Pellavatankio

Pellavatankio
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Suomessa: Hävinnyt

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae[2]
Suku: Tankiot Camelina
Laji: alyssum
Kaksiosainen nimi

Camelina alyssum
(Mill.) Thell.

Katso myös

  Pellavatankio Wikispeciesissä
  Pellavatankio Commonsissa

Pellavatankio (Camelina alyssum) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon, tankioiden (Camelina) sukuun kuuluva kasvilaji. Siitä voidaan erottaa kaksi alalajia: pikkupellavatankio (Camelina alyssum ssp. alyssum) ja isopellavatankio eli liinatankio (Camelina alyssum ssp. integerrima). Pellavatankio muistuttaa paljolti vehnätankiota (Camelina microcarpa) sekä ruistankiota (Camelina sativa), ja toisinaan nämä kolme lajia luokitellaan yhden ja saman lajin eri alalajeiksi.[3]

Pellavatankio on yksivuotinen, keskikokoinen, vaaleanvihreä ja kalju tai lähes kalju ruohovartinen kasvi. Pellavatankio voi kasvaa noin puoli metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat kapeansoikeita ja tyviltään sepiviä. Lehtilavat ovat selvästi liuskoittuneita. Pellavatankion kukat ovat pieniä ja kukkien terälehdet ovat noin 5 mm pitkiä sekä vaaleankeltaisia. Pellavatankio kukkii kesä–heinäkuussa. Pellavatankion hedelmät ovat päärynänmuotoisia lituja, jotka ovat 8–10 mm pitkiä.[3]

Pellavatankio on ollut aikaisemmin tavallinen rikkakasvi pellavapelloilla, mutta nykyisin se on käytännössä hävinnyt[3]. Pellavatankio luokitellaan Suomessa luonnosta hävinneeksi (RE) lajiksi[4].

  1. Kell, S.P.: Camelina alyssum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
  3. a b c Den virtuella floran: Lindådra (Camelina alyssum) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 12.3.2019.
  4. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus 2019 – Punainen kirja. Ympäristöministeriö, Suomen Ympäristökeskus, 2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]