Persialainen matto

Yksi maailman tunnetuimmista matoista, 1500-luvulla Persiassa valmistettu Ardabil-matto, jota säilytetään Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. Maton koko on 10,5 × 5,3 metriä ja sen solmutiheys on noin 500 000/m². Toinen samanlainen, joskin vajaa, matto on Los Angeles County Museum of Art -museossa.[1]

Persialainen matto (pers. ‏قالی ايرانى‎, qālī-ye īranī) on käsinkudottu itämainen matto, joka on valmistettu Iranissa (vanhalta nimeltään Persia). Persialaisia mattoja pidetään maailman parhaina mattoina, ja mattotaide on tärkeä osa Iranin kulttuuria. Matot yleistyivät Persiassa islamin levieämisen jälkeen, mutta itämaisten mattojen kysyntä kasvoi länsimaissa vasta 1800-luvun loppupuolella, jolloin monet kauppahuoneet perustivat Persiaan kutomoita. Mattojen valmistus on hiipunut 1900-luvulla, mutta mattoteollisuus työllistää edelleen Iranissa noin 1,2 miljoonaa henkilöä.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pazyrykmatto vuodelta 500 eaa.

Vanhin säilynyt persialainen matto on Pazyrykmatto, joka löydettiin 2 500 vuotta vanhasta eteläsiperialaisesta haudasta jäälohkareen sisältä. Matto on kooltaan 200×183 cm.[2]

Islamin leviämisen jälkeen matot saivat uudenlaisen merkityksen Persiassa, kun niitä alettiin käyttää henkilökohtaisina rukousalustoina. Vaikka Koraani ei suoraan edellytäkään juuri maton käyttöä viisi kertaa päivässä suoritettavassa rukouksessa, sopii paksu ja helposti kuljetettava villamatto alustaksi hyvin. Myös suurten moskeijoiden lattioilla alettiin käyttää isoja ja upeita loistomattoja.[3]

Matot yleistyivät Persiassa pian koko kansan jokapäiväiseen käyttöön. Niillä sisustettiin koteja ja hautoja, ja niitä annettiin lahjoiksi.[4] Persialaismattojen kulta-aikana pidetään 1500-lukua, jolloin šaahi Abbas Suuri alkoi tuottaa pääkaupunkinsa Isfahanin palatseihin ja moskeijoihin mitä loisteliaimpia mattoja.[5]

Ruotsin kuninkaan silkkinen metsästysmatto takaseinällä.

Abbasin isän Tahmasp I:n valmistuttamaa kuuluisaa, maailman loisteliaimpana pidettyä Ardabil-mattoa säilytetään Victoria and Albert Museumissa Lontoossa. Myös Ruotsin kuningashuoneelle kuuluva metsästysmatto on tältä ajalta.[6]

Hienoimmat Eurooppaan tuodut persialaismatot tulivat Abbas Suurenkin aikana vain kuninkaallisille ja ruhtinaille. Vasta 1800-luvun loppupuolella itämaisten mattojen kysyntä alkoi voimakkaasti kasvaa Euroopassa ja Amerikassa. Kysynnän myötä länsimaiset kauppahuoneet perustivat Persiaan kutomoita, jotka valmistivat oman seutunsa perinteisiä mattotyyppejä. Samalla suurehkojen mattojen mittasuhteet muuttuivat perinteisen pitkulaisista neliömäisemmiksi vastaamaan länsimaista makua. Toisen maailmansodan jälkeen persialaismattojen kysyntä oli huipussaan, kun tavallisillakin ihmisillä oli varaa niihin. Iranin elinkustannusten nousun myötä myös mattojen valmistus on 1900-luvulla kuitenkin hiipunut ja niiden hinnat nousseet samalla, kun kaikkein loisteliaimpien mattojen tuotanto on vähentynyt.[7] Iran tuottaa silti vuosittain 5 miljoonaa neliömetriä käsintehtyjä mattoja, joista 3,5 miljoonaa neliömetriä myydään ulkomaille 600 miljoonan dollarin arvosta[8]. Iranin mattoteollisuudessa työskentelee 1,2 miljoonaa henkeä[9]. Mattoja kutovat maan monet eri kansallisuudet, kuten tadžikit, turkkilaiset ja persialaiset[10].

Materiaali ja valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialaiset matot tehdään yleensä villasta, tai silkistä ja puuvillasta. Erityisen hyvää mattolankaa saa aasialaisesta rasvahäntälampaasta. Paras persialainen villa tulee Kurdistanista ja Khorasanista.[11]

Persialaisia mattoja kutovat niin naiset, miehet kuin lapsetkin.[12]

Kuviointi ja väritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyöreä Nain-matto.

Persialaisten mattojen kuvioaiheina käytetään monipuolisesti niin geometrisia muotoja kuin eläin- ja kasviaiheitakin.[13] Persiassa käytetään joskus edelleenkin ihmisaiheisia kuvia, toisin kuin Turkissa ja Arabiassa, missä sunnimuslimit eivät hyväksy ihmisten kuvaamista. Esittävät kuva-aiheet ovat hyvin monipuolisia, mutta etenkin kuninkaat ja runoilijat esiintyvät persialaisissa matoissa usein.[14]

Persialaisten mattojen väreinä käytetään edelleen perinteisiä luonnonvärejä, joskin 1800-luvulla synteettiset, käytännölliset mutta rumat aniliinivärit olivat hetken aikaa suosittuja, kunnes Persian hallitus kielsi ne vahingollisina maan mattotuotannon maineelle.[15]

Tyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialaiset matot nimetään yleensä sen kaupungin mukaan, jonka tienoilla ne on valmistettu, tai niitä valmistavien heimojen mukaan. Tunnetuimpia ja laadukkaimpia persialaisia matonvalmistajaseutuja tai -heimoja ovat muun muassa:[16]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Ardabil Carpets 31.1.2003. Jozan. Viitattu 3.2.2013.
  2. ↑ Fokker, s. 9–11.
  3. ↑ Fokker, s. 12.
  4. ↑ Fokker, s. 12–13.
  5. ↑ Fokker, s. 13.
  6. ↑ Larson, s. 10.
  7. ↑ Fokker, s. 13–16.
  8. ↑ Behnam Ghasemi: Etusivu Iranian Carpet Exporters. Arkistoitu 3.2.2013. Viitattu 31.1.2013.
  9. ↑ Iran’s handwoven carpet exports may miss target 17.1.2013. Fibre2fashion. Viitattu 31.1.2013.
  10. ↑ Larson, s. 68
  11. ↑ Larson, s. 12–13.
  12. ↑ Larson, s. 23
  13. ↑ Fokker, s. 25.
  14. ↑ Fokker, s. 34–38.
  15. ↑ Fokker, s. 32–34.
  16. ↑ Larson, s. 69–121

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Persialainen matto.