Pelikaanit | |
---|---|
Kiharapelikaani (Pelecanus crispus) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Pelikaanilinnut Pelecaniformes |
Heimo: |
Pelikaanit Pelecanidae Rafinesque, 1815 |
Katso myös | |
Pelikaanit (Pelecanidae) ovat kaloja syöviä suurikokoisia pelikaanilintuja, joille tunnusomaista on suuri venyvä nokkapussi leuan alla.
Varhaisimmat fossiiliaineistossa säilyneet pelikaanien jäänteet ovat oligoseenilta, noin 30–40 miljoonaa vuotta sitten. Kymmeniä jäänteitä on löydetty, joista suurin osa on anatomisten yhtäläisyyksien perusteella sijoitettu sukuun Pelecanus. Se viittaa siihen, että pelikaanit ovat muuttuneet hyvin vähän aikojen saatossa, vaikkakin lajien levinneisyys on voinut vaihdella paljon. Kiharapelikaani (P. crispus) oli luultavsti levinnyt suurimpaan osaa Eurooppaa neoliittisellä kaudella,[1] sisältäen Ison-Britannian, Alankomaat, Tanskan ja Saksan.[2] Viimeisin sukupuuttoon kuollut pelikaanilaji on uudenseelanninpelikaani. Se oli suurempi kuin mikään nykyisistä pelikaaneista, painaen jopa yli 15 kilogrammaa. Uudenseelanninpelikaani pesi lähinnä sisämaan ylänköjärvillä. Laji kuoli sukupuuttoon alle tuhat vuotta sitten, kun maorit saapuivat Uuteen-Seelantiin.
Elossa olevia pelikaaneja tunnetaan kahdeksan lajia[3]:
Vasarapäähaikaran asema luokittelussa on ollut epävarma, ja se on tavallisesti sijotettu omaan heimoonsa, mutta AOU lukee sen pelikaanien heimoon. HBW Alive sijoittaa sen kuitenkin omaan heimoonsa, mitä kladogrammi alla myös kuvastaa.[4]
Aequornithes |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||