Pietarin sotilaallinen vallankumouskomitea (ven. Петроградский военно-революционный комитет, Petrogradski vojenno-revoljutsionnyi komitet) oli syksyllä 1917 Pietarin neuvoston alaisuudessa toiminut elin, jota bolševikit käyttivät tärkeänä välineenään lokakuun vallankumouksen toteuttamisessa.
Päätöksen sotilaallisen vallankumouskomitean perustamisesta teki Pietarin työläisten ja sotilaiden neuvoston toimeenpaneva komitea suljetuissa istunnoissaan 22. lokakuuta (J: 9. lokakuuta) ja 25. (12.) lokakuuta 1917, ja itse neuvosto hyväksyi sen 29. (16.) lokakuuta.[1][2] Suunnitteluvaiheessa sen nimeksi aiottiin antaa ”vallankumouksellisen puolustuksen komitea”. Komitean alkuperäinen tarkoitus oli koota Pietarin työläiset ja sotilaat koordinoidusti suojelemaan pääkaupunkia mahdolliselta saksalaisten hyökkäykseltä. Se perustettiin alkujaan Pietarin neuvoston menševikkien ja sosialistivallankumouksellisten aloitteesta, ja sen oletettiin olevan lojaali väliaikaiselle hallitukselle. Neuvostossa enemmistön saavuttaneet bolševikit kuitenkin näkivät tilaisuuden tehdä komiteasta oman vallankumouksensa työkalu ja tukivat siksi sen perustamista.[3] Komitean oli määrä päättää Pietarin puolustukseen tarvittavien joukkojen määrästä, pitää luetteloa puolustukseen varatuista joukoista, joita ei saisi siirtää pois kaupungista, laatia kaupungille puolustussuunnitelma sekä ylläpitää työläisten ja sotilaiden puolustusvalmiutta.[1] Smolnassa päämajaansa pitänyt komitea johti sittemmin lokakuun vallankumouksessa käytettyjen joukkojen mobilisointia sekä toi Pietarin punakaartit, varuskuntien sotilaat ja Itämeren laivaston merisotilaat yhtenäisen käskyvallan alle.[2]
Pietarin sotilaallisen vallankumouskomitean jäsenet valittiin Pietarin neuvoston puheenjohtajistosta, ammattiliitoista, tehtaiden ja sotilaskasarmien paikallisista komiteoista, bolševikkipuolueen ja vasemmistososialistivallankumouksellisten sotilasorganisaatioista, Tsentrobaltista, Suomen alueen sotilaskomiteasta ja punakaartien päämajasta.[2][3] Komitean kokoontuessa ensimmäisen kerran 2. marraskuuta (20. lokakuuta) siihen kuului 66 jäsentä, joista 48 oli bolševikkeja, 14 sosialistivallankumouksellisia ja 4 anarkisteja. Yksikään jäsen ei kuulunut väliaikaisen hallituksen tukijoihin. Komitea oli käytännössä Pietarin neuvoston puheenjohtajaksi lokakuun alussa valitun Lev Trotskin käskyvallan alainen.[3] Sotilaallisen vallankumouskomitean puhemiehistö valittiin 3. marraskuuta (21. lokakuuta). Siihen tulivat bolševikit Nikolai Podvoiski, Vladimir Antonov-Ovsejenko ja Andrei Sadovski sekä vasemmistososialistivallankumoukselliset Pavel Lazimir ja G. N. Suharkov.[2] Puheenjohtajaksi valittiin Lazimir, tuolloin vain 26-vuotias sotilas. Hän laati luonnoksen komitean ohjesäännöksi, jonka Trotski viimeisteli.[3]
Bolševikkipuolue nimitti itselleen 29. (16.) lokakuuta oman ”sotilaallis-vallankumouksellisen keskuksen”, jota myöhempi Neuvostoliiton historiankirjoitus väitti myös sotilaallisen vallankumouskomitean todelliseksi johdoksi. Väite on ilmeisesti liioiteltu, ja sen tarkoituksena oli lähinnä korostaa Josif Stalinin muuten vähäistä roolia vallankumouksessa, sillä hän sattui olemaan kyseisen keskuksen jäsen.[3][1]
Sotilaallinen vallankumouskomitea lähetti välittömästi edustajansa kaikkiin Pietarin varuskuntiin ja sai nopeasti kasarmien sotilaat vannomaan uskollisuutta pelkästään komitealle ja sen ohjesäännölle. Komitean valtuutuksella Trotski saattoi määrätä asevarikot luovuttamaan aseita työläisten kaarteille.[3] Vallankumouksen aattona 6. marraskuuta (24. lokakuuta) sotilaallisella vallankumouskomitella oli komissaarinsa Pietarin jokaisessa strategisesti tärkeässä laitoksessa, mukaan lukien tehtaat ja rautatieasemat. Komitean alaiset sotilaat kaappasivat bolševikkien määräyksestä vallan miehittämällä koko kaupungin neuvostovallan nimissä marraskuun 7. päivän aamuna.[2]
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Pietarin sotilaallinen vallankumouskomitea toimi joulukuuhun 1917 saakka osana uutta valtiovaltaa vastaten käytännössä Pietarin paikallishallinnosta ja tuotannon valvonnasta. Lisäksi se lähetti eri puolille Venäjää satoja komissaareja ja emissaareja perustamaan paikallisia sotilaallisia vallankumouskomiteoita sekä toteuttamaan kansankomissaarien neuvoston ensimmäisiä määräyksiä. Pietarin komitean puheenjohtajaksi vaihtui Podvoiski. Komitean tehtävät siirtyivät pian uusille kansankomissariaateille ja se lakkautettiin tarpeettomana 18. (5.) joulukuuta 1917.[2]