Piero di Tommaso Soderini (17. maaliskuuta 1451[1] tai 18. toukokuuta 1452 Firenze – 13. kesäkuuta 1522 Rooma, Kirkkovaltio)[2] oli italialainen valtiomies, joka oli vuosina 1502–1512 Firenzen tasavallan johtaja.
Soderini kuului vanhaan firenzeläissukuun, jotka tunnettiin lääkäreinä. Hänestä tuli priori vuonna 1481. Soderini pääsi Firenzeä johtaneen Piero di Lorenzo de’ Medicin suosioon, ja hänet nimitettiin vuonna 1493 Firenzen lähettilääksi Ranskaan. Kun Medicit oli ajettu pois Firenzestä ja tasavaltaa heidän jälkeensä johtanut kansanjohtaja Girolamo Savonarola myös syösty vallasta, valittiin Soderini vuonna 1502 Firenzen elinikäiseksi gonfalonieeriksi. Elinikäisen gonfalonieerin asettamisella pyrittiin vakiinnuttamaan tasavallan poliittisia oloja, ja Soderini osoittautuikin maltilliseksi ja harkitsevaiseksi johtajaksi.[2] Firenzen puolustus siirrettiin vuonna 1505 ulkopuolisilta palkkasotilailta kaupunkivaltion omista asukkaista muodostetulle kansalaisarmeijalle, mikä oli ollut Soderinin kyvykkään alaisen Niccolò Machiavellin ehdotus.[3][2] Pitkään jatkunut sota Firenzen ja Pisan välillä päättyi voittoon vuonna 1509, kun firenzeläiset valtasivat Pisan. Suurvaltapolitiikassa Soderini piti Firenzen Ranskan liittolaisena.[2]
Vuonna 1512 Espanjan tukema Pyhä liiga valloitti Firenzen, ajoi Soderinin maanpakoon ja palautti Medicit valtaan. Soderini eli Ragusassa, kunnes uusi Medici-sukuinen paavi Leo X kutsui hänet Roomaan. Soderini ei voinut palata Firenzeen, joten hän asui Roomassa kuolemaansa asti.[2]
|