Pensasaro

Amerikan pensasaroa
Pohjois-Amerikan puoliaavikon saguaro-kaktusmetsää ja pensaikkoa

Pensasaro on aluetta, missä kasvaa kuivuutta kestäviä ruohoja ja pensaita tasaisena mattona tiheällä peitteellä[1]. Esimerkiksi chaparral on aron ja aavikon välimaastoa, aluetta, jolla kasvaa pensaita, kaktuksia ja muuta kuivaa sietävää kasvillisuutta tiheänä mattona. Varsinkin kuivilla pensasaroilla pensaskasvillisuus on aukkoista. Sademäärä on 260–510 mm tai vähemmän. Pensasaro on suuressa aavikoitumisvaarassa. Tunnetuin pensasaroalue lienee Sahelin alue Afrikassa. Pensasaroa on myös Australiassa.

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus on ruohoa ja harmaanvihreitä pensaita. Pensasaroa on Yhdysvalloissa esimerkiksi Utahissa, Idahossa ja Nevadassa. Columbia-joen keskialtaassa sademäärä on alle 175 mm. Talvet ovat kosteita, tuulisia, kylmiä ja lumisia, kesät kuivia ja kuumia. Jos sademäärä on Columbia-joen alueella yli 260 mm, kasvaa ruohoa ja alue soveltuu viljelyyn. Wyomingin altaassa vuoristossa, missä on pensasaroa, on keskilämpötila 4–11 °C ja kasvukausi 100–140 päivää, sekä 130–360 mm sadetta melko tasaisesti ympäri vuoden paitsi kesällä, jolloin on kuivaa. Yhdysvaltain pensasaroilla kasvaa esimerkiksi vihreänharmaita marunalajeja ja näitä muistuttavia jänönharjoja (Chrysothamnus). Yhdysvalloissa kuivaa pensasaroa sanotaankin maruna-aroksi tai hiekkamaruna-alueeksi. Tällaisella alueella pensaiden välissä ei kasva kosteammista alueista poiketen minkäänlaista ruohoa.

Lyhytheinäinen ruohoaro muuttuu asteittain pensasaroksi, ruohon seassa alkaa kasvaa pensaita yhä enemmän siirryttäessä kuivemmille alueille. Toisaalta pensasaron harvetessa puoliaavikoksi pensaiden väliin alkaa kuivemmille alueille ilmestyä kasvavia laikkuja, kunnes pensaat kasvavat erillisinä laikkuina ja lopulta yksittäin. Silloin ollaan jo puoliaavikolla. Suuri osa pensasaroa on muutettu pelloksi. Pensasaroalueelle tehdyt pellot uhkaavat väärin viljeltynä aavikoitua.

Amerikan pensasaroilla on esimerkiksi antilooppeja, kojootteja, pöllöjä, haukkoja, villikissoja, villisikoja ja valkohäntäjäniksiä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uusi iso Atlas, Sven Lidman, luova johtaja Sten Pettersson. Gummerus kustannus Oy Jyväskylä Helsinki 1997, painettu Ruotsissa 1997. ISBN 951-20-4030-1 Luku "Autiomaat" s. 64–65

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mueller, Brad: Semi-Desert Grasslands. Texas Tech University – Natural Resources Management. 22.10.2002. Arkistoitu 22.6.2010. Viitattu 22.1.2021. (englanniksi)