valmentajaura päättyivät. [61]
Kauteen 2014–2015 valmentajaksi Pelicans pestasi Tomi Lämsän 2+2-vuotisella sopimuksella.[62] Joukkue nuorentui huomattavasti, kun edelliskauden kokeneet pelaajat lähtivät ja joukkueeseen nostettiin enemmän omia junioreita. Pelicansin joukkueen keski-ikä oli huomattavasti nuorempi, kuin edelliskaudella: 25,7. [40] Uusia hankintoja olivat ulkomaalaiset Michal Řepík, Jordan Smotherman ja Tomáš Kudělka. Sekä Mestiksestä tulleet Anrei Hakulinen ja Nico Manelius. [63][64][65][66] Joukkuetta ennakoitiin ennen kauden alkua taistelemaan villi-kortti kierros paikoista [67]
Kauden alku oli vaikea, kun lahtelaisjoukkue oli ensimmäisen neljän kierroksen jälkeen sarjajumbona.[68] Peli parantui hieman kauden edetessä. Joulutauolle mentäessä Pelicans oli sijalla 13,[69] ja kauden päätyttyä sijalla 12. [70] Alkukauden joukkueesta lähti kauden edetessä Tommi Paakkolanvaara ja Tyler Redenbach sekä kaikki ulkomaalaisvahvistukset. [71][72][73][74] Tilalle hankittiin Miika Roine, Teddy Da Costa ja Antti Jaatinen. [75] [41][76] Joukkueessa pelasi kauden mittaan peräti 45 pelaajaa. Joukossa oli paljon liigadebytantteja, joista tuli myöhemmin vakiokokoonpanon pelaajia, kuten Hannes Björninen, Miska Siikonen ja Taavi Vartiainen [77] Päävalmentaja Lämsä irtisanottiin kauden päätteeksi. [78]
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Arkipäivien kotiottelunsa Pelicans pelaa turkoosi-musta-valkoisella paidalla, mustilla housuilla, turkoosi-musta-valko raidallisilla sukilla sekä mustalla kypärällä. Vierasotteluissa joukkueen peliasuna käytettiin valko-musta-turkoosia paitaa, mustia housuja, mustaa kypärää ja valko-musta-turkoosia raidallisia sukkia.lähde?
Pelicans pelaa kaikki lauantaiset kotiottelunsa mustilla "Saturday Night Fever" eli ns. Lauantai paidalla. Ne ovat mustat, ja niissä on logo, joka on musta, mutta siinä on turkoosit ääriviivat. Pelicans oli Liigan ensimmäinen seura, joka otti käyttöönsä tämän NHL:stä tutun kolmannen pelipaidan.lähde?
20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi teetätetty, Lahden Pelicansin nykyinen tunnus, julkaistiin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2016. Logo-uudistuksella joukkueen brändistä pyrittiin luomaan "virtaviivaisempi, modernimpi ja sopivalla tavalla ilkeämpi" vaikutelma. Silloinen toimitusjohtaja, Tomi-Pekka Kolu korosti, että Pelicansissa haluttiin kunnioittaa perinteitä, mutta nykyaikaistaa tunnusta vastaamaan Pelicansin aggressiivista sekä itsevarmaa imagoa. Mainostoimisto Ilmeen suunnittelujohtaja, Markus Heinonen, vastasi logon suunnittelusta. Hänen mukaansa Pelicansin tunnus haluttiin nykyaikaistaa, mutta pitää samalla tunnistettavana.[79][80]
»Sen värimaailma mukailee tuttuja sävyjä, turkoosin ollessa vahvin tunnusväri, oranssin ja tumman sinisen tukiessa. Tunnus huokuu määrätietoisuutta, joka kuvaa hyvin tämän päivän Pelicansia.»
(Mainostoimisto Ilmeen suunnittelujohtaja, Markus Heinosen, kommentti Pelicansin virallisessa tiedotteessa.)
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pelicansin kannattajatoiminnasta vastaa nykyisin Lahen Turkoosi -kannattajayhteisö, jonka toiminta alkoi syyskuussa 2014. Yhteisö vastaa kotiotteluiden katsomotoiminnasta Isku Areenan Kannattajakatsomossa, vieraspelimatkojen järjestämisestä, tifojen tekemisestä ja muusta toiminnasta, kuten kannattajien Kuukauden Pelaajan valitsemisesta.
Flying Pelicans on Pelicansin virallinen kannattajayhdistys, joka perustettiin vuonna 1999.
Ääriliike Lahti on Lahden Pelicansin epävirallinen ja itsenäinen kannattajaryhmä, joka perustettiin toukokuussa 2005.
Pelicans kaudella 2024–2025 | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
Kokoonpano | Valmentajat | |||||
Maalivahdit Puolustajat
|
Hyökkääjät
|
Päävalmentaja Apulaisvalmentajat
Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com. |
Pelicans perusti vuoden 2013 syksynä Lahti-kiekon Hall of Famen kunnioittaakseen lahtelaisia jääkiekkoilun uranuurtajia, pelaajia sekä vaikuttajia. Siihen nimettiin 22.11.2013 ensimmäiset 15 henkilöä. Siihen voidaan jatkossa lisätä enintään kaksi pelaajaa ja yksi vaikuttaja vuodessa. Nimettävän pelaajan aktiiviurasta tulee olla kulunut vähintään viisi vuotta.[87]
Jäsenet:[88]
Pelicansin (Lahden Pelicans Oy) pääomistaja on entinen NHL-maalivahti Pasi Nurminen. Pelicansin hallituksen puheenjohtaja on Tommi Kurkaa ja toimitusjohtaja Lauri Pöyhönen. [1]
F1-kuljettaja Valtteri Bottas hankki maaliskuussa 2021 10 prosenttia Pelicansista, ja hänestä tuli seuran kolmanneksi suurin omistaja. [89] Bottas toimii myös seuran hallituksessa.
O = Pelatut ottelut, V = Voitot, JA-V = Jatkoaika-voitot, JA-H = Jatkoaika-häviöt T = Tasapelit, H = Häviöt, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, P = Pisteet, SR = Sijoitus runkosarjassa, LS = Lopullinen sijoitus mahdollisen loppusarjan tai pudotuspelien jälkeen
Kausi | O | V | JA-V | JA-H | T | H | TM | PM | P | SR | LS | Sarja | Paras pistemies (maalit+syötöt) |
Paras maalintekijä |
1964–1965 | 14 | 11 | -- | -- | 1 | 2 | 75 | 37 | 23 | 1 | -- | Suomen sarjan kaakkoislohko | Risto Forss 22 (16+6) | Risto Forss 16 |
1965–1966 | 20 | 5 | -- | -- | 4 | 11 | 71 | 87 | 14 | 6 | -- | SM-sarja | Erkki Mononen 23 (17+6) | Erkki Mononen 17 |
1966–1967 | 22 | 10 | -- | -- | 2 | 10 | 82 | 84 | 22 | 7 | -- | SM-sarja | Timo Rantala 23 (10+13) | Antti Kallio 13 |
1967–1968 | 20 | 8 | -- | -- | 1 | 11 | 63 | 62 | 17 | 7 | -- | SM-sarja | Lauri Mononen 14 (11+3) | Lauri Mononen 11 |
1968–1969 | 22 | 10 | -- | -- | 2 | 10 | 64 | 74 | 22 | 7 | -- | SM-sarja | Lauri Mononen 26 (15+11) | Erkki Mononen 17 |
1969–1970 | 22 | 1 | -- | -- | 0 | 21 | 53 | 180 | 2 | 10 | -- | SM-sarja | Raimo Ranta 20 (14+6) | Raimo Ranta 14 |
1970–1971 | 14 | 6 | -- | -- | 2 | 6 | 49 | 51 | 14 | 4 | -- | Suomen sarjan itälohko | Juha Hyvärinen 13 (5+7) | Jouko Kovalainen 8 |
1971–1972 | 14 | 8 | -- | -- | 0 | 6 | 63 | 58 | 16 | 3 | -- | Suomi-sarjan itälohko | Tapio Majaniemi 24 (14+10) | Tapio Majaniemi 24 |
1972–1973 | 14 | 10 | -- | -- | 0 | 4 | 67 | 42 | 20 | 2 | -- | Suomi-sarjan itälohko | Timo Parkkonen 19 (13+6) | Timo Parkkonen 13 |
10 | 4 | -- | -- | 1 | 5 | 39 | 49 | 9 | 4 | -- | SM-sarjan karsintasarja | Timo Parkkonen 10 (8+2) | Timo Parkkonen 8 | |
1973–1974 | 14 | 9 | -- | -- | 0 | 5 | 95 | 45 | 18 | 3 | -- | Suomi-sarjan itälohko | Harri Toivanen 24 (17+7) | Harri Toivanen 17 |
1974–1975 | 20 | 18 | -- | -- | 1 | 1 | 184 | 37 | 37 | 1 | -- | 2. divisioonan länsilohko | Pertti Arvaja 43 (16+27) | Harri Toivanen 32 |
6 | 5 | -- | -- | 0 | 1 | 50 | 15 | 10 | 1 | -- | 1. divisioonan karsintasarja | - | - | |
1975–1976 | 36 | 27 | -- | -- | 2 | 7 | 241 | 122 | 56 | 1 | -- | 1. divisioona | Harri Toivanen 51 (34+17) | Erkki Laine 40 |
6 | 3 | -- | -- | 0 | 3 | 35 | 30 | 6 | 2 | -- | SM-liigakarsinta | Ilpo Koskela 10 (5+5) | Ilpo Koskela 5 | |
1976–1977 | 36 | 11 | -- | -- | 5 | 20 | 169 | 222 | 27 | 8 | -- | SM-liiga | Erkki Laine 39 (26+13) | Erkki Laine 26 |
1977–1978 | 36 | 17 | -- | -- | 2 | 17 | 150 | 167 | 36 | 6 | -- | SM-liiga | Olavi Niemenranta 30 (14+16) | Erkki Laine Markku Hakulinen Jeff Boeser 19 |
1978–1979 | 36 | 15 | -- | -- | 5 | 16 | 136 | 143 | 35 | 5 | -- | SM-liiga | Yrjö Hakulinen 45 (24+21) | Yrjö Hakulinen 24 |
1979–1980 | 36 | 14 | -- | -- | 4 | 18 | 151 | 153 | 32 | 7 | -- | SM-liiga | Hannu Koskinen 46 (20+26) | Markku Hakulinen 26 |
1980–1981 | 36 | 15 | -- | -- | 4 | 17 | 161 | 147 | 34 | 7 | -- | SM-liiga | Richard Grenier 50 (29+21) | Richard Grenier 29 |
1981–1982 | 36 | 14 | -- | -- | 7 | 15 | 164 | 157 | 35 | 6 | 6 | SM-liiga | Markku Hakulinen 47 (26+21) | Markku Hakulinen 26 |
1982–1983 | 36 | 10 | -- | -- | 3 | 23 | 150 | 205 | 23 | 7 | -- | SM-liiga | Erkki Laine 56 (41+15) | Erkki Laine 41 |
1983–1984 | 37 | 6 | -- | -- | 7 | 24 | 113 | 191 | 19 | 9 | -- | SM-liiga | Hannu Koskinen 41 (16+25) | Erkki Laine 29 |
1984–1985 | 36 | 8 | -- | -- | 3 | 25 | 111 | 200 | 19 | 10 | -- | SM-liiga | Markku Hakulinen 34 (18+16) | Markku Hakulinen Veli-Pekka Kinnunen 18 |
1985–1986 | 44 | 13 | -- | -- | 5 | 26 | 175 | 220 | 31 | 9 | -- | 1. divisioona | Mika Nieminen 62 (35+27) | Mika Nieminen 35 |
1986–1987 | 44 | 18 | -- | -- | 3 | 23 | 193 | 241 | 39 | 8 | -- | 1. divisioona | Mika Nieminen 63 (31+32) | Mika Nieminen 31 |
1987–1988 | 44 | 27 | -- | -- | 4 | 13 | 212 | 161 | 58 | 3 | -- | 1. divisioona | Paul Högbacka 55 (24+31) | Erkki Mäkelä 30 |
1988–1989 | 44 | 25 | -- | -- | 2 | 17 | 215 | 175 | 52 | 4 | -- | 1. divisioona | Paul Högbacka 54 (29+25) | Erkki Mäkelä 35 |
1989–1990 | 44 | 31 | -- | -- | 3 | 10 | 246 | 133 | 65 | 2 | -- | 1. divisioona | Matti Hagman 65 (18+47) | Oldřich Válek 47 |
1990–1991 | 44 | 21 | -- | -- | 2 | 21 | 169 | 170 | 44 | 7 | -- | SM-liiga | Oldřich Válek 51 (28+23) | Oldřich Válek 28 |
1991–1992 | 44 | 12 | -- | -- | 6 | 26 | 142 | 202 | 30 | 10 | -- | SM-liiga | Erkki Laine 37 (15+22) | Erkki Mäkelä 21 |
1992–1993 | 48 | 6 | -- | -- | 3 | 39 | 125 | 260 | 15 | 12 | -- | SM-liiga | Erkki Laine 47 (21+26) | Erkki Laine 21 |
6 | 4 | -- | -- | 1 | 1 | 29 | 17 | 9 | 1 | -- | SM-liigakarsinta | Erkki Laine 12 (3+9) | Juha Nurminen 6 | |
1993–1994 | 48 | 6 | -- | -- | 2 | 40 | 119 | 280 | 14 | 12 | -- | SM-liiga | Tommy Kiviaho 37 (25+12) | Tommy Kiviaho 25 |
6 | 2 | -- | -- | 1 | 3 | 19 | 23 | 5 | 4 | -- | SM-liigakarsinta | Tommy Kiviaho 8 (2+6) | Juha Nurminen 5 | |
1994–1995 | 46 | 18 | -- | -- | 6 | 22 | 155 | 201 | 42 | 8 | -- | 1. divisioona | Jari Multanen 55 (16+39) | Jani Uski 24 |
1995–1996 | 44 | 24 | -- | -- | 2 | 18 | 175 | 136 | 50 | 6 | -- | 1. divisioona | Sami Wikström 56 (19+37) | Sami Kokko 31 |
1996–1997 | 44 | 26 | -- | -- | 3 | 15 | 168 | 119 | 55 | 3 | -- | 1. divisioona | Craig Hamelin 61 (34+27) | Craig Hamelin 34 |
1997–1998 | 44 | 23 | -- | -- | 8 | 13 | 123 | 90 | 54 | 3 | -- | 1. divisioona | Jani Uski 40 (17+23) | Jani Uski 17 |
1998–1999 | 48 | 30 | -- | -- | 7 | 11 | 178 | 109 | 67 | 2 | 1 | 1. divisioona | Toni Saarinen 46 (16+30) | Jouko Myrrä 17 |
1999–2000 | 54 | 8 | -- | -- | 8 | 38 | 108 | 197 | 24 | 12 | 12 | SM-liiga | Tommi Turunen 31 (15+16) | Tommi Turunen 15 |
2000–2001 | 56 | 22 | -- | -- | 11 | 23 | 170 | 164 | 55 | 8 | 8 | SM-liiga | Tommi Turunen 55 (21+34) | Lasse Jämsen 23 |
2001–2002 | 56 | 27 | 4 | 2 | 4 | 19 | 157 | 152 | 68 | 5 | 5 | SM-liiga | Mikko Peltola 55 (17+38) | Joonas Jääskeläinen 23 |
2002–2003 | 56 | 13 | 2 | 4 | -- | 35 | 120 | 182 | 36 | 12 | 12 | SM-liiga | Jari Kauppila 29 (9+20) | Jani Keinänen 12 |
2003–2004 | 56 | 7 | 1 | 11 | -- | 37 | 110 | 227 | 27 | 13 | 13 | SM-liiga | Jari Kauppila 28 (13+15) | Tommi Hannus 15 |
2004–2005 | 56 | 7 | 3 | 10 | -- | 36 | 100 | 230 | 37 | 13 | 13 | SM-liiga | Sami Salonen 30 (9+21) | Tommi Hannus 17 |
2005–2006 | 56 | 18 | 4 | 5 | -- | 29 | 125 | 171 | 67 | 12 | 12 | SM-liiga | Tuomas Santavuori 31 (11+20) | Jesse Saarinen 14 |
2006–2007 | 56 | 19 | 7 | 6 | -- | 24 | 147 | 151 | 77 | 10 | 8 | SM-liiga | Matias Loppi 41 (16+25) | Matias Loppi 16 |
2007–2008 | 56 | 28 | 5 | 4 | -- | 19 | 176 | 142 | 98 | 6 | 6 | SM-liiga | Matias Loppi 58 (18+40) | Jesse Saarinen 20 |
2008–2009 | 58 | 22 | 5 | 4 | -- | 27 | 149 | 145 | 80 | 9 | 7 | SM-liiga | Marko Jantunen 45 (16+29) | Marko Jantunen Tuomas Santavuori 16 |
2009–2010 | 58 | 18 | 6 | 7 | -- | 27 | 166 | 197 | 73 | 12 | 12 | SM-liiga | Juhamatti Aaltonen 49 (28+21) | Juhamatti Aaltonen 28 |
2010–2011 | 60 | 17 | 2 | 4 | 6 | 37 | 133 | 180 | 59 | 14 | 14 | SM-liiga | Jakub Sindel 33 (15+18) | Jakub Sindel 15 |
2011–2012 | 60 | 30 | 9 | 3 | -- | 18 | 213 | 155 | 111 | 2 | 2 | SM-liiga | Ryan Lasch 62 (24+38) | Ryan Lasch 24 |
2012–2013 | 60 | 22 | 7 | 3 | - | 28 | 166 | 180 | 83 | 11 | 11 | SM-liiga | Pekka Jormakka 35 (19+16) | Pekka Jormakka 19 |
2013–2014 | 60 | 25 | 6 | 5 | - | 24 | 156 | 156 | 92 | 8 | 7 | SM-liiga | Vili Sopanen 42 (12+30) | Radek Smolenak 14 Timo Pärssinen 14 |
2014–2015 | 60 | 16 | 6 | 8 | - | 30 | 125 | 166 | 68 | 12 | 12 | SM-liiga | Michal Řepík 31 (9+22) | Tommi Paakkolanvaara 13 |
2015–2016 | 60 | 24 | 4 | 7 | - | 25 | 145 | 171 | 87 | 9 | 8 | SM-liiga | Ryan Potulny 36 (13+23) | Juha Leimu 16 |
2016–2017 | 60 | 23 | 8 | 8 | - | 21 | 157 | 150 | 93 | 6 | 7 | SM-liiga | Vili Sopanen 46 (20+26) | Vili Sopanen 20 |
2017–2018 | 60 | 20 | 7 | 9 | - | 24 | 165 | 175 | 83 | 10 | 10 | SM-liiga | Iikka Kangasniemi 36 (17+19) | Iikka Kangasniemi 17 |
2018–2019 | 60 | 30 | 3 | 8 | - | 19 | 199 | 154 | 104 | 3 | 5 | SM-liiga | Oliwer Kaski 51 (19+32) | Oliwer Kaski 19 |
2019–2020 | 59 | 12 | 7 | 4 | - | 36 | 120 | 201 | 54 | 14 | 14 | SM-liiga | Juhamatti Aaltonen 37 (17+20) | Juhamatti Aaltonen 17 |
2020–2021 | 58 | 25 | 10 | 2 | - | 21 | 169 | 147 | 97 | 6 | 6 | SM-liiga | Hannes Björninen 47 (16+31) | Rudolf Cerveny 21 |
2021–2022 | 60 | 25 | 4 | 10 | - | 21 | 142 | 142 | 93 | 9 | 10 | SM-liiga | Lukas Jasek 51 (13+38) | Jiri Smejkal 25 |
2022–2023 | 60 | 30 | 4 | 5 | - | 21 | 166 | 136 | 103 | 4 | 2 | SM-liiga | Lukas Jasek 39 (18+21) | Joni Ikonen 19 |
Kausina 2001–2004 yksi piste jatkoaikatappiosta. Kaudesta 2004–2005 lähtien kolme pistettä varsinaisen peliajan voitosta, kaksi pistettä rangaistuslaukauskilpailu- tai jatkoaikavoitosta, yksi piste rangaistuslaukauskilpailu- tai jatkoaikatappiosta.