Pietarin neuvosto (1905)

Pietarin vuoden 1905 neuvoston johtajia, keskellä Lev Trotski. Ylärivissä kolmantena vasemmalta neuvoston edellinen puheenjohtaja Georgi Nosar-Hrustaljov ja viidentenä Nikolai Avksentjev.

Pietarin neuvosto oli Pietarin kaupungissa Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikana perustettu työväestöä edustanut elin. Se toimi esikuvana vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen aikana perustetuille työläisten ja sotilaiden neuvostoille ja kaikille myöhemmille työläisneuvostoille eri maissa.

Kaikkein ensimmäinen työläisneuvosto vuoden 1905 vallankumouksen aikana perustettiin lakkokomiteaksi Ivanovo-Voznesenskiin.[1] Pietarin neuvosto perustettiin vallankumouksellisen yleislakon yhteydessä 26. lokakuuta (J: 13. lokakuuta) 1905. Perustava kokous pidettiin Pietarin teknologisen instituutin tiloissa ja siihen osallistui 40 kaupungin tehtaiden edustajaa. Myöhemmin neuvosto käytti kokouspaikkanaan Vapaan talousseuran tiloja. Marraskuun lopulla neuvostoon kuului jo 562 edustajaa lähes kahdestasadasta tehtaasta. Pääosa oli metallityöläisiä. Enemmistö edustajista oli sosiaalidemokraattisen puolueen kannattajia, mutta mukana oli myös sosialistivallankumouksellisia ja muita vasemmistoryhmiä.[2] Neuvosto toimi työväestön vallankumouksellisena itsehallintoelimenä.[3] Sergei Witten hallitus joutui neuvottelemaan Pietarin neuvoston kanssa erilaisista asioista, koska neuvosto kontrolloi tehtaiden ohella lehtipainoja ja siten sanomalehtien päivittäistä ilmestymistä.[4] Neuvosto päätti muun muassa vastustaa rajatonta sensuuria, vaatia kahdeksantuntista työpäivää ja vannoa solidaarisuutta kapinoiville Kronstadtin merisotilaille ja Puolan työläisille.[2][4]

Neuvoston ensimmäisenä puheenjohtajana toimi päivän ajan Zborovski-niminen työläinen ja hänen jälkeensä lakkoliikkeen johtajana tunnettu puolueisiin kuulumaton lakimies Georgi Nosar, oikealta nimeltään Pjotr Hrustaljov. Kun Nosar pidätettiin 9. joulukuuta (26. marraskuuta) 1905, puheenjohtajaksi valittiin 26-vuotias menševikki Lev Trotski. Kaikki loputkin neuvoston johtajat pidätettiin sisäministeri Pjotr Durnovon määräyksestä teknologisen instituutin tiloista viikkoa myöhemmin, 16. (3.) joulukuuta, sillä neuvosto oli julkaissut julistuksen, jossa kansalaisia kehotettiin lopettamaan verojen maksu ja vetämään rahansa pankeista.[4][2][5] Pidätettyjen tilalle valittiin 23. (10.) joulukuuta uusi johto, jonka puheenjohtajana toimi menševikki Aleksandr Parvus, mutta heidätkin pidätettiin 15. (2.) tammikuuta 1906. Oikeudenkäynti Pietarin neuvoston 51 johtajaa vastaan alkoi lokakuun alussa 1906 ja heidät tuomittiin karkotettaviksi Siperiaan.[2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Russian Revolution of 1905 (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.11.2016.
  2. ↑ a b c d Z. P. Solovjeva: Petersburg Soviet of Workers' Deputies (venäjäksi) Saint Petersburg Ecyclopaedia. Viitattu 20.11.2016.
  3. ↑ Robert Service: A History of Modern Russia – From Nicholas II to Putin, s. 14. Penguin Books, Lontoo 2003.
  4. ↑ a b c Christer Pursiainen: Trotski, s. 78–83, 87. Gummerus, Helsinki 2011.
  5. ↑ Stephen Kotkin: Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, s. 85–86. Penguin Books 2014.