Philippe Sollers

Philippe Sollers
Philippe Joyaux
Philippe Sollers
Philippe Sollers
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1936
Talence, Ranska
Kuollut5. toukokuuta 2023 (86 vuotta)
Ammatti kirjailija
Kirjailija
SalanimiPhilippe Sollers
Philippe Diamant
Tuotannon kieliranska
Palkinnot

Prix Médicis

Aiheesta muualla
Sivusto
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Philippe Sollers, myös Philippe Diamant,[1] alkuperäinen nimi: Philippe Joyaux, (28. marraskuuta 1936 Talence, Ranska – 5. toukokuuta 2023[2]) oli ranskalainen kirjailija ja kriitikko.[3]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porvarillisessa kodissa syntynyt Sollers aloitti opintonsa Bordeaux’ssa ja jatkoi niitä Versailles’ssa ja kauppakorkeakoulussa Pariisissa. Hänen ensimmäinen teoksensa oli klassinen rakkausromaani Une curieuse solitude (1957). [4]

Sollers pääsi Pariisin kirjalliseen elämään vuonna 1960. Hänen ympärille ryhmittyi joukko intellektuelleja, jotka alkoivat kirjoittaa Sollersin ystäviensä kanssa perustamaan Seuil-kustannusyhtiön kirjalliseen aikakausjulkaisuun Tel Quel. Lehti oli aluksi korostetun kirjallinen ja epäpoliittinen, mutta radikalisoitui Pariisin toukokuun 1968 tapahtumien aikana, joissa Tel Quel -ryhmittymä oli keskeisessä asemassa. Tel Quel ilmestyi vuosina 1960–1982, ja se saavutti maan kokeilevassa kirjallisuusliikkeessä johtavan aseman. Sen jälkeen vuonna 1983 Sollers perusti L’Infini-nimisen lehden.[3] Solliers julisti sen pohtivan kirjallisuuden sekä poikkitieteellisten ja -taiteellisten tutkimusten risteyksessä. Lehden oli tarkoitus tarttua “systeemiin” nurjalta puolelta ja vääntää itsestäänselvyydet pois saranoiltaan.[4]

Sollersin alkutuotanto on perinteistä, mutta sittemmin hän sai vaikutteita esimerkiksi Alain Robbe-Grillet’ltä ja omaksui uuden romaanin muodon. Sen jälkeen muodoksi tuli strukturoimaton romaani, joka sai vaikutteita esimerkiksi James Joycesta. Tämä näkyy muun muassa romaanin Paradis (1981) tajunnanvirrassa. Eroottinen romaani Femmes (1983) oli paluuta klassiseen muotoon.[3] Teksteissä on monia eri tasoja, ei välimerkkejä, ei juonta, ei päähenkilöä, vaan kaikkea sekavana pyörteenä. Sollersin mukaan hän pyrkii näin rekisteröimään tekstiinsä ranskan kielen, kulttuurin, muistitiedon ja informaation.[4]

Sollersin esseet ja teoreettiset kirjoitukset todistavat hänen lukeneisuuttaan ja kykyään solmia yhteen kulttuurin perusilmiöt, tieteen saavutukset ja muotivirtaukset. Jatkuva provosointi ja hyväntahtoinen leikittely kuuluvat hänen peliinsä, jolla hän saa julkisuutta. [4]

Sollers oli naimisissa bulgarialaissyntyisen kirjallisuudentutkijan Julia Kristevan kanssa.[3]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Une curieuse solitude, 1959
  • Le Parc, 1961
  • L’intermédiaire, 1963
  • Drame, 1965
  • Nombres, 1966
  • L’Écriture et l’Expérience des Limites, 1968
  • H, 1973
  • Sur le Matérialisme, 1974
  • Paradis, 1981
  • Théorie des Exceptions, 1985
  • Le Cœur absolu, 1987
  • Les Folies Françaises, 1988
  • Le Lys d’Or, 1989
  • La Fête à Venise, 1991
  • Improvisations, 1991
  • Le Secret, 1993
  • La Guerre du Goût, 1994
  • Studio, 1997
  • Passion Fixe, 2000
  • Éloge de l’Infini, 2001
  • L’Étoile des Amants, 2002
  • Une Vie Divine, 2006

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sollers, Philippe, Bibliothèque nationale de France, päivitetty 4.9.2015, viitattu 22.9.2021 (ranskaksi)
  2. ↑ Philippe Forest: Philippe Sollers, romancier, critique, essayiste, est mort Le Monde. 6.5.2023. Viitattu 8.5.2023. (ranskaksi)
  3. ↑ a b c d e Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Sollers, Philippe”, Otavan kirjallisuustieto, s. 721. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  4. ↑ a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10309–10310, art. Sollers, Philippe. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Forest Philippe (1995) Histoire de Tel Quel 1960-1982. Paris: Seuil.
  • Niilo Kauppi: La constitution sociale d’une avant-garde. Helsinki: The Finnish Society of Sciences and Letters, 1991
  • Niilo Kauppi: The making of an avant-garde: Tel Quel. Berlin: Mouton de Gruyter, 1994.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]