Philippe Sollers | |
---|---|
Philippe Joyaux | |
Philippe Sollers |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. marraskuuta 1936 Talence, Ranska |
Kuollut | 5. toukokuuta 2023 (86 vuotta) |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | Philippe Sollers Philippe Diamant |
Tuotannon kieli | ranska |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Sivusto | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Philippe Sollers, myös Philippe Diamant,[1] alkuperäinen nimi: Philippe Joyaux, (28. marraskuuta 1936 Talence, Ranska – 5. toukokuuta 2023[2]) oli ranskalainen kirjailija ja kriitikko.[3]
Porvarillisessa kodissa syntynyt Sollers aloitti opintonsa Bordeaux’ssa ja jatkoi niitä Versailles’ssa ja kauppakorkeakoulussa Pariisissa. Hänen ensimmäinen teoksensa oli klassinen rakkausromaani Une curieuse solitude (1957). [4]
Sollers pääsi Pariisin kirjalliseen elämään vuonna 1960. Hänen ympärille ryhmittyi joukko intellektuelleja, jotka alkoivat kirjoittaa Sollersin ystäviensä kanssa perustamaan Seuil-kustannusyhtiön kirjalliseen aikakausjulkaisuun Tel Quel. Lehti oli aluksi korostetun kirjallinen ja epäpoliittinen, mutta radikalisoitui Pariisin toukokuun 1968 tapahtumien aikana, joissa Tel Quel -ryhmittymä oli keskeisessä asemassa. Tel Quel ilmestyi vuosina 1960–1982, ja se saavutti maan kokeilevassa kirjallisuusliikkeessä johtavan aseman. Sen jälkeen vuonna 1983 Sollers perusti L’Infini-nimisen lehden.[3] Solliers julisti sen pohtivan kirjallisuuden sekä poikkitieteellisten ja -taiteellisten tutkimusten risteyksessä. Lehden oli tarkoitus tarttua “systeemiin” nurjalta puolelta ja vääntää itsestäänselvyydet pois saranoiltaan.[4]
Sollersin alkutuotanto on perinteistä, mutta sittemmin hän sai vaikutteita esimerkiksi Alain Robbe-Grillet’ltä ja omaksui uuden romaanin muodon. Sen jälkeen muodoksi tuli strukturoimaton romaani, joka sai vaikutteita esimerkiksi James Joycesta. Tämä näkyy muun muassa romaanin Paradis (1981) tajunnanvirrassa. Eroottinen romaani Femmes (1983) oli paluuta klassiseen muotoon.[3] Teksteissä on monia eri tasoja, ei välimerkkejä, ei juonta, ei päähenkilöä, vaan kaikkea sekavana pyörteenä. Sollersin mukaan hän pyrkii näin rekisteröimään tekstiinsä ranskan kielen, kulttuurin, muistitiedon ja informaation.[4]
Sollersin esseet ja teoreettiset kirjoitukset todistavat hänen lukeneisuuttaan ja kykyään solmia yhteen kulttuurin perusilmiöt, tieteen saavutukset ja muotivirtaukset. Jatkuva provosointi ja hyväntahtoinen leikittely kuuluvat hänen peliinsä, jolla hän saa julkisuutta. [4]
Sollers oli naimisissa bulgarialaissyntyisen kirjallisuudentutkijan Julia Kristevan kanssa.[3]