Philip Julian Klass (8. marraskuuta 1919 – 9. elokuuta 2005) oli ufoskeptikkona tunnettu yhdysvaltalainen sähköinsinööri ja lehtimies. Klassin mielestä kaikki ufot voitiin selittää jollakin luonnollisella, ulkoisella tai psyykkisellä ilmiöllä.
Häntä pidettiin ufoskeptikoiden parissa muun muassa ufologian ”Sherlock Holmesina”.[1] Ufologien mielestä Klassin väitteet olivat monesti valetieteellisiä ja sisälsivät epämääräistä spekulointia.[2][3] Klass lienee ollut professori Donald Menzelin kuoltua 1976 johtava ufojen vastustaja, ”debunker”.
Suurimman osan urastaan Klass vietti Washingtonissa toimien Aviation Week & Space Technology -lehden vanhempana toimittajana, erikoisalanaan avioniikka, minkä termin (Klass johti sen sanoista aviation ja electronics) keksijänä häntä myös pidetään.[4]
Klass valmistui sähköinsinööriksi Iowan valtionyliopistosta vuonna 1941. Ufot alkoivat kiinnostaa häntä vuonna 1966. Klassin vuonna 1968 ilmestynyt teos Ufos Explained sisältää väitteen, jonka mukaan suuri osa ufoista selittyy pallosalaman tyyppisillä plasmamuodostumilla, joita voi syntyä esimerkiksi korkeajännitejohdoissa koronapurkauksissa. Klass esitti teoriansa 1966–1967 Aviation Week -lehdessä.
Klass ei osannut kuvata tarkasti suurten, pitkäikäisten plasmamuodostumien syntyä, ja hänen teoriansa lepää tieteellisesti ottaen erittäin löyhällä pohjalla. Kiistanalaisen pallosalaman eliniän väitetään olevan huomattavasti alle viisi minuuttia ja se on tyypillistä ufoa pienempi, joten ufojen esiintyminen ei näytä olevan riippuvainen koronapurkauksista.[5] Myöhemmin Klass luopuikin teoriastaan.
Ennen Klassia pallosalamateoriansa esitti myös professori Carl Benedicks.
Klass paljasti trikkikuvaksi muun muassa amerikkalaisen nuoren harrastelijatähtitieteilijän James Luccin ottaman ufokuvan. Kuva näyttää kuulta, jonka vieressä oleva lentävä lautanen olisi jättänyt vanan, mutta se onkin yöllä kuvattu tassi, jota pitelevästä kädestä osa näkyy utuisena.
Vuonna 1966 Klass tarjosi ufologeille 10 000 dollarin vetoa siitä, etteivät ufologit pysty hankkimaan Maan ulkopuolista vierailijaa televisioon. Vuonna 1974 vedon voittoon kelpuuttaviksi tekijöiksi lisättiin maan ulkopuolinen avaruusalus tai sen suuri osa, ja myös Kansallisen tiedeakatemian ilmoitus muusta pitävästä todisteesta Maan ulkopuolelta tulleista vierailijoista. Klass hyökkäsi voimakkaasti myöhemmin itsemurhaan päätynyttä ufomyönteistä fyysikko James E. McDonaldia vastaan. Veto pysyi voimassa 39 vuoden ajan aina Klassin kuolemaan asti.
1970-luvulla Klass kehui ufologi Allan Hendryn suorittamaa ufotutkimusta The UFO Handbook, jossa Hendry tunnisti noin 90 prosenttia tapauksista joksikin muuksi kuin ufoiksi.[6] Hendry puolestaan arvosteli Klassin toimintatapoja, joiden hän väitti perustuvan todistusaineiston piilotteluun ja vääristelyyn, epätieteelliseen perusteluun, ad hominem -hyökkäyksiin, lokakampanjoihin, henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, tieteelliseen "bait and switch" -petostaktiikkaan ja kieltäytymisiin arvioimasta todistusaineistoa, joka oli ristiriidassa hänen ennakkokäsityksiensä kanssa. Myös ydinfyysikko ja ufotutkija Stanton Friedman kärhämöi usein Klassin kanssa.[7]
Vastakohtana kirjoittaja Michael Sokolove kirjoitti artikkelissaan "The Debunkers", että Klass oli vakaa järjen ääni, joka pyrki osoittamaan, että tilapäinen kyvyttömyys pystyä kuvaamaan kokonaisuutta ei pitäisi johtaa villiin spekulointiin. Sokoloven mukaan Klassin kohteena oli, kuten kaikilla ufo-myyttien murskaajilla, ne jotka pyrkivät tekemään yksittäisistä selittämättömistä tapahtumista viihdeteollisuutta, eikä yksittäiset ihmiset, jotka uskoivat nähneensä tai kokeneensa jonkin paranormaalin ilmiön.[8]
Philip Klassin mielestä uforaporteista voidaan johtaa ufologisia periaatteita, joiden mukaan havaitsijat tekevät helposti monin osin virheellisiä arvioita havainnoistaan, joidenkin yksityskohtien ollessa liian tarkkoja kokonaisuuteen nähden. Tietoisuus ufoista luo tavanomaisesta kohteesta helposti ufon, ja kohteen kokoa, etäisyyttä ja niin edelleen on vaikea arvioida.[9]
Klass muotoili vuonna 1983 testamentikseen lauseen, jonka mukaan ”ufoista ei voida koskaan tietää sen enempää kuin nyt”.
Kirjoja:
Artikkeleita: