Pikkukissankita

Pikkukissankita
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Lamiales
Heimo: Ratamokasvit Plantaginaceae
Tribus: Antirrhineae
Suku: Kissankidat Chaenorhinum
Laji: minus
Kaksiosainen nimi

Chaenorhinum minus
(L.) Lange (1870)

Synonyymit
  • Antirrhinum minus L. (1753) (kantanimi)
Katso myös

  Pikkukissankita Wikispeciesissä
  Pikkukissankita Commonsissa

Pikkukissankita eli kissankita (Chaenorhinum minus) on yksivuotinen pienikokoinen ratamokasvilaji. Se on läheistä sukua leijonankidoille (Antirrhinum).

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pikkukissankita vanhassa kasviossa.

Pikkukissankita kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat pituudeltaan yhdestä kolmeen senttimetriä. Niiden lavat ovat tasasoukkia – pitkulaisen puikeita ja tylppiä. Pitkäperäiset pienet kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukan vaaleanvioletti teriö on kooltaan kahdeksan millimetriä ja siinä on lyhyt kannus. Hedelmänä on reikäluomainen kota, johon aukeaa kaksi reikää.[1][2]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikkukissankitaa esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Turkissa. Se on levinnyt myös muihin maanosiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa se on laajasti levinnyt tulokas.[3][4][5][6]

Suomessa pikkukissankita on harvinainen, mutta 2000-luvulla paljon yleistynyt uustulokas. Se kasvaa vakiintuneena tai satunnaisena tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomessa. Laji kasvaa erityisesti liikennealueilla, kuten satamissa ja ratapihoilla. Alun perin se on levinnyt maahan satamien kautta. Pikkukissankita pystyy kasvamaan poikkeuksellisen niukoillakin paikoilla, kuten sepelissä, kiviportaiden raoissa ja kivetysten väleissä.[1][7][6][8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  2. ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 537. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  3. ↑ Den virtuella floran: Småsporre Chaenorhinum minus (L.) Lange (levinneisyyskartta Maan pohjoisosassa)
  4. ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Chaenorhinum minus (L.) Lange (englanniksi) Viitattu 17.1.2016.
  5. ↑ United States Department of Agriculture (USDA) Plants Database: Chaenorhinum minus (L.) Lange, dwarf snapdragon. (englanniksi) Viitattu 17.1.2016.
  6. ↑ a b Ranta, Pertti 2014: Villit vihreät kaupungit – Suomen kaupunkikasvio. Vastapaino, Tampere. ISBN 978-951-768-434-7.
  7. ↑ Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto ((Pikku)kissankita Chaenorhinum minus) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
  8. ↑ Suominen, Juha 2013: Satakunnan kasvit. — Norrlinia 26: 1–783. ISBN 978-952-10-8803-2.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]