Pihla Viitala

Pihla Viitala
Pihla Viitala vuonna 2010.
Pihla Viitala vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt30. syyskuuta 1982 (ikä 42)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Kerkko Koskinen
(vih. 2004; ero 2008)
Lapset 2
Sukulaiset Anna Viitala
Rebecca Viitala
Näyttelijä
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan nais­näyttelijän Kultainen Venla 2018

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Pihla Viitala (s. 30. syyskuuta 1982 Helsinki)[1] on suomalainen näyttelijä. Hän on näytellyt myös useassa Euroopan maassa ja Yhdys­valloissa.[2]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitala kävi Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun lukion ja vietti vuoden vaihto-oppilaana Ranskan Reimsissä. Hän soitti alttoviulua.[3] Viitalan serkku on näyttelijä Rebecca Viitala.[4] Pihla Viitalan sisko on ohjaaja-käsikirjoittaja Anna Viitala.[5]

Viitala opiskeli näyttelemistä Teatteri­korkea­koulussa.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi Viitalan merkittävistä rooleista oli nais­pää­osa Aku Louhi­miehen Suomen sisällis­sodasta kertovassa elo­kuvassa Käsky (2008). Viitala oli nais­pää­osassa myös televisio­elo­kuvassa Sanaton sopimus ja televisio­sarjassa Lemmenleikit. Viitala näytteli tammi­kuussa 2009 ensi-iltansa saaneessa Rööperissä. Vuonna 2009 European Film Promotionin tuomaristo palkitsi Viitalan Shooting Stars -palkinnolla.[6] Keväällä 2011 ensi-iltansa sai lyhyt­elo­kuva Elma ja Liisa, jonka Viitala on ohjannut ja käsi­kirjoittanut ystävänsä näyttelijä­kollegansa Pamela Tolan kanssa. Pari­valjakko myös näyttelee elo­kuvassa pää­osia.

Viitala on työskennellyt ulko­mailla. Vuoden 2011 alussa hän muutti Ateenaan kreikkalaisen Red Sky -elo­kuvan kuvauksia varten, mutta jäi asumaan sinne vielä elo­kuvan valmistumisen jälkeen. Hänellä oli rooli norjalaisessa komedia­sarjassa Hellfjord, jota esitettiin Norjan televisiossa syksyllä 2012.[7] Yhdys­valloissa Viitala näytteli Paramountin tuottamassa elo­kuvassa Hannu ja Kerttu: Noitajahti (2013).[8] Tämä rooli on yksi suurimmista suomalaisen näyttelijän Holly­woodissa tekemistä rooleista Taina Elgin uran aktiivisimman vaiheen päättymisen jälkeisenä aikana.[9] Vuonna 2013 Viitalalla oli alun perin rooli myös Frank Darabontin tuottamassa yhdys­valtalaisessa televisio­sarjassa Mob City, josta hän kuitenkin vetäytyi.[10] Viitala näytteli sarjassa Mustat lesket Veera Joen­tietä, yhtä pää­henkilöistä. Hän näytteli pää­henkilö Sofia Karppia vuonna 2018 alkaneessa rikos­sarjassa Karppi, josta hän sai parhaan nais­näyttelijän Venlan.[11] Karpin toinen kausi esitettiin keväällä 2020 ja kolmas kausi syksyllä 2021. Vuoden 2018 lopulla alkaneessa Ivalo-sarjassa Viitala näyttelee päähenkilö Nina Kaut­salon (Iina Kuustonen) siskoa Marita Kaut­saloa.

Maalis­kuussa 2018 Yle Uutiset julkaisi toimittaja Sara Rigatellin kirjoittaman artikkelin, jossa näyttelijät Pihla Viitala, Pamela Tola, Matleena Kuusniemi ja Jessica Grabowsky arvostelivat kovin sanoin ohjaaja Aku Louhimiehen työskentely­tapoja. Näyttelijöiden mielestä Louhi­miehen tapa elo­kuvien ohjaamisessa oli ollut manipuloivaa, naisia alistavaa, ajoittain sadistista ja nöyryyttävää. Artikkelin taustalla oli ollut syksyn 2017 Me Too -kampanja ja se perustui pää­osin Viitalan kokemuksiin Käsky-elo­kuvan kuvauksista.[12] Louhi­mies teki artikkelista poliisille tutkinta­pyynnön katsoen Sara Riga­tellin syyllistyneen kunnian­loukkaukseen ja Yle Uutisten pää­toimittajan Jouko Jokisen rikkomukseen. Jutun esi­tutkinta lopetettiin joulu­kuun alussa 2020, koska Ylen artikkelin katsottiin perustuvan pää­osin paikkansa pitäviin tapahtumiin.[13]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitala oli naimisissa muusikko Kerkko Koskisen kanssa vuosina 2004–2008. Viitalan ja hänen saksalaisen miehensä esikois­tytär syntyi syksyllä 2012.[14] Toinen lapsi syntyi keväällä 2020.[15]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
2007 Ganes Nina
2008 Käsky Miina Malin
2009 Toinen jalka haudasta Wilma
Rööperi Monika
Paha perhe Tilda
Reykjavik Whale Watching Massacre Anette
2010 Veijarit Anna
2011 Elo­kuu Johanna
Elma ja Liisa Liisa
Kokkinos ouranos (Red Sky) —
2012 Kaksi tarinaa rakkaudesta Helmi
2013 Hannu ja Kerttu: Noitajahti Mina
2014 Kesäkaverit Hertta
2015 Latin lover Solveig
2016 Nuotin vierestä Marjukka
Honeybunnies —
2017 Kuudes kerta Annika
Kaiken se kestää Marja
Yösyöttö Pihlaja
2018 Tyhjiö Pihlan ystävä
Hölmö nuori sydän Ansku
2019 Marian paratiisi Maria Åkerblom

[16][17][18][19][20]

Televisio
Vuosi Sarja Rooli
2008 Lemmenleikit Janina Lund­berg
Suojelijat Leena
2009 Ihmebantu useita
2011 Virta Amanda Välke
2012 Hellfjord Riina
2014–2016 Mustat lesket Veera Joentie
2016 Kynsin hampain Johanna Pasanen
2018–2021 Karppi Sofia Karppi
2018–2023 Ivalo Marita Kaut­salo
2020 Cold Courage Mari
2024 Toinen tuleminen Sari

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pihla Viitala Elonetissä. Viitattu 3.8.2014.
  2. ↑ Kirssi, Elina: ”Kävin laiskasti koe­kuvauksissa” Ilta­lehti. 15.1.2015. Alma Media Suomi Oy. Viitattu 12.5.2019.
  3. ↑ a b Rinne, Jaana & Tiitinen, Jarkko: Pihla Viitala – Suomi-leffan lolita City. 17.8.2007. Ilkka O. Lavas. Viitattu 22.10.2013.
  4. ↑ Malmi, Mia: Nyt hurmaa Pihla Viitalan seksikäs serkku! Ilta­lehti. 11.2.2014. Viitattu 12.2.2014.
  5. ↑ ? Anna, 2019, nro 39, s. 11. Helsinki: Otavamedia Oy.
  6. ↑ Pihla Viitalalle kansain­välinen tunnustus Ilta­lehti. 3.12.2009. Viitattu 22.10.2013.
  7. ↑ Hellfjord NRK. Arkistoitu 23.10.2012. Viitattu 13.10.2012. (norjaksi)
  8. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Pihla Viitala kuvaa tv-sarjan pilottia Los Angelesissa Helsingin Sanomat. 22.5.2012. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 25.5.2012. Viitattu 22.5.2012.
  9. ↑ Kinnunen, Kalle: Cannes 2011: Pihla Viitalalla ”erittäin iso” rooli Hollywood-elo­kuvassa Hansel and Gretel Suomen Kuva­lehti. 16.5.2011. Otava­media. Viitattu 6.2.2019.
  10. ↑ Niska­kangas, Tuomas: Pihla Viitala sai kehuja roolistaan – ei edes vilahtanut ruudussa Helsingin Sanomat. 5.12.2013. Viitattu 5.12.2013.
  11. ↑ Kultainen Venla voittajat 2018 Televisio­akatemia. Viitattu 17.3.2019.
  12. ↑ Riga­telli, Sara: Tuntematon ohjaaja – elo­kuva­tähdet kertovat Aku Louhi­miehen poikkeuksellisesta vallan­käytöstä: Hän alistaa ja nöyryyttää ihmisiä Yle Uutiset. 19.3.2018.
  13. ↑ Yli­mutka, Leena: Tutkinta Aku Louhi­miehen tekemästä rikos­ilmoituksesta Ylen artikkelia koskien on päättynyt – rikoksia ei katsota tapahtuneen Ilta­lehti. 3.12.2020.
  14. ↑ Laari, Susanna: Tuore äiti Pihla Viitala: ”Nyt vietämme kiertolais­elämää” Me Naiset. 3.1.2013. Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 31.3.2013. Viitattu 5.12.2013.
  15. ↑ Ruohisto, Wilma: Pihla Viitala sai toisen lapsensa! Näyttelijä julkisti uutiset suloisella kuvalla Ilta-Sanomat. 29.5.2020. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 25.7.2020.
  16. ↑ Tähti­vaara, Sari­anne: Pihla Viitala näyttelee seksi­addiktia: Hän ei pyytele anteeksi halujansa (Honey­bunnies) MTV Uutiset. 18.11.2015. MTV Oy. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 10.12.2015.
  17. ↑ Pihla Viitala kreikkalaisessa elo­kuvassa (Kokkinos ouranos) 9.4.2011. Ateena: Suomen suur­lähetystö. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 5.12.2013.
  18. ↑ Kirssi, Elina: Pihla Viitala roolistaan kontrolli­friikkinä vaimona: ”Kopioin kokoomus­nuorta” (Nuotin vierestä) Ilta­lehti. 9.12.2015. Viitattu 10.12.2015.
  19. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Suomalais­elo­kuva syntyi talkoilla kielteisen tuki­päätöksen jälkeen – kuvauksia tehtiin myös Holly­woodissa, pää­osissa Laura Birn ja Tommi Korpela (Tyhjiö) Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 14.8.2018.
  20. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Pihla Viitala näyttelee uutuus­elo­kuvassa hurmos­saarnaaja Maria Åker­blomia: ”Minua kiehtoi se, miten hän manipuloi ihmisiä” (Marian paratiisi) Ilta-Sanomat. 11.7.2018. Viitattu 21.9.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]