Peregrini (lat. muukalaiset) olivat roomalaisen oikeuden kannalta minkä tahansa muun valtion kuin Rooman kansalaisia. Heihin nähden etuoikeutetussa asemassa olivat latinalaiset ja italialaiset, jotka saivat vuonna 89 eaa. Rooman kansalaisoikeudet. Kansalaisten ja peregrinusten välisiä oikeustapauksia käsitteli vuodesta 242 eaa. lähtien erityinen virkamies praetor peregrinus.[1]