Peter Perrett


Peter Perrett
Henkilötiedot
Syntynyt8. huhtikuuta 1952 (ikä 72)
Ammatti Muusikko
Muusikko
Tyylilajit punk rock, new wave, protopunk, garage rock, pop
Soittimet kitara, laulu
Yhtyeet The Only Ones, The Englands Glory, Peter Perrett & The One
Levy-yhtiöt Domino Records
Aiheesta muualla
Kotisivut

Peter Albert Neil Perrett (s. 8. huhtikuuta 1952) on englantilainen muusikko. Hänet tunnetaan parhaiten rock-yhtye The Only Onesin johtohahmona, laulajana ja pääasiallisena lauluntekijänä.[1] The Only Onesin lisäksi hän on saavuttanut menestystä myös sooloartistina. Hänen uraansa on varjostanut vaikea päihdeongelma.[2][1][3]

Varhaisvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peter Perrett syntyi 8. huhtikuuta 1952 Camberwellissa, Etelä-Lontoossa. Hän asui Bancroft's School -koulun asuntolassa, josta hänet erotettiin 15-vuotiaana kapinallisen, huonon käytöksen vuoksi. Hänet erotettiin myös seuraavasta koulustaan, Haberdashers' Aske's Hatcham Collegesta 16-vuotiaana.[3] Tämän jälkeen hän lähti kotoa ja oppi elättämään itsensä muusikkona.[1]

Ura muusikkona

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The England's Glory

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen The Only Onesin perustamista Peter Perrett soitti protopunk-yhtyeessä The England's Glory vuonna 1973. Tuolloin Perretin laulutyyli muistutti niin paljon Lou Reediä, että se melkein sai NME-lehden toimittajan Nick Kentin uskomaan, että hän kuunteli Velvet Undergroundin julkaisemattomia kappaleita.[1]

EMI levy-yhtiö oli kiinnostunut yhtyeestä ja The England's Glory äänitti sitä varten lukuisia demoja, mutta sopimusta ei koskaan syntynyt. Vaikka yhtye ei virallisesti julkaissut mitään urallaan The England's Gloryn demot on julkaistu vuosia myöhemmin. Vuonna 1987 julkaistiin The Legendary Lost Album -nimeä kantava albumi, kun yleisö oli kiinnostunut Peter Perretin varhaisesta tuotannosta The Only Ones -yhtyeen suosion myötä.[1]

The Only Ones

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Only Ones oli alun perin aktiivinen vuosina 1976–1982,

Peter Perrett perusti The Only Onesin vuonna 1976. Hänen vaimonsa Zena toimi yhtyeen managerina. Julkaistuaan debyyttisinglen ”Lovers of Today” yhtye solmi levytyssopimuksen CBS Recordsin kanssa ja julkaisi kolme studioalbumia, The Only Ones (1978), Even Serpents Shine (1979) ja Baby's Got a Gun (1980), sekä harvinaisuuksia sisältäneen kokoelmalevyn Remains (1984)[1]

Yhtye tunnetaan yhä parhaiten kappaleesta ”Another Girl Another Planet”.[1] Peter Perret ja The Only Ones soitti myös Johnny Thundersin taustabändinä tämän vuoden 1978 keikoilla sekä Johnny Thundesin sooloalbumilla So Alone (1978)[3] [4] Vuonna 1980 Peter Perrett tuotti myös Wasted Youth -yhtyeen singlen ”My Friends Are Dead”.[3] The Only Ones hajosi virallisesti vuonna 1982 yhtyeen sisäisiin riitoihin ja Peter Perrettin huumeongelmiin.[1]

Peter Perrett & The One

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes koko 1980-luvun Peter Perrett vietti hiljaiseloa. Hän on kertonut kärsineensä vaikeasta huumeongelmasta, mikä esti häntä esiintymästä. [5][1] Hän palasi väliaikaisesti takaisin julkisuuteen vuonna 1994 uudella yhtyeellään Peter Perrett & The One. Yhtye julkaisi ensin Cultured Palate -nimisen neljän biisin EP-levyn Dwarf Recordsin kautta ennen kuin solmi sopimuksen Demon Recordsin kanssa ja julkaisi albumin Woke Up Sticky vuonna 1996.[3] Kappaleesta "Baby Don't Talk" tehtiin musiikkivideo.[1] Yhtye hajosi jo samana vuonna Peter Perretin terveysongelmien vuoksi ja laulaja katosi uudestaan julkisuudesta[1]

Paluu musiikkiin.

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Peter Perrett palasi takaisin esiintymislavoille.[2] The Only Ones teki satunnaisesti reunion-keikkoja vuosina 2007, 2014, 2019 ja 2023, mutta uutta studioalbumia yhtye ei julkaissut, vaikka se esitti uusia kappaleita keikoilla.

Huhtikuussa 2017 Perrett ilmoitti julkaisevansa sooloalbumin How the West Was Won.[5] Levy julkaistiin 30. kesäkuuta Domino-levymerkillä.[2] Levy sai hyvän vastaanoton, ja samalla Domino-levymerkillä julkaistiin myös Humanworld-sooloalbumi 7. kesäkuuta 2019. Albumin julkaisua edelsi kaksi virallista musiikkivideota kappaleista ”Once Is Enough” ja ”I Want Your Dreams” huhtikuussa 2019.[4]

Uusi sooloalbumi The Cleansing julkaistaan marraskuussa 2024[6]

Henkilökohtainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perrett karkasi 16-vuotiaana tyttöystävänsä Xenoulla ”Zena” Kakoullin kanssa, ja he menivät naimisiin vuonna 1970. He ovat edelleen yhdessä. Zena työskentelee vaatesuunnittelijana. Hän toimi The Only Onesin managerina vuosina 1977–1981.[3] [1]Pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta, jotka molemmat työskentelevät muusikkoina.[4]

Peter Perretin pitkät tauot musiikkiuralla ovat johtuneet hänen kamppailuista masennuksen ja päihderiippuvuuksien kanssa. Perrett on sairastanut myös keuhkoahtaumatautia (COPD) huumeiden käytön seurauksena.[1] Hän asuu Pohjois-Lontoossa.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The England's Glory

  • The Legendary Lost Album (1987)
  • The First and Last (2005)

The Only Ones

  • The Only Ones (1978)
  • Even Serpents Shine (1979)
  • Baby's Got a Gun (1980)
  • Remains (1984)

Peter Perrett & The One

  • Woke Up Sticky (1996)

Sooloalbumit

  • How the West Was Won (2017)
  • Humanworld (2019)
  • The Cleansing' (2024)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Antonia, Nina: Peter Perrett, Homme Fatale. Thin Man Press, 2015.
  2. ↑ a b c Haley, Dominic: The extraordinary story of The Only Ones’ Peter Perrett, a man who’s only just discovered the Internet 22.5.2017. Loud & Quiet. Viitattu 22.6.2024.
  3. ↑ a b c d e f Green, Thomas H: theartsdesk Q&A: Musician Peter Perrett The Arts Desk. Viitattu 22.6.2024.
  4. ↑ a b c Peter Perrett Fear And Loathing. Viitattu 22.6.2024.
  5. ↑ a b Petridis, Alexis: Peter Perrett: How the West Was Won review – punk's singular talent returns The Guardian. Viitattu 22.6.2024.
  6. ↑ Breihan,Tom: The Only Ones’ Peter Perrett Announces New Album Feat. Johnny Marr, Bobby Gillespie, Fontaines D.C.’s Carlos O’Connell, & More 5,8,2024. Stereogum. Viitattu 6.8.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]