Marge lopetti Lulun piirtämisen 1947, mutta hän hyväksyi julkaistavat sarjat ja säilytti oikeudet sarjaansa, kunnes myi ne 1971. Lulun hahmoa käyttivät mainoskampanjoissa Pepsi ja Kleenex.
5. kesäkuuta 1950 alettiin julkaista päivittäistä syndikoitua Little Lulu -sanomalehtistrippiä toukokuulle 1969. Piirtäjinä olivat muun muassa Roger Armstrong, Randy Henderson and Woody Kimbrell.
Samaan aikaan Lulu pääsi vierailemaan sarjakuvalehteen Dell Comics' Four Color comic book series (n:ot 74, 97, 110, 115, 120, 131, 139, 146, 158, 165), kunnes hän sai oman lehden Marge's Little Lulu. Dell Comicsin ja Western Publishingin erkaantuessa toisistaan syntyi sarjakuvayhtiö Gold Key Comics, joka jatkoi lehden julkaisua (n:osta 207 lähtien nimellä Little Lulu) aina vuoteen 1984 saakka.
Suomessa Pikku Lulu ilmestyi omana kuvasarjalehtenään Margen Pikku Lulu1956–1962 (kustantaja Kustannus Oy Timantti). Tumppisarjat julkaisi muutaman numeron Pikku Lulua vuonna 1973. Myös Tumpilla oli oma lehtensä Suomessa. Tumppi ilmestyi 1959–1961 Kustannus Timantin julkaisemana. Pikku Lulun ja Tumpin saattoi tilata edullisena yhteistilauksena.
Pikku Lulun irtonumerot olivat alussa vuonna 1956 melko kalliit, 100 markkaa, Aku Ankan maksaessa vielä 50 markkaa. Vuonna 1958 Pikku Lulun hinta halpeni 80 markkaan.
Sarjakuvalehteen Pikku Lulua piirtäneen ja kirjoittaneen John Stanleyn työtä on pidetty suuressa arvossa. Hänen apulaisenaan toimi myöhemmin Irving Tripp. Stanley toi sarjaan monia sivuhahmoja.
Sarjakuvalehdessä oli useita toistuvia teemoja:
Lulu ja Anni huijaavat poikia (olivat sen ansainneet), jotka pitävät majaansa kerhotalossaan jonka seinässä lukee "Ei tytöile".
Lulu kertoo satuja Allulle. Saduissa esiintyvät aina Lulun näköinen tyttö ja Pikku Syylä. Joskus myös Syylän äiti Syyhy-noita sekä Lulun tuttavien näköisiä hahmoja.
Lulua syytetään kolttosesta, jota tämä ei ole tehnyt. Tumppi pukeutuu etsiväksi nimeltä "Kärppä", jolla on aina erilainen valepuku, josta Tumppi luulee että kukaan ei tunnista häntä. Tumppi selvittää tapahtuneen, joka on yksinkertainen, arkipäiväinen asia, mutta Tumppi tekee siitä mahdottoman monimutkaisen. Syyllinen on aina Lulun isä; yleensä kyseessä on vahinko josta tämä on unohtanut kertoa. Sarjan viimeisessä ruudussa Tumppi sanoo "Kärppä" iski jälleen.