Pentatsosiini

Pentatsosiini
Pentatsosiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1R,9R,13R)-1,13-dimetyyli-10-(3-metyylibut-2-enyyli)-10-atsatrisyklo[7.3.1.02,7]trideka-2(7),3,5-trien-4-oli
Tunnisteet
CAS-numero 359-83-1
ATC-koodi N02AD01
PubChem CID 441278
DrugBank DB00652
Kemialliset tiedot
Kaava C19H27NO 
Moolimassa 285,416
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 20 %
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 2–3 tuntia
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen, intravenoosi, intramuskulaarinen

Pentatsosiini (Dolapent, Dolofortin, Fortralin) on vahvahko kipulääke, eli analgeetti joka kuuluu opioidien ryhmään. Lääke on synteettinen, ei luonnosta suoraan saatava kuten jotkin opiaatit ovat. Sitä on pidetty lähinnä keskivahvana opiaattina. 30–40 mg tätä lääkeainetta annettuna ruiskeena lihakseen, vastaa verraten 10 mg morfiinia tai 75–100 mg petidiiniä. Pentatsosiiniin kehittyvää riippuvuutta ei pidetty niin vahvana kuin kuten esimerkiksi vahvoilla opiaateilla. Syy on siinä, että pentatsosiini ei euforisoi eikä sedatoi samoissa määrin.

Pentatsosiinin käyttö lienee väistynyt lähinnä sen aiheuttamien sivuvaikutusten (lähinnä huimaus, oksentelu, pahoinvointi ja näköhäiriöt) sekä hengityksen lamaantumisen vaaran takia. Esimerkiksi sydäninfarktin hoitaminen tätä nimenomaista lääkettä käyttäen, on vaatinut erityistä varovaisuutta. Lääkkeen merkittävimmät antotavat ovat olleet suun kautta annettava tablettimuoto sekä lihakseen pistettävä ruiske (i.m.).[1]

Pentatsosiini on psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen valvonnan alainen yhdiste.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lääkevalmisteet 1976 – Pharmaca Fennica PF76: s. 107, 778, 1067–1069

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Olli-Tuomi-Alfering: Lääkkeet ja niiden käyttö. Shks/Wsoy, 1976. s. 199. ISBN 951-0-06936-1.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]