Piiskukaapuyökkönen | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Aitoyökköset Noctuidae |
Alaheimo: | Kaapuyökköset Cuculliinae |
Suku: | Kaapuyökköset Cucullia |
Laji: | gnaphalii |
Kaksiosainen nimi | |
Cucullia gnaphalii |
|
Katso myös | |
Piiskukaapuyökkönen (Cucullia gnaphalii) on kaapuyökkösiin lukeutuva, pienehkö, harmaankirjava yöperhoslaji. Se on Suomessa melko harvinainen.
Piiskukaapuyökkönen on muihin harmaisiin Cucullia-suvun lajeihin verrattuna kooltaan pieni ja väritykseltään kirjava. Etusiivet ovat vaaleanharmaat ja rengas- sekä munuaistäplä erottuvat tummareunaisina hyvin. Siiven keskiosa on etenkin etureunasta selvästi ruskeavarjosteinen ja siiven ulkoreunan takanurkassa on tumma alue. Takasiivet ovat tummanharmaat. Siipiväli 36–39 mm.[1][2][3][4][5]
Piiskukaapuyökkösen levinneisyys yltää Keski-Euroopasta ja Italian keskiosista Skandinavian eteläosiin ja Uralille ja Keski-Aasiaan.[3][5] Britteinsaarilta se on luultavasti hävinnyt.[2] Suomessa laji esiintyy harvinaisena etelärannikolta Keski- ja Itä-Suomen sisämaahan. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuussa, etenkin kesäkuun jälkipuoliskolla.[4][6][5]
Laji elää paikoittaisena kuivilla ja lämpimillä paikoilla kuten harjuilla ja kangasmetsissä. Aikuiset perhoset käyvät kukilla ja tulevat valolle. Niitä tavataan kuitenkin vain harvoin ja yksitellen. Sen sijaan toukkia voi löytää ravintokasvien kukintoja ravistelemalla. Toukka syö kukintoja öisin ja piilottelee päivisin maassa. Kotelo talvehtii maassa.[5][4][3]
Laji on arvioitu Norjassa uhanalaiseksi.[3]
Toukan pääasiallinen ravintokasvi on kultapiisku (Solidago virgaurea).[4][3][5]